Maa- ja metsätalousvaliokunta sai valmiiksi mietintönsä koskien kansalaisaloitetta suden kannanhoidollisesta metsästyksestä -paljon onnea. Tämän johdosta 6.10.-22 eduskunnassa seurattiin lähes yksissä tuumin valiokuntaa siihen neulansilmään, josta valiokunnan puheenjohtaja Anne Kalmari (kesk) puheenvuorossaan sanoi valiokunnan kävelleen läpi. Neulansilmässä on ahdasta, minkä valiokuntakin lienee huomannut, sillä puheet olivat jälleen suuremmat, kuin se mitä konkreettista esityksellä voidaan saada aikaan. Vaalit ovat tulossa ja se näkyi hegemoniassa. On jotenkin liikuttavaa, miten hyvässä harmoniassa petoviha elää, yli puoluerajojen, vaikka muutama asiaan perehtynyt puheenvuorokin kuultiin.
Metsästyslakiin on tulossa tarkennus, mikä on hyvä asia. Metsästyslakia olisi syytä parsia enemmänkin, mutta kerrotaan siitä sitten myöhemmin lausunnossa lisää kun sellainen pyyntö joskus tulee.
Tietoisku: luontodirektiivin sisällössä liitteen IV lajien osalta ei ole olemassa mitään kannanhoidollista metsästystä. Kyseessä on aina suojelusta poikkeaminen. Niin sanottu kannanhoidollinen metsästys on kansallisen lainsäätäjän aikoinaan lanseeraama käsite, jonka mukaan sutta voitaisiin poronhoitoalueen ulkopuolella metsästää kuten mitä tahansa riistalajia. Ei voida. Artikla 12 kieltää sen.
Suden (ja muiden liitteen IV lajien) suojelusta voidaan poiketa, mikäli artikla 16 edellytykset täyttyvät. Sikäli kuin metsästyslaki on eritellyt 16 (1)e-alakohdan omaksi 3 momentikseen, ei luontodirektiivi tällaista jakoa tunne. Artikla 16(1)a-d alakohdissa on lueteltu ne pääsääntöiset poikkeamisperusteet ja päämäärät, joita poikkeamisella voidaan tavoitella. Alakohdassa e tämä päämäärä on jätetty avoimeksi. Päämäärän on oltava direktiivin näkökulmasta hyväksytty: pelkästään se, että kanta on runsastunut, tai laji on suotuisalla suojelutasolla, ei riitä. Tämän voi tarkistaa korkeimman hallinto-oikeuden ilvespäätöksestä, jonka KHO antoi huhtikuussa 2022. Suotuisa suojelutasokin on siten vain yksi kriteeri.
Nyt kun valiokunta on mietinnössään paneutunut rikoslain 4 luvun 5 § pakkotilasäädökseen ja valiokunnan puheenjohtaja mainostaa tätä puheenvuorossaan, on syytä palauttaa mieleen millaisesta säädöksestä on kyse. Kyseinen lainkohta on niin sanottu vastuuvapausperuste, mikä tarkoittaa sitä, että muutoin rangaistavaksi katsottu teko voidaan jättää rankaisematta, mikäli olosuhteet ovat sellaiset, että teko on tehty suuremman oikeushyvän suojaamiseksi (ks. § 4, hätävarjelu). Tämä tarkoittaa sitä, että koska suden tappaminen ilman lupaa on lähtökohtaisesti törkeä metsästysrikos, asiassa käynnistetään esitutkinta. Mikäli vastuuvapausperuste ei täyty, seuraa teosta myös rangaistus. Maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajan tulisi tuntea rikoslain ja vastuuvapausperusteiden käyttö tarkemmin, eikä markkinoida sitä kansalle kuin makkaraa torilla, kun “nyt tätä hätätilapykälää ei oikein uskalleta käyttää.” Ei sitä pidäkään uskaltaa käyttää mennen tullen, eikä ihmisiä pidä kannustaa omatoimiseen “kannanhoitoon”, koska siitä on mahdollisuus seurata myös tuomioistuinkäsittely, Pakkotilasäädöksellä on ehdottomasti paikkansa rikoslaissa, mutta siihen ei turvauduta koskaan kevyin perustein. Tämä asiain tila on syytä säilyttää, koska vastuuvapausperusteet koskevat myös muuta rangaistavaksi säädettyä toimintaa, ei sitä ole tehty pelkästään sutta varten!
Useita kansanedustajia kovasti harmittaneisiin valituksiin voidaan todeta, että ne loppuvat, kun päätökset ovat lainmukaisia. Suomi kutsuu itseään oikeusvaltioksi. Oikeusvaltiossa viranomaisen (tai itsenäisen julkishallinnollisen toimijan) päätöksenteon tulee perustua lakiin. Ei mielipiteeseen, planeettojen liikkeisiin tai “kun näin on aina tehty”-käytäntöön. Jos hallintopäätös ei ole lain mukainen, siihen tulee voida hakea muutosta. Jos mikä tahansa muu valtion virasto toimisi vastaavalla tavalla, vuosikaudet, asiaan olisi jo pikaisesti tehty korjausliikkeitä.
Asiointia maa- ja metsätalousministeriön kanssa on käyty hallinto-oikeuksien välityksellä nyt pian seitsemän vuotta. Näyttää vahvasti siltä, että tarvitaan se kolmas tuomio EU-tuomioistuimesta, mutta tällä kertaa siten että se langetetaan kaikkine sakkoineen, korkojen kera.
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur.
