Oheinen kuva on vanha koulun opetustaulu, jollaisia oli käytössä 1800- ja 1900 luvuilla. Itse muistan vielä 80-luvulla päässeeni käymään opettajan kanssa tauluvarastossa, jossa vastaavia roikkui telineissä pitkinä riveinä. Biologian kirjasta muistan suurpedoistamme kerrotun suden osalta jokseenkin näin: ”onneksi vähälukuinen Suomessa”.
Opetushallituksen tuntijakotyöryhmän yhteenveto maaliskuulta 2010 toteaa ympäristökasvatuksen osalta seuraavaa: ”Perusopetuksen arvopohjaksi todetaan nykyisissä opetussuunnitelman perusteissa ihmisoikeudet, tasa-arvo, demokratia, luonnon monimuotoisuuden ja ympäristön elinkelpoisuuden säilyttäminen sekä monikulttuurisuuden hyväksyminen.” Edelleen samassa työryhmän yhteenvedossa todetaan: ”Koulussa tulisi oppia elämän kunnioittamisen periaate. Periaatteen tulisi kattaa monenlaiset ihmiset sekä kaikki eliöt. Asia on tarpeen omaksua siksi, että elämä perustuu yhteistyöhön. Ilman toisia lajeja emme pysy hengissä ja ilman ihmisten välistä yhteistyötä emme saa aikaan muuta kuin sotia. Elämän arvon havaitseminen herättää vastuun ympäristöstä.” Hyviä arvoja ja tavoitteita. Onneksi maailma on muuttunut, vai onko?
Miksi Oravaisten keskuskoulun rehtori sitten tekee Suomen riistakeskuksesta lastensuojeluilmoituksen? Oheisessa Vasabladetin haastattelussa rehtori Göran Backman toteaa, ettei voi enää taata lasten turvallisuutta susitilanteen eskaloitumisen vuoksi. Susien vuoksi Backman on ollut yhteydessä niin riistakeskukseen kuin poliisiinkin ja todennut, etteivät viranomaiset voi poistaa pelkoa. Eivät niin. Se on hänen tehtävänsä.
Perusopetuslain 2 § mukaan ”opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Lisäksi esiopetuksen tavoitteena on osana varhaiskasvatusta parantaa lasten oppimisedellytyksiä.” Rehtorin toimenkuvaan ei kuulu tehdä muista viranomaisista mielivaltaisia ilmoituksia ja riekkua niistä lehtien palstoilla, vaan opetushallituksen mukaan: ”Pätevä rehtori on hallinnon ja talouden, kasvatuksen ja opetuksen sekä ihmisten johtamisen asiantuntija.”
Voidaan hyvin kysyä miten päädyttiin tilanteeseen, jossa ala-asteen rehtori tekee lastensuojeluilmoituksen riistahallinnosta vastaavasta julkishallinnollisesta toimijasta. Itse asiassa sitä voidaan kysyä Suomen riistakeskus Rannikko-Pohjanmaan riistapäälliköltä Stefan Pellakselta itseltään. Riistapäällikkö Pellas esiintyi maaliskuussa 2018 sanomalehti Ilkassa ja kertoi alueen susitilanteesta mm. seuraavaa:
”Maakunnassa liikkuu useita susilaumoja. – Tämä on vasta alkua, sanoo riistapäällikkö.”
”– Susia on nyt tosi paljon ja melkein joka kylässä. Näin paljon havaintoja ei ole tullut koskaan, sanoo Stefan Pellas, Rannikko-Pohjanmaan riistapäällikkö.”
”– Kartta on aivan mustana, toteaa Pellas tutkiessaan kartasta susien esiintymistiheyttä.”
”– Täällä rannikon tuntumassa ne ovat alkaneet lisääntyä kovaa tahtia. Täällä on runsaasti ravintoa: hirviä ja valkohäntäpeuroja, eikä ole pelkoa metsämiehistä.”
”Pellas huomauttaa Länsi-Suomen tiheän asutuksen tuovan sudet helposti pihapiiriin.”
”– Susien määrä kaksinkertaistuu kolmessa vuodessa. Sudet haluavat vain syödä ja lisääntyä.”
Mainittakoon, että kyseisessä artikkelissa Pellas ei kertonut mitään mm. petoaidoista tai kotieläinten suojaamisesta. Ainoa suden biologiaan liittyvä asia sisälsi samanhenkisen demonisen manauksen maailman tuhosta susien myötä: ”– Viime kevään pennut potkitaan pois, ja ne lähtevät liikkeelle etsimään itselleen omaa reviiriä. Ne levittäytyvät yhä rohkeammin ja yhä laajemmalle alueelle.”
Muistetaan vielä riistahallintolaissa annetut Suomen riistakeskuksen tehtävät:
”5) riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen ehkäisemisen edistäminen;”
”8) metsästykseen, riistatalouteen ja riistaeläimiin liittyvien asiantuntija-, koulutus- ja neuvontapalveluiden tuottaminen;”
Sen jälkeen voidaan miettiä miten hyvin Pellas toteutti tehtäviään kyseisessä haastattelussa. Riistapäällikkö on onnistunut lietsomaan Rannikko-Pohjanmaalle melkoisen susikonfliktin, sillä heti kesäkuussa Vaasassa järjestettiin susimielenosoitus. Maakunnan ihmiset ovat peloissaan. Tätä taustaa vasten ei enää tarvitse ihmetellä miksi Rannikko-Pohjanmaalla pelätään. Ei palokuntakaan sammuta tulta bensalla.
Ei ole väärin pelätä.
On väärin käyttää asemaansa siihen, että lietsoo ja ylläpitää pelkoa, oli sitten vastuussa perusopetuksesta, tai riistahallinnosta. Kaikki pelkäävät jotain, kyse on siitä hallitsevatko pelkomme meitä vai hallitsemmeko me pelkojamme.
Toivottavasti molemmilla herroilla on kylpyhuoneessaan riittävän iso peili.
