Metsästysasetus ja ilmoitusmenettely 16.7.2017

screenshot.21-07-2017 11.54.00

 

Lausunto luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi metsästyslaissa säädetystä ilmoitusmenettelystä sekä metsästysasetuksen muuttamisesta (diaarinumero: 1164/01.02/2017)

 

Luonnonsuojeluliitto Tapiola (jäljempänä: Liitto) on tutustunut asetusluonnokseen sekä muistioon ja lausuu asiasta pyytämättä seuraavaa:

 

Kokonaisuutena arvioiden, Liitto pitää asetuksella säädettävää saalisilmoitusmenettelyä hyvänä asiana.

 

5a § Eräiden riistalajien metsästyksessä edellytettävä saalisilmoitus:

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että saaliiksi saadusta metsäkauriista, villisiasta, hilleristä ja metsähanhesta olisi tehtävä saalisilmoitus Suomen riistakeskukselle. Hillerin (Mustela putorius) osalta tulee kylläkin ryhtyä rauhoitustoimiin, joten lajin osalta saalisilmoitus on riittämätön. Viimeisimmän nisäkkäiden uhanalaisuusluokituksen 2015[1] mukaan hilleri on vaarantunut (VU), joten sen metsästys ei näin ollen ole metsästyslain 20§[2] kestävän käytön mukaista. Hilleri kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteeseen V. Liitto muistuttaa, että rauhoitustoimiin olisi syytä ryhtyä, kun asialle on vielä tehtävissä jotain.

Metsähanhen osalta Liitto on antanut lausunnon aiemmin: 1.7.2017 (Dnro 1209/01.03/2017)

Seuraavat riistalinnut[3] löytyvät uusimmasta Suomen lintujen uhanalaisuusluokituksesta 2015[4]:

 

Laji                      luokitus v.        2015                    2010                    2000                    yksilömäärä 2015

Metsähanhi (Anser fabalis)    VU                      NT                       NT                       2000–5000

Haapana (Anas penelope)       VU                       LC                       LC                        100000–166000

Jouhisorsa (Anas acuta)          EN                       VU                       LC                       16000–32000

Heinätavi (A. querquedula)    EN                      VU                       LC                       2600–9800

Punasotka (Aythya ferina)      EN                      VU                      LC                        20000–32000

Tukkasotka (A. fuligula)           EN                      VU                       LC                        80000–120000

Haahka (S. mollissima)             VU                      NT                       LC                        188000–265200

Alli (Clangula hyemalis)           NT                      LC                        LC                        3000–4000

Tukkakoskelo (M. serrator)    EN                      NT                       LC                        50000–70000

Isokoskelo (M. merganser)    VU                      NT                       LC                        40000–60000

Riekko (Lagopus lagopus)      VU                      NT                       LC                        180 000

Kiiruna (Lagopus muta)           NT                      LC                        LC                        13 000

Nokikana (Fulica atra)              EN                      LC                        LC                        7600–18200

 

Kuten kehityksestä nähdään, metsästettävien riistalintujen taantuma on ollut viimeisen 15 vuoden aikana huomattava. Jopa puolet riistalinnuista, eli 50% on vähintään silmälläpidettäviä ja metsähanhea lukuun ottamatta kaikki edellä mainitut lajit ovat olleet elinvoimaisin vielä vuoden 2000 luokituksessa. Jopa 23% lajeista on erittäin uhanalaisia (EN).  Tämä vaatii ehdottomasti ministeriön toimenpiteitä.

Kaikki vähintään vaarantuneet lajit tulisi pikaisesti rauhoittaa kaikilta metsästystoimilta, ennen kuin on liian myöhäistä. Tämä suuntaus ei ole metsästyslain 20§ mukaista, eikä metsästyksen jatkaminen ole sitä missään nimessä.

BirdLife on 2016 antanut toimenpide-ehdotuksen[5] riistalintujen osalta, jonka myös Liitto kokee kannatettavana ja tarpeellisena.

 

11 § Loukun, aitauksen ja jalkanarun käyttäminen

Asetusmuutosten yhteydessä olisi ollut suotavaa avata myös jalkanarun käyttö ketun pyyntivälineenä: onko ketun jalkanarupyynti edes tarpeellista, sillä saatavilla on lukuisia muita pyyntimenetelmiä.

Elävänä pyytävän loukun kokeminen tulisi olla vähintään kaksi (2) kertaa vuorokaudessa, ellei käytössä ole elektronista laitetta (riistakamera), jonka avulla voidaan välittömästi todeta eläimen menneen loukkuun.

[1] https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/159434/Suomen_nisakkaiden_uhanalaisuus_2015.pdf?sequence=3

[2] http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19930615#L3P20

[3] http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19930615#L1P5

[4] https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/159435/Suomen_lintujen_uhanalaisuus_2015.pdf?sequence=1

[5] https://www.birdlife.fi/wp-content/uploads/2016/05/metsastyslinjaus-birdlife.pdf