LAUSUNTO EHDOTUKSESTA SUOMEN MERENHOITOSUUNNITELMAN TOIMENPIDEOHJELMAKSI (YM1/400/2015)
Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola ry on tutustunut ympäristöministeriön ehdotukseen Suomen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmaksi ja toteaa siitä seuraavaa:
1. Yleistä:
Yhdistys kiittää merenhoitosuunnitelmaa sen laaja-alaisuudesta ja huomaa että suunnitelmaa on laatinut kattava asiantuntijaverkosto. Yhdistys painottaa kuitenkin vesienhoitosuunnitelman merkitystä, sillä vesistöt ovat kokonaisuuksia. Mereen päätyessään esimerkiksi ravinteille ei ole enää mitään tehtävissä, joten ensiarvoisen tärkeitä ovat ne toimenpiteet joita tehdään vesireiteillä. Itämeri on ainutlaatuinen ekosysteemi. Meillä ei ole missään toista Itämerta.
Luonnon- ja ympäristönsuojelu ei voi perustua pelkästään vapaaehtoisuuteen, ja erityinen painoarvo asialle pitää antaa nyt kun sääntelyä halutaan purkaa. Komplisoituessaan ympäristöongelmat koettelevat nimenomaan myös sosiaalista kestävyyttä ja tulevat myös kalliiksi. Ennaltaehkäisy on aina halvempaa kuin vahinkojen korjaaminen. Meriekosysteemi on valtaisa kokonaisuus, joten yhdistys korostaa työn pitkäjänteisyyttä. Tavoiteaikataulussa tulee ehdottomasti pitäytyä, sillä monet toimenpiteet ovat nyt jo myöhässä.
2. Rehevöityminen ja haitalliset aineet
Merenhoitosuunnitelman toteutuminen on pitkälti sidoksissa vesienhoidon suunnitelmaan. Vesireittien varrelta kaikki päätyy lopulta mereen. Vesiensuojelutoimia tulee tehostaa nimenomaan maatalouden osalta, joka on suurin yksittäinen Itämeren kuormittaja mitä typen ja fosforin päästöihin tulee. Maatalouden vesiensuojelussa on käytettävissä useita, tehokkaita keinoja ravinnekuorman vähentämiseen. Myös nitraattiasetuksen toimeenpanoa on tehostettava ja lantapoikkeus tulee poistaa.
MARPOL yleissopimuksen toimeenpanoa ei voi lykätä. Suomelta edellytetään kansainvälistä yhteistyötä. Myös vakavan öljyonnettomuuden riski on todellinen ja laivojen ohjausta sekä valvontaa tulee tehostaa.
Puhdistamoiden ohijuoksutuksia ja teollisuuden päästöjä ei voida sallia. Viranomaisvalvontaa tulee tehostaa tältä osin, koska omavalvonta on liian usein osoittautunut riittämättömäksi ja tehottomaksi. ”Pilaaja maksaa”-periaatteen mukaisesti korvausvelvollisuus tulee olla itsestään selvä. Sulfaatille tulisi ehdottomasti asettaa tiukemmat päästörajat ja sisällyttää sulfaatti Valtioneuvoston asetukseen vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista.
Soidensuojelu ja metsiensuojelu ovat tärkeitä myös vesiensuojelun kannalta. METSO-ohjelmassa vapaaehtoisuus toimii, mutta vesitaloudeltaan yhtenäinen ekosysteemi, kuten suo on kokonaisuus ja sellaisena sitä tulisi myös tarkastella. Kunnostusojituksen tukemisesta voidaan luopua, samoin ympäristölle haitallisten ja muutoin taloudellisesti täysin kannattamattomien hankkeiden tukemisesta. Näin syntyy myös säästöjä.
3. Merelliset luonnonvarat ja ekosysteemit
Painolastivesiyleissopimus tulee ratifioida aikataulussaan. Tärkeiden hankkeiden, kuten VELMU:n jatkuvuus ja rahoitus on turvattava. Vedenalaiset uhanalaiset luontotyypit on sisällytettävä lakiin.
Suomen uhanalaisuusluokituksesta (2010) löytyvät seuraavat kalalajit:
Harjus (meri), äärimmäisen uhanalainen (CR)
Taimen (meri), äärimmäisen uhanalainen (CR)
Ankerias, erittäin uhanalainen (EN)
Vaellussiika, erittäin uhanalainen (EN)
Nahkiainen, silmälläpidettävä (NT)
Lohi (meri), vaarantunut (VU)
Uhanalaiset kalalajit tulee yksiselitteisesti rauhoittaa. Niiden kalastus, edes rajoitettuna ei ole millään tavoin kestävällä pohjalla. Tämä on myös kalastuselinkeinon etu. Tarvittaessa valvontaa tulee lisätä.
Vaelluskalojen pääsy kutupaikoille on turvattava mm. kalateiden avulla. Kalakannat pitää elinvoimaisena se, että kala pääsee lisääntymään luontaisilla kutupaikoillaan. Tarvittaessa kutupaikkoja tulee kunnostaa. Suuri vastuu kalakantojen hyvinvoinnista on energiayhtiöillä, joiden velvoitteita kalakantojen elvyttämiseksi on lisättävä. Siirtoistutukset eivät ole kestävää kalakantojen hoitoa. Koskiensuojelulaki on myös syytä jättää näinollen rauhaan. Osa kalalajeista on puutteellisesti tunnettuja ja näiden tilaa tuleekin selvittää. Myös vieraslajien tarkka seuranta on tarpeen.
Hylkeen metsästys ei saa vääristää hylkeiden sukupuolijakaumaa, tarvittaessa tulee ryhtyä tarvittaviin rauhoitustoimiin. Hoitosuunnitelman tarvitsisivat ainakin: ankerias, norppa ja kuha. Kalastajien sivusaaliiseen, kuten vesilinnut ja hylkeet tulee asettaa ilmoitusvelvollisuus.
4. Muuta huomioitavaa
Vesiviljely kuormittaa niinikään Itämerta, vaikka sen vaikutukset ovat enimmäkseen paikallisia. Vesiviljelyn toteuttaminen maalla siten että jäteveden puhdistuksesta on huolehdittu, voisi olla mielekkäämpää.
Ruoppausten valvontaa ja seurantaa on tehostettava ja etenkin useiden pienten ruoppausten yhteisvaikutukset tulee selvittää.