Vuotuinen karhujahti on päättymässä poronhoitoalueen ulkopuolella. Ministeriö antoi 260 karhun kiintiön metsästysvuodelle 2018-2019 kasvattaen eteläisen Suomen kiintiötä 90 yksilöllä.
Karhua metsästetään Suomessa metsästyslain 41 a § 3 momentin mukaisesti, niin sanottuna kannanhoidollisena metsästyksenä. Tämä tarkoittaa sitä, ettei poikkeuslupaa tarvitse perustella erityisillä karhun aiheuttamilla vahingoilla. Lisäksi, toisin kuin vahinkoperusteisessa metsästyksessä, saalis kuuluu ampujalle, joka saa pitää karhun lihat, taljan, kallon ja siitinluun.
Suomen riistakeskus myönsi koko kiintiön, eli 260 lupaa poronhoitoalueen ulkopuolelle. Elokuun lopussa alkanut karhujahti on perinteisesti sujunut aina reippaaseen tahtiin.
Poikkeuslupahakemus tulee kuitenkin jotenkin perustella. Miksi on välttämätöntä poistaa 260 karhua poronhoitoalueen ulkopuolisesta Suomesta? Seuraavassa kaaviossa näkyvät hakemusten useimmin käytetyt syyt. Kaavio ei ole summa hakemusten määristä, vaan samassa hakemuksessa on saatettu käyttää useampaa perustetta. Kaavioon on laskettu vain ne luvat jotka on myönnetty. Lupia haettiin 329 karhulle ja niitä myönnettiin siis 260.
Yhteensä 222 luvan hakemukset on perusteltu sillä, että alueella on karhuja ja 181 hakemuksessa perusteena on käytetty karhuhavaintoja, kuten näköhavaintoja, jälkihavaintoja ja riistakamerakuvia. Voisi äkkiseltään myös kuvitella, että ”pihakarhut” olisivat Suomessa melkoinen riesa, sillä 180 hakemusta perusteltiin pihojen, asutuksen ja taajamien lähistöllä havaituilla karhuilla. ”Luontaisen ihmispelon lisääminen metsästyksellä” mainittiin hakemuksissa 120 luvan kohdalla. Niin ikään rehupaaleille aiheutetut vahingot ovat olleet 99 luvan perusteena.
Karhun suurin synti, mehiläisvahingot ovat olleet 91 luvan perusteena, samoin joko tapahtunut, uhkaava, tai mahdollinen kotieläinvahinko tai muu erittelemätön maatalousvahinko. Metsästäjät kantavat huolta myös hirvistä, sillä karhujen osuus hirvikannan verotuksessa on ollut esillä yhteensä 76 luvan hakemuksessa ja metsäpeura 39 hakemuksen osalta. Lisäksi hakemuksia on perusteltu karhujen aiheuttamilla liikennevahingoilla (16 lupaa), yleisellä turvallisuudella (21), Venäjän karhuilla (20), karhujen vierailuilla marjatiloilla (12) ja kaurapelloilla (7). Maaseudun tyhjenemistä petojen vuoksi on käytetty perusteena hakemuksessa 8 luvalle ja karhun syömät siemenperunat esitettiin 3 luvassa perusteeksi. Myös karhun hajottama supiloukku (pyyntiväline supikoiran metsästykseen) ilmoitettiin 3 luvan perusteissa. Yhdessä hakemuksessa katsottiin välttämättömäksi saada poikkeuslupa karhulle, koska se jatkossa kannustaisi ihmisiä ilmoittamaan karhuhavainnoista.
Suomen riistakeskus puolestaan perusteli kaikissa 260 myöntämässään luvassa, hakemuksesta tai alueesta riippumatta, karhun metsästyksen välttämättömyyttä metsäpeurakannan turvaamiseksi Suomenselällä ja Kainuussa: ”Metsäpeuran huomioiminen luvituksessa parantaa myös käynnissä olevan useampivuotisen Metsäpeura Life – hankkeen onnistumisen mahdollisuuksia.”
Oheisessa kartassa (lähde: Suomenpeura.fi) nähdään metsäpeuran levinneisyysalue 2010-luvulla.
Yllä olevasta kartasta taas nähdään millä alueilla karhun kannanhoidollisen metsästyksen luvat on käytetty (lähde: Riista.fi).
Kaikkiaan perustelut ovat olleet hyvin ytimekkäitä. Eräässä päätöksessä oli hakemuksesta listattu yhteensä 10 sanaa:
Huomattavan paljon poikkeuslupia haettiin myös perusteella, ettei kaikista havainnoista ilmoiteta. Seuraavalla hakemusperusteella haettiin lupaa 10 karhun metsästämiseen: ”Jätetään maaseudut, metsät pelkästään petojen asuin alueeksi, muutetaan kaikki asumaan kehä kolmosen sisäpuolelle, koska karhulla ei ole luontaista vihollista mikä kantaa vähentää niin ainoa keino on metsästämällä vähentää karhu kantaa, näin saadaan asumusten lähellä liikkuvat karhut poistettua.”
Suomen riistakeskus Etelä-Savo myönsi 8.
