Luonnonsuojeluliitto Tapiola pitää erinomaisena kehityksenä sitä, että metsästyksen ja kiiman päällekkäistä ajankohtaa muutetaan Etelä-Suomessa myöhentämällä metsästyksen alkamisajankohtaa. Näin taataan hirvelle lisääntymisrauha. Kehitys ei kuitenkaan Pohjois-Suomen osalta ole suotuisa. Hirvellä on kiima-aika myös Pohjois-Suomessa ja varhennettu syysmetsästys häiritsee tätä toimintoa huomattavasti. Lisäksi harjoitettava ”peltokyttäys” vaarantaa muut luonnossa liikkujat. Hämäräaktiivisten eläinten, kuten hirven metsästys edellä mainitulla tavalla tarkoittaa myöhäistä ajankohtaa, jolloin myös onnettomuusriskit kasvavat.
LSL Tapiola näkee vasasuojan poistamisen ongelmallisena ja yhtyy tässä emeritaprofessori Tuire Nygrenin näkemykseen vasasuojasta. Keväällä syntynyt vasa tarvitsee vielä syksyllä emoaan ja nyt ministeriö kasvattaa riskiä metsään yksinään jäävistä vasoista. Vasasuojan poistaminen ei ole kestävää metsästystä, mikä on metsästyslain 20§ edellytys toiminnan harjoittamiselle, eikä sillä korjata hirvikannan vääristymistä.
Vasasuoja on ollut ikävä toteuttaa metsästystä harjoitettaessa ainoastaan siitä syystä, että se vaatii ampujalta huolellisuutta, ja malttia mitä jo lakikin edellyttää. Asetusluonnoksessa esitetään: ” Japaninpeuran, kuusipeuran, metsäkauriin, muflonin, valkohäntäpeuran ja saksanhirven naaras, jota saman vuoden jälkeläinen seuraa, on rauhoitettu syyskuun 1 päivästä syyskuun viimeistä lauantaita edeltävään päivään.” Hirven jälkeläinen ei poikkea tavoiltaan ja selviytymiskyvyiltään edellä mainittujen muiden hirvieläinten ja muflonin jälkeläisistä. Liitto kiinnittää huomiota lisäksi siihen että kuusipeura, mufloni ja valkohäntäpeura ovat meillä vieraslajeja ja hirvi kuuluu Suomen alkuperäiseen eläimistöön. On käsittämätöntä että vasasuoja poistuisi hirveltä, mutta jäisi voimaan koskien kaikkia vieraslajeja jotka eivät edes selviydy Suomen oloissa ilman ihmisen tarjoamaa talviruokintaa. Asetusluonnosta ei voi mitenkään hyväksyä vasasuojan poistamisen osalta.
Mikäli hirvikannan vääristymää halutaan korjata ja edesauttaa elinvoimaista, tervettä hirvikantaa, tulisi säästää kaikki 10-piikkiset sonnit. Hirvenmetsästys ei saa olla trofeemetsästystä, vaan ravinnonhankintaa. Kokeneet, voimakkaat hirvisonnit takaavat parhaiten naaraiden onnistuneen tiineyden ja hyvän geeniperimän siirtymisen uudelle hirvisukupolvelle.