Lausunto maa- ja metsätalousministeriön asetuksesta poikkeusluvilla sallittavasta ahman metsästyksestä metsästysvuonna 2017–2018 (Dnro 1874/01.03/2017)
11.12.2017
Luonnonsuojeluliitto Tapiola (jäljempänä Liitto) kiittää kohteliaimmin maa- ja metsätalousministeriötä lausuntopyynnöstä ja toteaa asetusluonnokseen sekä muistioon tutustuttuaan seuraavaa:
- Yleistä
- Ahman uhanalaisuus
- Muut tyydyttävät ratkaisut
- Muuta
- Yleistä
Liitto pitää hyvänä sitä, että asetusmuistiossa mainitaan nyt ilmoitusvelvollisuuden laajenevan myös metsähallituksen erätarkastajille. Niin ikään kiitämme myös, että tutkimustarpeita on tunnistettu, kuten sivulla seitsemän: ” Ahman vuorokausireittien pituudesta olisi kerättävä lisää aineistoa riistakolmioaineiston käyttökelpoisuuden parantamiseksi.”
Muutoin asetusluonnoksessa tai ministeriön toimissa ei ole nähtävissä mitään muuta merkittävää kehitystä viimevuotiseen asetukseen verrattuna. Muistiossa keskitytään lähinnä valittelemaan keinojen vähäisyyttä etenkin ahman aiheuttamien petovahinkojen suhteen. Asetuksessa sallittaisiin viime vuotiseen tapaan kahdeksan (8) ahman vahinkoperusteinen metsästys poronhoitoalueella.
Niin ikään Liitto moittii jälleen ministeriön suurta kiirettä. Lausuntoaikaa on varattu vain 17 päivää, toisin sanoen alle kolme viikkoa, mikä on erittäin moitittavaa sikäli, kun kyseessä on rauhoitettu, uhanalainen laji.
- Ahman uhanalaisuus
Liitto toteaa, että ahman elinvoimaisuuskehityksessä ei ole tapahtunut viime vuotiseen nähden merkittävää muutosta, joten tämä huomioiden viime vuoden vahinkoperusteinen kahdeksan (8) yksilön metsästys ja sen vaikutukset ahmakantaan sekä porovahinkoihin olisi tullut analysoida perusteellisesti ennen uusien lupien myöntämistä. Menettely olisi ollut varovaisuusperiaatteen mukaista, nyt analyysit loistavat poissaolollaan molemmista osa-alueista. Nämä ovat suuria puutteita. Vaikka ministeriö painottaakin sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä asetusmuistioissaan, ei ekologista kestävyyttä kuitenkaan saisi jättää näin toisarvoiseen asemaan.
Vaikka ministeriö ilmoittaa, ettei kahdeksan (8) ahman kiintiö ole tavoite, se täyttyi viime vuonna. Tähän Liitto toteaa, että uhanalaisten lajien metsästäminen kiintiöllä ei ole metsästyslain 20§ mukaista: ”Metsästystä on harjoitettava kestävän käytön periaatteiden mukaisesti ja siten, että riistaeläinkannat eivät vaarannu, luontoa ei tarpeettomasti vahingoiteta, riistakantaa ei vaaranneta eikä eläimille tuoteta tarpeetonta kärsimystä.”
Asetusluonnoksen muistiossa esitetään myös harhaanjohtavasti ahman uhanalaisuusluokitus EU:n lajiraportoinnin, luontodirektiivin artiklan 17 mukaan alpiinisella vyöhykkeellä olevan suotuisa. Liitto huomauttaa, että Suomen alpiininen vyöhyke on kooltaan noin 6% boreaalisesta vyöhykkeestä. Boreaalisella vyöhykkeellä ahma on Suomessa luokiteltu: U1 (Unfavourable-Inadequate)[1]. Valtaosa kaavaillusta metsästysalueesta rajoittuu pohjoiselle ja itäiselle poronhoitoalueelle, josta suurin osa on siis sellaista aluetta, jossa ahma on uhanalainen.
Asetusmuistiossa todetaan, että ”Ruotsi salli 19 ahman suojelumetsästyksen porovahinkojen vähentämiseksi vuonna 2015 Jämtlannin läänissä ajalla 10.10.2015–15.1.2016.” Ruotsin osalta voidaan todeta, että EU:n lajiraportin mukaan Ruotsissa on ollut tarkastelujaksolla 2007-2012 noin 670 – 830 ahmaa. Ahmojen yksilömäärä Ruotsissa on siis Suomeen nähden noin 3-4 kertainen. Tällä hetkellä Skandinavian ahmapopulaatio on yli 800 aikuista yksilöä. Maantieteellisesti Skandinaviaan kuuluvat Ruotsi ja Norja. Hallinnollisesti Suomi on oma yksikkönsä. Emme kai me voi jatkuvasti laskea suurpetopopulaatioitamme muiden valtioiden populaatioiden varaan? Ministeriön johtoajatus suurpetojen kannanhoidossa näyttäisi noudattelevan linjaa, että Venäjällä on susia ja karhuja, Ruotsissa ja Norjassa taas ahmoja.
Voidaan myös todeta viime talven lausunnon (29.1.2017) tapaan, ettei ahman biologiassa ole tapahtunut muutoksia: se on edelleen hidas lisääntymään, mikä tulisi huomioida ehdottomasti nykyistä paremmin.
Niin ikään muistiossa todetaan: ” Poikkeuslupien myöntö ahmojen tappamiseksi ahmatihentymäalueilla on kuitenkin mahdollista, mikäli muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole, eikä ahman suotuisan suojelutason saavuttamista koskeva tavoite vaarannu sen luontaisella levinneisyysalueella.” Todettakoon, että alpiinisella tai boreaalisella alueella ei voida Suomessa varsinaisesti puhua ”ahmatihentymistä”. Yksilömäärä ei yksinkertaisesti riitä sellaiseen ilmentymään. Muita tyydyttäviä ratkaisuja Liitto esittää kohdassa 3.
- Muut tyydyttävät ratkaisut
Kansallisen suurpetopolitiikan kehittämisarvioinnissa[2] 2014 (Kurki & Pohja-Mykrä) esitetään toimienpiteinä ahman osalta sivulla 43: ” Ahmojen siirtoistutuksia tulee jatkaa.” Asetusmuistiossa sivuilla 9-10 ministeriö kuitenkin esittää, että siirtoistutuksiin ei ole mahdollista ryhtyä. Pääasiallinen syy siirtoistutuksista luopumiseen on ilmeisesti ollut kuitenkin Eu-rahoituksen kariutuminen hankkeelle[3], vaikka ministeriö selittää sitä ”sosiaalisen kestävyyden” puuttumisella. ”Sosiaalinen kestävyys” alkaa käsitteenä kärsiä inflaation, sikäli moninaisesti sitä tarjotaan selitykseksi. Aivan kaikkea epäonnistumista ja luopumista ei voida selittää ”sosiaalisella kestävyydellä” tai sen puuttumisella. Ahmojen siirtoistutukset, joista on aiemmin hyviä kokemuksia, tulee siis ottaa uudelleen valmisteluun.
Ahmojen tappamista perustellaan ahman aiheuttamilla mittavilla porovahingoilla. Viime talven vahinkoperusteisen ahmojen metsästyksen jälkeen YLE[4] uutisoi 22.5.2017 seuraavaa: ” Poroja on kuollut ahmojen hampaisiin lähes entiseen tapaan, vaikka petoja vähennettiin poikkeusluvalla.” Sikäli on erikoista, ettei asetusmuistiossa esitetä mitään metsästyksen vaikutuksia porovahinkoihin, vaikka tällainen analyysi toimenpiteen tehokkuudesta tulisi ehdottomasti olla. Porovahinkojen suhteen on otettava ehdottomasti tarkempi ja tehostetumpi vahinkotarkastus käyttöön. Tutkija Mauri Niemisen raportoiman[5] mukaan porovahingoista ilmoitetaan liian hitaasti ja epätarkasti. Huomattavan pieni osa kaikista porovahingoista tarkastetaan ja Nieminen on raportoinut suoranaisia väärinkäytöksiä: ”Kahta vaadinta tarjottiin korvattavaksi kaksi eri kertaa, ja kaksi porotarhassa kuollutta poroa oli rahdattu maastoon petokorvauksia varten.”
Laskennalliset korvaukset LEX Halla ja vasahävikkikorvaus saattavat toimia jopa kannustimina väärinkäytöksiin. Ahmojen tappamisesta huolimatta uutisoitiin kesäkuussa seuraavaa: ” Poromies voi elää valtion maksamilla petovahinkokorvauksilla, myymättä juuri ollenkaan lihaa kuluttajille.” Yhden poromiehen saama petokorvaus voi olla jopa yli 150 000€ vuodessa[6].
Koko korvausjärjestelmä tulisi uudistaa perin pohjaisesti ja siirtyä mieluummin kannustinjärjestelmään, joka suosii näiden uhanalaisten eläinten hengissä pysymistä. Petokorvaukset ja tappoluvat ovat jopa kaksinkertainen hyvitys petovahingosta. Kurki & Pohja-Mykrä toteavat ”Asialistalla ahma”-julkaisussaan[7] (S.93): ”Ruotsissa ahmavahinkojen korvaus poronhoitoalueella on jo vuodesta 1996 saakka määrittynyt kullakin saamelaisalueella elävien ahmojen poikastuoton mukaan. Saamelaisalueiden on mahdollista saada myös lisäkorvausta, mikäli alueella pyritään ennaltaehkäisemään suurpetojen aiheuttamia vahinkoja.” Kuten edellä todettu, EU:n lajiraportoinnin mukaan Ruotsissa oli arviointijaksolla 2007-2012 noin 670 – 830 ahmaa.
Niin ikään poronhoitoalueen etelärajan siirtäminen pohjoisemmaksi ei helpottaisi ainoastaan suurpetojen tilannetta, vaan siitä hyötyisi suuresti myös metsäpeura, jonka Life-hankkeeseen[8] liittyvät palautukset ovat juuri käynnistyneet.
- Muuta
Ottaen huomioon, että ministeriö tavoittelee 500 000€ säästöä kahdeksan (8) ahman tappamisella, on suurempi säästö mahdollista saavuttaa edellä mainituin vaihtoehtoisin toimin. Lisäksi vaihtoehtoisten toimien vaikutukset ovat pitkäaikaisia, mihin tulisi tavoitteissa pyrkiä. Toimenpiteisiin resurssointi ja panostus kertaantuu useana vuotena. Metsäpeura-hankkeelle myönnetty 5 miljoonan euron rahoitus kattaa pitkäaikaisen tarhauksen ja seurannan. Ahmoja ei varsinaisesti tarvitse tarhata, joten niiden siirtäminen järjestyy huomattavasti pienemmillä kustannuksilla. Alkujaan kaavaillun 10-15 yksilön siirtäminen pois poronhoitoalueelta vahvistaisi myös geneettistä monimuotoisuutta eteläisessä Suomessa. Noin 15 yksilön siirrolla saadaan laskennallisesti noin miljoonan euron säästö porovahingoissa. Poronhoitoalueen petovahinkojen tehostetulla tarkastuksella ja valvonnalla voidaan saavuttaa jopa useiden miljoonien eurojen säästö.Liitto esittää, että poikkeuslupametsästyksen sijaan toteutetaan vaihtoehtoiset toimet, jolloin saadaan aikaan jopa tosiasiallista säästöä.
[1] https://bd.eionet.europa.eu/article17/reports2012/species/summary/?period=3&group=Mammals&subject=Gulo+gulo®ion=
[2] http://www.helsinki.fi/ruralia/julkaisut/pdf/Raportteja114.pdf
[3] http://www.kaleva.fi/teemat/luonto/ahmoja-ei-siirretakaan-etelammas-rahaa-vain-metsapeurojen-palautuksiin/742843/
[4] https://yle.fi/uutiset/3-9615940
[5] https://yle.fi/uutiset/3-9356964
[6] https://www.aamulehti.fi/kotimaa/hullun-hommaa-poromiehelle-maksettiin-pedoista-vuodessa-yli-155-000-euroa-vahingonkorvausta-200222449/
[7] http://www.helsinki.fi/ruralia/julkaisut/pdf/Julkaisuja13.pdf
[8] http://www.suomenpeura.fi/fi/metsapeuralife.html