Luonnonsuojeluliitto Tapiola vaatii Metsähallitukselta ja viranomaisilta johdonmukaisuutta luonnonsuojelulain turvaamien lajien suojelussa. Liito-oravakannan taantuessa koko Suomessa yli 20 prosentilla, valtio hakkaa Itä-Suomussalmen luonnonmetsiä. Laji puuttuu miltei kokonaan Suomussalmen Hossa – Kuhmon kirkonkylä –vyöhykkeeltä ja viimeiset tiedossa olevat esiintymät sijaitsevat nyt hakattavilla alueilla.
LSL Tapiolan piirijärjestö Pohjois-Savo – Kainuu jätti toimenpidekieltoaloitteen Suomussalmen Leipimäestä Kainuun ELY-keskukselle viime torstaina. Paikasta oli tehty rajauspäätös luonnonsuojelulain nojalla, mutta käsittely jäi kesken eduskunnan päätöksellä, mikä poisti kokonaan viranomaispäätöksellä tapahtuvan liito-oravapaikkojen rajaamisen.
– Metsähallitus hakee tulkintoja hakkaamalla, sanoo biologi Juha Kinnunen. Hakkuiden laillisuus jää pelkästään jälkivalvonnan varaan. Jokainen väärin tehty hakkuu koituu liito-oravan vahingoksi ja Itä-Kainuun oloissa se on peruuttamatonta haitantekoa. Tällaistako esimerkkiä ministeriöt halusivat?
Kainuun kitumetsissä säästettävien kuvioiden alan on oltava vähintään 5 hehtaaria ja niin että kullekin kolopuuryhmälle, eli lisääntyvälle naaraalle jätettään oma lisääntymismetsänsä. Muussa tapauksessa lajille käy kuten Lapissa, se katoaa laajoilta alueilta kokonaan.
Metsähallituksella on suuri ongelma lisääntymis- ja levähdyspaikkojen (jäljempänä LLP) laajuuden ja LLP:n välisten kulkuyhteyksien turvaamisessa. Metsähallitus vetoaa turhaan valtakunnalliseen ohjeistukseen, joka ei huomioi lajin levinneisyyden supistumisuhkaa Kainuussa. Liito-orava on luontodirektiivin mukaan yhteisön tärkeänä pitämä laji, ja monet oikeuspäätökset vaativat leimikko-ohjeistusta laajempaa suojelua. Heikentämiskiellossa vastuu kuuluu aina hakkuun toteuttajalle, ilman ennakkoratkaisuja. Metsähallituksella on parhaimmat mahdollisuudet turvata liito-oravan säilyminen, mikäli tahtoa löytyy. Metsähallituksen hallinnassa on kolmannes Kainuun metsäalasta.
