Luonnonsuojeluliitto Tapiola on tutustunut asetusluonnokseen sekä muistioon ja lausuu seuraavaa:
Liitto pitää hyvänä sitä, että asetusluonnoksessa nyt viimevuotiseen verrattuna on tultu oikeaan suuntaan pienentämällä lupamäärää. Liitto muistuttaa, että ilvestä pyydetään kuitenkin jatkuvasti Suomen riistakeskuksen myöntämin poikkeusluvin. Koska ilvesmäärä on valtakunnallisesti laskenut usealla sadalla, on nyt ehdotettu kiintiö edelleen tähän nähden ylimitoitettu. Viime vuonna myönnetty lupamäärä ylitti pentuetuoton, 20% verotus on ollut suorastaan holtiton. Koska ilvestä on metsästetty voimallisesti usean vuoden ajan, tulisi tulevaan kauteen lähteä hyvin maltillisesti.
Ilveksen osalta puhe petokonfliktista on liioiteltu. Ilves ei ole ollut kuluvina vuosina yleisönosastokirjoitusten ja median pääesiintyjä suurpedoistamme. Ilveksen ja ihmisen suhde ei sisällä mitään ylipääsemättömiä emotionaalisia ongelmia kuten esimerkiksi suden kohdalla, ilvestä kohtaan ei tunneta silmitöntä vihaa. Turha siis yrittää luoda sellaista mitä ei ole olemassa.
Ilveksen saaliseläimiin lukeutuva valkohäntäkauris (Odocoileus virginianus) on meillä Pohjois-Amerikasta peräisin oleva vieraslaji. Luonnonvaraisen eläimen kannan verotuksen perustelu sillä että se käyttää ravinnokseen muita luonnonvaraisia eläimiä, riistaeläimiä ei ole nykypäivää. Peto-saalissuhteet ovat normaaleja luonnossa esiintyviä ilmiöitä. Riistaeläimet eivät ole ihmisen ”omaisuutta”, kuten laiduneläimet. Tähän vinoutuneeseen ajattelutapaan on tarpeen saada asennemuutos. Ilves ei ole ihmiselle vaarallinen.
Ilves ei suurpedoista ole mitenkään merkittävä vahingonaiheuttaja. Ilveksen aiheuttamat tuotantoeläin- ja koiravahingot ovat marginaalisia. Petovahingoilta suojautumiseen on olemassa muita tyydyttäviä ratkaisuja. Niin ikään poronhoitoalueella ilves on varsin pieni vahingonaiheuttaja.