Hämeen sanomien toimittaja oli 10.10.2022 tehnyt aivan oivallisen jutun Hämeenlinnan hallinto-oikeudesta. Artikkelissa käsiteltiin sitä, minkä vuoksi asiat “jumittavat” hallinto-oikeudessa. Hyvälle journalismille kannattaa antaa kiitosta silloin kun sen aika on, ja nyt on: kiitos. Lienee sattumaa, että artikkelin julkaisupäivä osui samalle päivämäärälle, kuin kolme vuotta sitten EU-tuomioistuimen antama ennakkoratkaisu asiassa C-674/17, eli niin sanottu “Tapiola-case”. Tähän ennakkoratkaisuun ovat EU:n jäsenvaltioiden kansallisen tuomioistuimet voineet nojata, myös Suomessa, merkittävimpinä korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätökset koskien suden ja ilveksen kannanhoidollista metsästystä.
Suomen riistakeskus voi myöntää luvan poiketa suden, ilveksen tai karhun suojelusta metsästyslain 41 a § mukaisesti. Päätökseen voi hakea muutosta, kuten metsästyslain 90 § on säädetty. Viime aikoina hallinto-oikeuksien asettamat täytäntöönpanokiellot poikkeusluville ovat herättäneet suurta mielipahaa, myös muutamien kansanedustajien keskuudessa. Asiaan paneutui myös maa- ja metsätalousvaliokunta mietinnössään, todeten lausumaehdotuksen kohdassa 4 seuraavaa: “Eduskunta edellyttää, että kannanhoidollista metsästystä koskevat luvat myönnetään niin hyvissä ajoin, että ne ovat mahdollinen muutoksenhaku huomioon ottaen käytettävissä metsästysaikana ja että vahinkoperusteisten poikkeuslupien myöntämistä sujuvoitetaan ja niitä koskevat valitukset käsitellään kiireellisinä.” Todettakoon, että luonnollisesti Tapiolan piirijärjestöillä ei ole mitään pikaista käsittelyä vastaan, mutta mietinnössä asian yhteiskunnallista puolta ei juurikaan ole ajateltu sitä kuuluisaa nenää pidemmälle ja tästä näkökulmasta Hämeen sanomien artikkeli avaa hallinto-oikeudessa käsiteltävien asioiden laatua, luonnetta ja määrää aivan erinomaisesti.
Todettakoon, että täytäntöönpanokielto on säädetty laissa käsiteltäväksi kiireellisenä. Muutoin hallintotuomioistuimen ratkaisuvauhtiin vaikuttavat oleellisesti mm. käsiteltävänä olevien asioiden määrä, niiden laatu ja käytettävissä oleva henkilöresurssi. Hämeen sanomien artikkelissa todetaan, että viime aikoina käsittelyajat ovat keskimäärin pidentyneet, johtuen juuri henkilöresurssista.
Jos tarkastellaan Suomen hallinto-oikeuksiin saapuneiden muutoksenhakujen aiheita, ylivoimaisesti suurin asiakokonaisuus ovat sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyvät päätökset. Vuonna 2021 yksinomaan Itä-Suomen hallinto-oikeuteen tähän liittyviä asioita saapui 1409 kpl. Kuten hallinto-oikeus tilastosta voidaan nähdä, ympäristöön liittyvien asioiden osuus on sinänsä hyvin pieni ja niiden käsittelyaikakin on varsin kohtuullinen, keskimäärin 8 kuukautta. Tilaston kuvaajassa ympäristöön liittyvät asiat ovat kunkin palkin tumman sinisellä väritetty osuus. Rakentamiseen, itsehallintoon ja ulkomaalaisasioihin liittyen monet joutuvat odottamaan ratkaisuaan pidempään. Turun hallinto-oikeudessa vastaava ratkaisuaika ympäristöasioissa on keskimäärin yli puolitoista vuotta, eli osapuilleen tämä vastaa koko maan keskiarvoa.
Vaasan hallinto-oikeudessa, johon on keskitetty ympäristöön liittyvät asiat (vuonna 2021 vireille tuli 405 asiaa), keskimääräinen ratkaisuaika on 22 kuukautta, eli lähes kaksi vuotta! Tosin ratkaisuaikaa venyttää se, että asiat ovat usein suuria ja monimutkaisia kokonaisuuksia, sillä mm. vesilylioikeuden lakkauttamisen myötä 1991, nämä asiat siirtyivat Vaasan HAO:lle. Vaasaan on keskitetty myös ympäristölupaviranomaisten päätöksiä koskeva muutoksenhaku, joten poikkeuksellisen suuresta juttumäärästä huolimatta Vaasan hallinto-oikeuden toimialueella ei siis käsitellä poikkeuksellisen suurta määrää vaikkapa Suomen riistakeskuksen poikkeuslupavalituksia…
Oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen on toimivan yhteiskunnan yksi tunnusmerkki. Tähän liittyvät oleellisesti päätöksenteon avoimuus, viranomaisen päätösten perustuminen lakiin ja muutoksenhakuoikeus. Mikäli hallintotuomioistuinten prosessia nopeutetaan suhteessa Suomen riistakeskuksen päätöksiin liittyvässä muutoksenhaussa, sen ei tule kuitenkaan toteutua jonkin muun asian, kuten esim. huostaanottopäätösten, kustannuksella. Tällöin on huolehdittava siitä, että asioita käsitteleviä tuomareita ja muuta henkilöstöä on riittävästi.
Vielä yhtä seikkaa on hyvä pohtia, myös siellä Kalmarin unionissa ja muissa eduskunnan eräkerhoissa: muuttaako nopeutettu käsittely päätöstä? Entä jos ei muuta? Entä jos poikkeuslupapäätös kumotaan, vaikka ratkaisun saisi seuraavana päivänä? Yksi tärkeä kysymys on jäänyt pitkälti pohtimatta: onko vika maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalassa ja Suomen riistakeskuksen päätöksenteossa? Tälle asialle ei ole mitään ohituskaistaa, vaan sakkolappu. Halutaanko se kolmas tuomio?
Tuomioistuinlaitoksen tilasto löytyy täältä.
