Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola on tutustunut Suomen susikannan hoitosuunnitelman
luonnokseen osoitteessa
http://www.mmm.fi/attachments/riistatalous/4xha3Mt8n/141218_Luonnos_Suomen_susikannan_ho
itosuunnitelmaksi.pdf
sekä suunnitelman taustaosioon
http://www.mmm.fi/attachments/riistatalous/lausuntopyynnot/Gk1XLRqM1/TAUSTAOSIO_SUSI.pdf
Yhdistys lausuu susikannan hoitosuunnitelmasta seuraavaa:
1. Yleisesti hoitosuunnitelmasta
Yleisesti ottaen hoitosuunnitelmassa on paljon hyviä elementtejä ja suunnitelman koostamisessa
on kuultu laajalti eri intressiryhmiä sidosryhmätilaisuuksissa. Aiempaan hoitosuunnitelmaan (Maa-ja
metsätalousministerö 2005) sisältyy kuitenkin täsmälleen samoja toimenpiteitä, kuten petoaidat,
laumanvartijakoirat, ennaltaehkäisy, tiedottaminen, viranomaistoiminta ja
suurpeoyhdyshenkilöverkoston kehittäminen. Huomattava määrä aiemman
sudenhoitosuunnitelman toteutuksesta on jäänyt vajaaksi tai täysin toteuttamatta. Esimerkiksi
laumanvartijakoirien koulutukseen liittyvän tiedon jakaminen on ollut yhdistystoiminnan varassa.
Suunnitelma tulee panna täytäntöön -myös muilta, kuin kannanhoidollisen metsästyksen osalta.
2. Kohta: Tavoitteet
Susikannan hoidon lähtökohtana on reviirikohtaisuus (hoitosuunnitelma s.4). Jolloin tavoitteet
asetetaan reviiri- ja laumakohtaisesti. Myös kokonaiskuvaan tulee kiinnittää huomiota ja sen täytyy
olla jollain taholla hallinnassa. Koko Suomea ei voida pilkkoa erillisiin kannanhoidollisiin, itsenäisiin
yksiköihin, vaan näiden tulee olla tietoisia myös muiden laumojen / reviirien olemassaolosta ja
tilanteesta.
Suotuisan suojelun tasolla tarkoitetaan yleisesti ottaen valtakunnallisesti Suomen susikannan
suojelun tasoa. Nyt hoitosuunnitelma pilkkoo suotuisan suojelun tason lauma- ja
reviirikohtaiseksi.Toimenpiteitä voidaan tarkastella ja toteuttaa lauma- ja reviirikohtaisesti, mutta
ainoastaan siinä tilanteessa, että suotuisan suojelun taso on saavutettu valtakunnallisesti. Etenkin
rajalaumat eivät ole minkäänlaisten varmojen suojelutoimenpiteiden ulottuvilla, joten
varovaisuusperiaatetta noudattaen niitä ei voida huomioida laskettaessa lisääntyviä pareja.
Suomen osalta 25 lisääntyvää paria (Jansson 2013) on ehdoton minimi jotta suteen voidaan
kohdistaa minkäänlaisia toimenpiteitä.
Susi on luokiteltu vuoden 2010 uhanalaisuusluokituksessa (Rassi et al. 2010) erittäin
uhanalaiseksi. Susi on myös Euroopan Unionin tärkeänä pitämä eläinlaji, joka poronhoitoalueen
ulkopuolella kuuluu Suomessa direktiivin liitteeseen IV, edellyttäen näin jäsenvaltiolta tiukkaa
suojelua. Millään alueella Suomessa susikanta ei ole saavuttanut populaation saturaatiopistettä,
joten myöskään biologista perustetta kannanhoidolliselle metsästykselle ei ole. Ottaen huomioon
edellä mainitun, ei suteen voida Suomessa kohdistaa järeitä kannanhoidollisia metsästystoimia.
Vahinkojen tilastoinnissa tule erityisesti kiinnittää huomiota poronhoitoalueen erityispiirteisiin ja
-asemaan. Vahingot tulee eritellä kannanhoidon eri alueita koskeviksi.
Haittaperusteiset ja poliisilain 16§ mukaiset luvat tulee ehdottomasti huomioida kannanhoidollisissa
luvissa jo silläkin perusteella että kannanhoidolliset luvat suunnitelmassa kohdistettaisiin
ensisijaisesti vahinkoa tai haittaa aiheuttaneisiin yksilöihin.
3. Kohta 2: Yhteistyö kansalaisten, riistahallinnon ja suurpetotutkimuksen välillä
Paikallinen tiedonhallinta ja -vaihto (s.8) on ensiarvoisen tärkeää. Satakunnassa työskennyt Riistaja
Kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusapulainen nauttii alueella laajaa kansalaisyhteisöjen
luottamusta. Tästä käytännön kokemuksena saatu tieto on huomattavasti rauhoittanut tilannetta
maakunnan ainoan lisääntyvän susilauman alueella. Nyt luonnoksen esittämän ”reviiritason”
alueella on ristiriitaisesti muodostumassa Oripään lauman alueella tilanne, jossa Taajamasusi ry
pitää ensimmäisen sutta koskevan tiedotustilaisuuden tammikuun lopussa. Oikean ja asiallisen
tiedon saattaminen säännöllisesti kansalaisille ja ongelmien ennakointi on ensiarvoisen tärkeää.
Oikean tiedon viivästyminen tai sen puuttuminen luo tilaa konflikteille.
Kannanhoitosuunniltemaan olisi syytä sisällyttää myös riskikartoitushanke, jossa alueelliset
erityispiirteet huomioiden pystytään määritellyin indikaattorein ennakoimaan toimenpiteiden
tarvetta.
4. Kohta 4: Puuttuminen toistuvaa haittaa tai ongelmia aiheuttaviin susiin
Vuoden 2007 jälkeen ei ole myönnetty kannanhoidollisia lupia (s.14), jonka jälkeen Suomen
susikannassa tapahtui negatiivinen muutos laskuun. Kannanhoidollisten lupien päättyminen ei ole
syy susikannan vähenemiseen. Syyt ovat muualla. Vuonna 2013 tammikuussa jäi Perhossa kiinni
useita henkilöitä epäiltynä kolmen suden salakaadosta. Samalla poliisi on aktiivisesti suorittanut
mm. erävalvontaa etenkin Itä-Suomessa tiedottaen samalla toiminnastaan. Susikanta on mitä
ilmeisimmin alkanut elpyä. Valvonnan ja kasvaneen kiinnijäämisen riskin merkitystä ei voida
aliarvioida. Edellämainittujen seikkojen vaikutukset puuttuvat Ruralia instituutin taustaselvityksestä
johtuen siitä, että näiden toimien vaikutukset ovat olleet nähtävissä vasta taustaselvityksen
valmistumisen jälkeen.
Hoitosuunnitelmassa jää tulkinnanvaraiseksi mikä on ”riittävä määrä susia laumassa”, jotta siihen
voidaan kohdistaa kannanhoidollisia metsästystoimenpiteitä. Tälle laumakoolle on annettava
minimimäärä. On täysin eri asia kohdistuvatko toimenpiteet laumaan jossa on 4 yksilöä, vaiko 8
yksilöä.
Kannanhoidollisella poikkeusluvalla saatua eläintä esitetään annettavaksi poikkeusluvan saajalle.
Eläimen ruho tulee kuitenkin lähettää sellaisenaan tutkittavaksi. Ampuja voi nylkeä taljan, mutta
loppu ruho tulee saattaa tutkittavaksi. Pelkät näytteet eivät riitä lähetettäväksi. Kallo voidaan
myöhemmin palauttaa puhdistettuna ampujalle. Myös lupaehtojen noudattamista tulee valvoa.
Sutta koskevaa metsästysaikaa tulee ehdottomasti tarkistaa: kannanhoidollista metsästystä ei
voida ajoittaa ajankohtaan, joka on biologisesti sudelle herkkä lisääntymsaika (Habitats Directive
92/43/EEC). Direktiivin liitteen IV lajiin ei voida kohdistaa kannanhoidollista metsästyspainetta ko
aikana. Tämä vaatii muutoksen suden metsästysaikaa koskevaan asetukseen.
Kannanhoidollisia lupia ei voi koskea välitön täytäntöönpano vailla lain voimaa kuten
vahinkoperusteisia poikkeuslupia on tähän saakka koskenut. Valitusoikeuden huomioiminen vaatii
siis tältä osin lakimuutoksen.
5. Kohta 6: Vahinkojen ennaltaehkäisy ja korvaukset
Laumanvartijakoira on työväline ja näinollen se on katsottu voitavan huomioida myös
verotuksessa. Sama koskee koiran ylläpitokustannuksia. Toimivan laumanvartijakoiran saaminen
edellyttää omistajan hyvää koulutusta, ei niinkään koiran.
6. Kohta 7: Susikannan hoidon erityiskysymykset
Koiran ja suden risteytyminen luonnossa tulee ennaltaehkäistä, mutta oikea tapa puuttua asiaan ei
ole rajoittaa ihmisten lemmikkieläinten pitoa. Koirasusi lemmikkinä ei ole kovinkaan yleinen ja
suurin osa koiran ja suden lisääntymiseen johtavista kohtaamisista tapahtuu muissa tilanteissa
kuin siten että lemmikkinä oleva koirasusi pääsee irti.
7. Hankkeet
Hoitosuunnitelman liitteessä nro 6 (s.44) on hanke suden karkotuksen vaikuttavuudesta.
Hankkeessa tulisi etsiä käypiä malleja myös ulkomailta ja harkita ovatko ne sovellettavissa
Suomen olosuhteisiin.
Lähdeviitteet:
Guidance document on the strict protection of animal species of Community interestunder the
Habitats Directive 92/43/EEC
Jansson Eeva: Past and present genetic diversity and structure of the Finnish wolf population.
Oulun yliopisto 2013
Maa- ja metsätalousministeriö: Suomen susikannan hoitosuunnitelma 2005. MMM.2005
Rassi Pertti, Hyvärinen Esko, Juslen Aino, Mannerkoski Ilpo: Suomen lajien uhanalaisuus 2010.
Ympäristöministeriö