Suomen riistakeskus myönsi lokakuun lopulla kaikki maa- ja metsätalousministeriön asettaman kiintiön mukaiset ilvesluvat – 307 yksilön tappamiseksi, poronhoitoalueen ulkopuolelle. Katsaus kiintiölupiin antaa jälleen kerran mielenkiintoisen otannan sekä lupien haku- että myöntöperusteista.
Kerrataan kuitenkin aluksi ilveksen (Lynx lynx) asema Suomessa. Ilves on EU:n luontodirektiivin liitteen IV laji Suomessa, myös poronhoitoalueella, mikä tarkoittaa direktiivin artikla 12 mukaista tiukkaa suojelua. Suojelusta voidaan poiketa artikla 16 mukaisin edellytyksin, joita ovat:
- Suojelusta poikkeaminen ei vaaranna suotuisaa suojelun tasoa tai sen saavuttamista.
- Muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole.
- On voitava osoittaa, että ilveksen aiheuttama ongelma on poikkeamisella ratkaistavissa.
Perustelun tulee nojata tieteeseen ja ongelma on määriteltävä tarkasti. Kaikkien edellytysten tulee täyttyä samanaikaisesti -ne eivät ole vaihtoehtoisia toisilleen.
Lisäksi artikla 16 (1e) poikkeamaperuste, eli metsästyslain 41 a § 3 momentti edellyttää “tarkoin valvottuja oloja“, “valikoiden ja rajoitetusti“, “tiettyjen yksilöiden ottamiseksi ja hallussa pitämiseksi“.
Luontodirektiiviä tai sen liitteitä voidaan avata komission aloitteesta ja toimenpide vaatii kaikkien jäsenvaltioiden hyväksynnän. Ei ole siis kansallisen lainsäätäjän tai viranomaisen säädettävissä tai tulkittavissa se, mihin liitteeseen direktiivissä määrätty eläin/eliölaji kulloinkin kuuluu. Kansallisen viranomaisen tulee noudattaa päätöksenteossaan Suomen lakia (metsästyslaki), jota tässä tapauksessa ohjaa kansainvälinen sopimus, eli luontodirektivi.
Päätöksentekoprosessissa viranomaisen (tai julkishallinnollisen toimijan) tulee arvioida niitä perusteita, jolla suojelusta poikkeaminen olisi mahdollista. Viranomaisen tehtävä ei ole keksiä perusteita hakemuksen tueksi. Direktivi ei velvoita luvanhakijaa, joten poikkeuslupahakemuksensa saa perustella parhaaksi katsomallaan tavalla. Ilveksen tappolupia on hakemuksissa perusteltu seuraavasti:
Aivan kaikki lupapäätökset eivät olleet saatavilla, mutta valtaosa kuitenkin. Vasemmalla ensimmäisessä sarakkeessa ylhäältä alas on lupapäätösten lukumäärä. Toisena tapettavien ilvesten yhteenlaskettu lupamäärä ja viimeisenä monelleko ilvekselle lupaa oli haettu. Rivit eivät summaudu, sillä kaikissa hakemuksssa oli useampi peruste. Pihapiiri tarkoittaa oletettavasti asuinrakennuksen tuntumassa olevaa, hoidettua piha-aluetta, asutus haja-asutus- tai taajama-aluetta. Kannan koko on ollut kriteeri valtaosassa hakemuksia, samoin havainnot: joko yksittäiset, pentue, vahvistetut tai vahvistamattomat, riistakamera- tai jälkihavainnot. Lapset ja erityisesti vapaasti ulkona liikkunut kissa ovat olleet huolenaiheena, samoin muiden kotieläinten turvallisuus. Pienriistalla tarkoitetaan jäniksiä, metsäkanalintuja ja metsäkaurista, ym. ilveksen luonnonvaraista ravintoa, jota ihmisen toimesta ruokitaan ja “hoidetaan”. Kahdessa hakemuksessa tuotiin esiin ilveksen vierailu lintulaudalla ja kansalaispalaute tarkoittaa metsästäjien kokemaa yhteisöllistä painetta, jossa tappolupia toivotaan. Metsäpeura oli viidessä luvassa hakemusperusteena. Ilvekseltä puuttuva ihmisarkuus tai sen “opettaminen” ilves tappamalla nousi esiin 38 lupapäätöksen hakemustekstissä. Valkohäntäkauris(peura) on toki pienriistaa, mutta koska se on vieraslaji, se on huomioitu taulukossa erikseen, mikäli se hakemustekstissä erikseen manittiin. Joissakin hakemuksisa mainittiin lemmikit yleensä, samoin tarhatut porot, poronhoitoalueen ulkopuolella.
Ilveksen kannanhoidollista metsästystä on perusteltu enimmäkseen sillä, että ilveksiä on ja niistä tehdään havaintoja. Toki ne osoittavat suotuisaa suojelun tasoa, mutta mitään itseisarvoista ongelmaa niihin ei liity. Ilveksen liikkuminen pihapiirissä, kotieläinvahingot, pelko ja huoli, sekä pienriistalle aiheutunut “vahinko” eivät ole artikla 16 (1e) mukaisia suojelusta poikkeamisen perusteita, vaan jotkin muut poikkeamaperusteet saattavat täyttyä. Asia on merkityksellinen sikäli, että EU-tuomioistuin linjasi ratkaisussaan C-674/17 (kappale 37) seuraavasti: “Luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan e alakohtaan perustuvan poikkeuksen päämäärä ei näin ollen voi lähtökohtaisesti olla sama kuin 16 artiklan 1 kohdan a–d alakohtaan perustuvien poikkeusten päämäärät, minkä vuoksi ensin mainittua säännöstä voidaan käyttää perusteena poikkeuksen hyväksymiselle vain sellaisissa tapauksissa, joissa jälkimmäiset säännökset eivät ole merkityksellisiä.”
Toisaalta ne perusteet, joita hylätyissä hakemuksissa on esitetty, ovat samoja kuin ne, joilla lupa on myönnetty.
Perusteet ja hakemusten määrä eivät tässäkään taulukossa summaudu. Sekä myönnettyjen lupien, että hylättyjen hakemusten osalta luvanhakija ei voi missään olosuhteissa arvioida objektiivisesti, tuleeko hänen hakemuksensa menestymään. Luvat jaetaan “sulle-mulle”-periaatteella, entisaikain säätiedotteen tapaan: “lunta sataa enemmän ja vähemmän pieniä määriä, siellä täällä….”
Tapauskohtainen harkinta hakemukseen nähden puuttuu järjestään. Riistakeskuksen perusteluosio on “leikkaa-liimaa” periaatteella askarreltu kokoon, jossa kuitenkin yksi kohta kiinnittää huomion:
“Ilves ei siten enää täyttäisi tässä suhteessa luontodirektiivin 1 artiklan g kohdassa määriteltyjä kriteerejä yhteisön tärkeinä pitämiksi lajeiksi päinvastoin kuin silloin, kun Suomi liittyi EU:n jäseneksi” Ilves ei täytä kriteerejä? Missä kohtaa ja kenen toimesta ilves on siirretty liitteeseen V?
Onnea. Olette juuri tehneet sen, mitä maa- ja metsätalousminsiteriön asetusmuistiossa sanottiin kohdassa “muu tyydyttävä ratkaisu”:
Olisi silti kannattanut lukea pidemmälle… “Tämä ei ole kuitenkaan kansallisesti tehtävissä...”
Toisin sanoen Suomen riistakeskus on katsonut päätöksissään, että koska ilves on suotuisalla suojelun tasolla, ei direktiivin säädöksistä tarvitse nyt niin välittää… Tässä kohtaa copy-pastemittarin tulisi huutaa punaisella: “syntax error- tarkista direktiivi”. Näitä päätöksiä, joissa todetaan Suomen riistakeskuksen omaehtoisella tulkinnalla, etteivät direktiivin säädökset täyty ilveksen kohdalla, on nyt 307 ilveksen tappamiseksi. Sitä voidaan pitää hallintokäytäntönä. Päivän uutinen: se ei ole kansallisesti päätettävissä.
Ei liene kenellekään yllätys miten asia tulee etenemään?
