Kainuun susilaskenta marraskuussa 2010. Kainuun susia lasketaan jo toiseen kertaan. Metsästäjäliiton laskennassa löydetään yli sadan suden jäljet, kun samaan aikaan tuolloinen RKTL, nykyinen Luke arvioi susia olevan noin kolmanneksen siitä määrästä johon omatoimilaskijat olivat päätyneet.
Perho, maaliskuu 2013. Tammikuussa on juuri uutisoitu kolmen suden salametsästyksestä. Silloisen RKTL:n tutkijoita ei haluta paikalle kun metsästäjät suorittavat susilaskentaa. Yle kertoo: ”Susilaskentaan olivat tulossa myös Riistakeskus sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen susitutkijoita. Nämä vetäytyivät laskennasta aivan viime hetkillä. Heitä ei haluttu paikalle, koska pelättiin tilanteen kärjistyvän.” Perhon seudulle laskettiin 17 sutta, mikä jälleen ylitti reippaasti RKTL:n arvion.
Tammikuu 2016, muutamia päiviä ennen kannanhoidollisen jahdin alkua Karjalainen uutisoi: susia on Ilomantsissa yhteensä nelisenkymmentä.
Susilaskentaa kommentoi eräharrastaja, petoyhdyshenkilö Facebookissa seuraavasti: 
Luottamuspula tutkijoiden ja metsästäjien välillä ei ole uusi asia.
Luottamuspula todettiin jopa tutkimuksessa, jolla oli hyvin keskeinen osa Suomen susikannan uuden hoitosuunnitelman valmisteluprosessissa. Ote tutkimuksesta: ”Suurpetopolitiikka kriisissä, salakaadot ja yhteisön tuki”. (Pohja-Mykrä, Kurki. 2013)
Luottamuksen rakentaminen eri toimijoiden välille sai niinikään hyvin merkittävän roolin myös Suomen susikannan hoitosuunnitelman päivityksessä 2015. Ote kannanhoitosuunnitelmasta s.8:
Kenelle avoimuus on tarkoitettu?
Sosiaalisessa mediassa kiertää myös erilaisia strategioita havaintojen ilmoittamisesta ja ilmoittamatta jättämisestä.
Suomessa vapaaehtoiset ( ja ilmaiset) petoyhdyshenkilöt kirjaavat suurpetohavainnot ns. TASSU-rekisteriin. Petoyhdyshenkilöverkosto kattaa koko maan ja henkilöt on nimetty riistanhoitoyhdistyksittäin. Petoyhdyshenkilöiden kirjaamia havaintoja käytetään mm. kannanarvioinnin ja mahdollisten poikkeuslupien perusteena. Ohessa muutamia entisten ja nykyisten petoyhdyshenkilöiden näkemyksiä Facebookin susiaiheisista ryhmistä:
Tämä havaintoaineistoon liittyvä sirkus on löytänyt uusia ulottuvuuksia sen lisäksi että petojen määristä on väännetty kättä, kynää ja näppäimistöä vuodesta toiseen. Kainuun lumijälkilaskennan tulosten arvioinnissa todettiin s.16 : ”Suden jälkien tunnistaminen osoittautui vaikeaksi. Susiksi ilmoitetuista 40 tarkistetusta jälkihavainnosta vain 19, eli noin puolet todettiin susien tekemiksi (kuva 1, taulukko 1). Lähes vastaavat lukemat (17 virheellistä / 22 oikein) saatiin Kainuun edellisen talven harjoituslaskennassa, jossa sääolosuhteet olivat erinomaiset.”
Miten tämä tehdään muualla maailmassa?
Sekä Ruotsissa että Norjassa kannanarviota ja tutkimusta varten käytettävän aineiston kerää noin 100 tehtävään palkattua työntekijää. (Liberg, Aronsson et al. 2012: Monitoring of wolves in Scandinavia.)
Ruotsissa ja Norjassa ei ole viime aikoina juurikaan keskusteltu siitä paljonko susia on ja luotetaanko havaintoaineistoon, pimittääkö joku tietoja ja kenen ruutupaperille havainnot kirjataan. Myös ongelmat ”henkilörekisteristä” ja aineiston avoimuudesta voidaan unohtaa.
Milloin Suomeen saadaan käytäntö, joka varmistaa riidattoman ja tutkimuksellisesti laadukkaan havaintoaineiston?
