Lausunto ilveksen hoitosuunnitelmaan 2018 (MMM)

 

15781059_10154406011558732_7631604382363676557_n

LAUSUNTO LUONNOKSESTA SUOMEN ILVESKANNAN HOITOSUUNNITELMAKSI (2082/04.04.04.00/2017)

16.1.2018

Luonnonsuojeluliitto Tapiola (jäljempänä Liitto) kiittää maa- ja metsätalousministeriötä lausuntopyynnöstä ja esittää hoitosuunnitelmaluonnoksesta seuraavaa:

 

 

 

 

 

  1. Yleistä
  2. Päätavoitteet
  3. Kannanhoitoalueiden tavoitteet
  4. Kanta-arviomenetelmä ja kannan seuranta
  5. Ilveksen riista-arvo
  6. Muut toimenpiteet

 

  1. Yleistä

Toisin kuin karhukannan hoitosuunnitelmassa, ministeriö oli varannut ilveksen hoitosuunnitelmaan tutustumista varten nyt suorastaan ruhtinaallisesti aikaa. Myös taustaosio on saatu mukaan lausunnon tueksi ja Liitto pitää tätä kehitystä lausuntokäytänteissä erinomaisena ja toivoo sen jatkuvan.

Kokonaisuutena hoitosuunnitelma tunnistaa kuitenkin pääasiallisesti vain yhden sidosryhmän: metsästäjät, eikä huomioi lainkaan luontojärjestöjen potentiaalia ja asiantuntemusta ilveksen kannanhoidossa. Niin ikään ilveksen biologiset tarpeet jäävät ainoastaan taustaosiossa käsiteltäviksi, eikä elinympäristöjä, niiden säilyttämistä ja ennallistamista nähdä minkäänlaisena osana toimenpideosiota. Kuitenkin lähtökohta ilveksen elinvoimaisuuden säilymisessä tulee olla elinympäristöjen turvaamisessa. Taustaosiossa ilmaistiin elinympäristöjen kaventuminen, mutta tietoisuus tästä ei näy mitenkään toimenpideosiossa. Ilves, kuten useat muutkin lajit kärsivät elinympäristöjen katoamisesta, muuttumisesta ja pirstaloitumisesta.

Uhkana suotuisalle kehitykselle tulee nähdä laajempi ekologinen kehitys, johon vaikuttavat kaavoitus ja infrastruktuuri, metsätalous ja mitä suurimmassa määrin biotalous, erilaiset hankkeet kuten tuulivoimarakentaminen, sekä turvetuotanto. Näitä ei toimenpideosiossa ole käsitelty ensinkään, vaan toimenpideosio keskittyy lähinnä siihen, miten paljon ilveksiä voidaan jatkossa hävittää. Jonkinlainen kokonaiskuva siitä miten elinympäristöt pyritään turvaamaan, olisi syytä olla esillä myös toimenpideosiossa. Tällaisenaan se on hyvin näkökulmaton ja kapea-alainen Eläimet eivät ole elinympäristöistään irrallisia.

 

  1. Päätavoitteet

Puolihuolimattoman karhukannan hoitosuunnitelman jälkeen on tapahtunut ilmiselvää kehitystä, sillä nyt ensimmäinen päätavoite ilveksen hoitosuunnitelmassa on ilveskannan suotuisan suojelutason säilyttäminen, kuten kuuluukin olla. Se on lähtökohta muille toiminnoille. Päätavoite tulee kuitenkin muistaa myös hoitosuunnitelman toimeenpanossa kunakin vuonna metsästystä mitoitettaessa.

Liitto pitää varsin erinomaisena hoitosuunnitelman tavoitetta tuoda suomalaisen ilvestutkimuksen keskeiset tulokset kansalaisten ja kannanhoidosta vastaavien tahojen saataville, sekä julkaisujen ja tutkimustulosten popularisointia. Tiedolle on olemassa selkeä tarve ja kysyntää. Aktiivinen tiedon jakaminen tulee ulottaa koskemaan kaikkea suurpetotutkimusta yhtäläisesti.

Ilveksen riista-arvo on vain yksi lähtökohta eläimen arvolle ja sellaisenaan hyvin poissulkeva ja kapea-alainen. Aktiivisella tutkimustiedon jakamisella on vaikutusta myös ihmisten asenteisiin. Ilves on hyvä nähdä myös elinympäristönsä kanssa vuorovaikutuksessa olevana eläimenä, yhtenä lajina monimuotoisuuden kirjossa, ei vain yksipuolisesti riistana. Sellaista biologista määrettä, ominaisuutta tai taksonia, kuin ”riista” ei olemassakaan.

 

  1. Kannanhoitoalueiden tavoitteet

Poronhoitoalueen toimenpiteet lähtevät liikkeelle pyynnin tehostamisesta, kun näkökulmaa tulisi laajentaa myös ekologiset perusteet huomioiden. Toisin sanoen hallinnon tulee ratkaista, miten turvataan ilveksen säilyminen 1/3 Suomen pinta-alasta sen sijaan että jätetään kaikki ympäristönäkökulmat poronhoidolle alisteisiksi.

Poronhoitoalueen etelärajan nosto pohjoisemmaksi on yksi keino lisätä elintilaa ja säästää ympäristöä. Tästä toimesta hyötyisivät monet muutkin lajit, kuten metsäpeura, susi, ahma ja karhu. Lisäksi näin voitaisiin estää arvokkaiden kansallispuistojen ja muiden alueiden maaston ja jäkälikköjen kuluminen sekä elvyttää myös uhanalaista kasvillisuutta. Liitto on esittänyt tätä useissa lausunnoissaan, koska se on ainoa toimenpide, jolla on saavutettavissa suuri hyöty kohtalaisen yksinkertaisella menettelyllä. Hyötynäkökulmat ovat monipuoliset ja ohittavat haittanäkökulmat, mikäli luonnonvaroja ja ympäristöä ei tarkastella vain yhdelle toiminnolle alisteisena. Toimenpiteellä vähennettäisiin myös merkittävästi petokorvausten määrää.

Kuten hoitosuunnitelmaluonnoksessakin todettiin, ilves ei ole merkittävä petovahinkojen aiheuttaja, poikkeuksena poronhoitoalue, johon toistuvasti myönnetään myös vahinkoperusteisia poikkeuslupia. Kuten Liitto on esittänyt muitakin suurpetoja koskevissa lausunnoissaan, poronhoitoalueen petovahinkojen tarkastukseen tulee panostaa, koska sillä on petojen tappamisen sijaan saavutettavissa merkittävä säästö. Tutkimuksen mukaan[1] poronhoitoalueen petovahinkojen menettelyissä on suuria puutteita, jopa tahallista viivyttelyä ja vilpillistä toimintaa. Huomionarvoista on, että vain osa poronhoitoalueen petovahingoista tarkastetaan. Tätä voidaan pitää suorana maataloustukena poronhoitoalueelle ja käytäntö on epäedullinen Etelä-Suomen karjankasvattajiin nähden, joiden ilmoittamat petovahingot kyllä tarkastetaan. Myös korvausmenettelyt tulisi eriyttää. Ei ole oikeudenmukaista, että Etelä-Suomessa karjankasvattaja joutuu kilpailemaan samasta korvaussummasta poronhoitajan kanssa, vaikka etelässä karja suojataan vähintään tavanomaisella aitauksella, kun taas pohjoisessa porot laiduntavat vapaasti aiheuttaen samalla vakavia liikennevahinkoja ja tuhoja myös viljelyksille.

On tärkeää myös säilyttää ja turvata paikalliset saaliseläinkannat siten, että syötävää jää myös pedoille. Ihmisellä ei harjoittamastaan ruokinnasta huolimatta ole mitään optiota luonnoneläimiin, vaan myös predaatio tulee turvata.

 

  1. Kanta-arviomenetelmä ja kannan seuranta

Kanta-arvioinnissa on mentävä tieteellisempään suuntaan myös ilveksen osalta, mikä tarkoittaa DNA-yksilöintiä ja pannoitusta. Myös riistakameraverkostoa tulee hyödyntää. Havaintoihin perustuva kanta-arvio on evaluoitu[2] suden osalta, eikä sitä todettu luotettavaksi menetelmäksi, vaan sen riskinä on sisällyttää aineistoon huomattava määrä mm. intressiohjautuvaa havainnointia. Liitto pitää hyvänä, että evaluointi oli hoitosuunnitelmaluonnoksessa huomioitu. Virhearvioiden riskitekijät näin ollen tunnistetaan.

Hoitosuunnitelmaluonnoksessa todetaan sivulla 9 seuraavaa: ” Tarkasteltaessa kritiikkiä joka ilveskanta-arvioon kohdistuu (taustaosio 11.2 ja Pohja-Mykrä & Kurki 2014) on tutkimuksen ja kentän luottamuksen kasvattaminen keskeinen tekijä jolla varmistetaan kanta-arvion hyväksyttävyys.” Kanta-arvio ei voi perustua havainnoijien vaatimuksiin tai näiden luottamuksen saavuttamiseen tietyllä tuloksellisuudella. Sen tulee perustua vain ja yksinomaan todelliseen määrään, jonka tiedon hankkiminen perustuu tieteelliseen menetelmään ja on perusteltavissa.

Muiden luonnossa liikkujien havaintoaineiston hyödyntäminen on hyvä asia ja tätä kenttää tulisikin ehdottomasti laajentaa. Petoyhdyshenkilöverkostoa on syytäkin kehittää ja etenkin paneutua riistahallintolain 20§: ” Riistanhoitoyhdistyksellä voi olla metsästyksenvalvojia, metsästäjätutkintojen ja ampumakokeiden vastaanottajia sekä muita riistanhoitoyhdistyksen toiminnan kannalta tarpeellisia toimihenkilöitä.

Riistanhoitoyhdistyksen toimihenkilöksi voidaan nimittää se, joka:

1) on täyttänyt 18 vuotta;

2) on täysivaltainen; ja

3) tunnetaan rehelliseksi ja luotettavaksi ja on henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan tehtävään sopiva.”

Etenkin 2 momentin 3 kohtaan pitää kiinnittää huomiota, sillä petoyhdyshenkilöissä on huomattavasti petovastaista henkilöstöä. Niin ikään, mikäli riistanhoitoyhdistyksen missä tahansa luottamustoimessaan henkilö syyllistyy metsästysrikokseen, tulee riistakeskuksen ja riistanhoitoyhdistysten ryhtyä välittömiin toimiin. Koko toiminnan uskottavuutta syö käytäntö, jossa metsästysrikoksesta rangaistun henkilön ilmoitetaan edelleen olevan luottamustoimessaan.

Muistutetaan vielä ministeriötäkin Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksestä 1.9.2017 (diaarinumero: 00610/16/1203), jossa todetaan, että TASSU-aineisto on julkisuuslain 24§ 1 momentin 16 kohdan mukaista vapaaehtoisesti tutkimusta varten saatua tietoa, joka on mainitun lainkohdan nojalla salassa pidettävää tietoa, jolloin petoyhdyshenkilöiden oikeuksiin tarkastella muiden kirjaamaa tietoaineistoa tulee suhtautua lain edellyttämällä tavalla. Niin ikään tilastolain 13§ mukaan: ”Näitä tietoja ei saa luovuttaa käytettäväksi tutkinnassa, valvonnassa, oikeudenkäynnissä, hallinnollisessa päätöksenteossa eikä muussa vastaavassa henkilöä, yritystä, yhteisöä tai säätiötä koskevan asian käsittelyssä.” Tilastolain 2§ mukaan Luonnonvarakeskus katsotaan tilastoviranomaiseksi.

Tämän osion toimenpiteet tulisi yksilöidä tarkemmin kanta-arviomenetelmien ja tausta-aineiston kehitystyön osalta. Tällaisenaan toimenpiteet ovat kovasti yleisluontoisia. DNA-yksilöinti ja pannoitus ovat tieteellisesti hyväksyttäviä metodeja ja ne tulisi mainita myös eksakteina toimina.

 

  1. Ilveksen riista-arvo

Ilveksen saaliseläinten osalta voidaan todeta, että valkohäntäpeura(kauris) ja kuusipeura(täpläkauris) ovat vieraslajeja Suomen luonnossa. Kannanhoito- ja poikkeuslupaperusteena tällaisen käyttö alkuperäisen lajin tappamiseksi on eettisesti arveluttavaa ja metsästyslain 20§ vastaista. Taulukossa 1 on esitetty Suomen riistakeskuksen 2017 myöntämien ilveslupien perusteita.

screenshot.16-02-2018 11.13.25

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuten taulukosta 1 nähdään, ilveksen aiheuttama vaara kotikissalle on ollut yhtenä perusteena 114 luvassa, valkohäntäpeura(kauris) 87 luvassa ja kuusipeura 14 luvassa. Myös ilveksen vierailua lintulaudalla on käytetty yhtenä lupaperusteena. Tällaiset luvan myöntämiskäytännöt eivät ole kestävää metsästystä. Se että ilves käyttää ravintonaan pienriistaa, kuten jäniksiä, metsäkanalintuja ja metsäkaurista voidaan lupaperusteena käytettynä tulkita saaliskateudeksi, sillä Suomen riistakeskuksen 3.8.2017 tiedotteen[3] mukaan: ”Sekä hirven että valkohäntäpeuran pyyntilupia myönnettiin tänä vuonna noin neljännes enemmän kuin viime vuonna.” Ilves ei siis uhkaa pienten hirvieläinkantojen elinvoimaisuutta, kuten taulukosta 2 nähdään:

screenshot.16-02-2018 11.15.46

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kannanhoitosuunnitelman luonnoksessa esiin tullutta tutkimustarvetta selvittää ilveksen vaikutusta supikoiran esiintyvyyteen, Liitto pitää hyvänä. Supikoira on Suomessa vieraslaji.

Kuten Liitto on useissa lausunnoissaan jo maininnut, metsäpeuran ensisijainen ongelma liittyy sille sopivien elinympäristöjen muutokseen, tuhoutumiseen ja pirstaloitumiseen.

Sidosryhmätyöskentelyn osalta Liitto toteaa, että ministeriöllä on vielä harjoiteltavaa sidosryhmien tunnistamisessa, niiden painotuksissa ja luonnonsuojelun sidosryhmien tiedolisen ja taidollisen potentiaalin hyödyntämisessä. Toistaiseksi luonnonsuojelun sidosryhmät on rajattu pääasiallisesti ja ensisijaisesti lausunnon antajan rooliin. Tämä on erittäin ongelmallista, kun hoitosuunnitelmaluonnoksessa mainitaan alueellisten riistaneuvostojen arvioivan suunnitelman toteutumista. Alueellisissa riistaneuvostoissa ei kokoonpanoissa ole luonnonsuojelun edustajistoa.

 

  1. Muut toimenpiteet

Sivulla 28 (SRVA-tehtävät) on tekstissä virhe. Luonnoksessa tarkoitettu poliisilain 25§ tarkoittanee asiayhteydessään poliisilain 2 luvun 16§Eläimen kiinniottaminen ja lopettaminen: Poliisimiehellä on oikeus ottaa kiinni ja viimesijaisena keinona lopettaa eläin, joka aiheuttaa vaaraa ihmisen hengelle tai terveydelle tai huomattavaa vahinkoa omaisuudelle taikka vakavasti vaarantaa liikennettä. Eläin saadaan lopettaa myös, jos sen hengissä pitäminen olisi ilmeistä julmuutta sitä kohtaan.” Virhe on syytä korjata tekstiin.

Metsähallituksen erätarkastajien toimivaltuuksien laajentamista Liitto pitää hyvänä kehityssuuntana. Toimivaltalaajennuksen lisäksi erätarkastajat tarvitsisivat myös lisäresurssin.

 

 

 

[1] https://yle.fi/uutiset/3-9356964

[2] https://www.luke.fi/wp-content/uploads/2016/10/Wolf_report_final_version.pdf

[3] https://riista.fi/hirvielainten-pyyntilupiin-selva-lisays/