Lähestulkoon otsikon kaltainen sekoilu tuli jälleen todistettua, tai ainakin jotain sinne päin kun eduskunnan täysistunnossa jälleen muutama kansanedustaja veti mutkat suoraksi tietämättä mistä puhutaan, miksi puhutaan ja tärkeintä oli että kunhan puhutaan ja suu käy. Ja suuhan kävi, ainakin edustajilla Kettunen (kesk), Kiviranta (kesk) ja Koponen (ps). Eduskunta käsitteli kansalaisaloitetta uhanalaisten lajien metsästyksen kieltämiseksi, jonka edustaja Pitko (vihr) esitteli, jälleen hyvää substanssiosaamista osoittaen.
Suomessa on yhteensä 17 metsästyslain 5 § mainittua riista- ja rauhoittamatonta lajia, jotka löytyvät kansallisesta, EU:n tai maailmanlaajuisesta uhanalaisluokituksesta. Uhanalaisuusluokat ovat: vaarantunut (VU), erittäin uhanalainen (EN) ja äärimmäisen uhanalainen (CR). Valtaosa näistä lajeista on metsästettäviä vesilintuja. Lajit ja niiden status ovat seuraavassa taulukossa:
Listalta puuttuu EU:n alueella vaarantuneeksi luokiteltu räkättirastas (Turdus pilaris). Lisäksi silmälläpidettäviä (NT) riista-ja rauhoittamattomia lajeja on yhteensä kymmenen.
Siihen, että jokin laji taantuu voimakkaasti ja uhanalaistuu, on harvoin osoitettavissa yksittäistä syytä, vaan epäsuotuisa kehitys on tavallisesti useiden osatekijöiden summa. Uhanalaisten lajien metsästäminen on vastoin metsästyslain 20 § yleistä periaatetta: “Metsästystä on harjoitettava kestävän käytön periaatteiden mukaisesti ja siten, että riistaeläinkannat eivät vaarannu, luontoa ei tarpeettomasti vahingoiteta, riistakantaa ei vaaranneta eikä eläimille tuoteta tarpeetonta kärsimystä.”
Erityisen huolestuttavaa populaatioiden kehityksessä on se, että riistalinnuista kaikki olivat vielä vuoden 2010 kansallisessa luokituksessa metsähanhea, punasotkaa ja riekkoa lukuun ottamatta elinvoimaisia. Koska kehitys on ollut äärimmäisen nopeaa, olisi toimiin pitänyt ryhtyä jo paljon aiemmin. Metsästyslakiin on valtioneuvostolle säädetty 37 § velvoite ryhtyä rauhoitustoimiin, mikäli jonkin riistaeläimen kanta sitä vaatii: “Jos riistaeläimen kannan säilymisen tai riistaeläinlajin häiritsemättömän lisääntymisen turvaaminen sitä edellyttää, riistaeläinlaji on rauhoitettava määräajaksi tai toistaiseksi. Rauhoitettavista riistaeläinlajeista ja niiden rauhoitusajoista säädetään valtioneuvoston asetuksella.” Lain sanamuoto on velvoittava: on rauhoitettava, eikä “voidaan rauhoittaa”. Se, miksi tätä velvoitetta ei ole noudatettu, ei ole tiedossa.
Keskustelu kansalaisaloitteesta alkoi asiapohjalla, kunnes alkoi pohjanoteeraus. Edustaja Kiviranta oli ilmeisimmin erehtynyt kansalaisaloitteesta, sillä suden kannanhoidollista metsästystä käsittelevä aloite on jo käsitelty ja se on edennyt maa- ja metsätalousvaliokuntaan! Niin ikään Kivirannan mainitsema valkoposkihanhi ei sisälly tähän lakialoitteeseen, sillä laji ei ole uhanalainen, vaan sen suojelu perustuu lintudirektiivin liitteeseen I ja sama koskee merimetsoa. Toisin kuin Kiviranta väittää, merimetso ei tuhoa saariston luontoa. Suomessa saaristoluontoa tuhoaa suomalainen mm. rakentamalla ja kuormittamalla vesistöjä. Uhanalaisten riistalintujen kantaa ei tarvitse “hoitaa”, eikä ole näköpiirissä, että niiden kannat “räjähtäisivät käsiin”. Edustaja Kettunen jatkoi sitten siitä mihin Kiviranta jäi luettelemalla valkoposkihanhien ja merimetsojen aiheuttamia tuhoja.
Kettuselle tiedoksi että rikoslaissa on mm. omaisuuden puolustamiseen sovellettavissa 4 luvun 5 §, eli pakkotilapykälä, joka on vastuuvapausperuste. Jos Kettunen ei tiedä mitä vastuuvapausperuste tarkoittaa, asia kannattaa selvittää… ehkä siellä työpaikalla joku jopa tietää. Selvitä samalla itsellesi mikä ero on metsästysrikkomuksella ja metsästysrikoksella ja sen törkeällä tekomuodolla. Törkeää metsästysrikkomusta ei ole olemassakaan. Sanottakoon vielä, että pakkotilapykälän etu on juuri siinä, mitä Kettunenkin peräänkuulutti: asia tutkitaan tapauskohtaisesti. Pakkotilapykälän soveltamisesta on sen verran jo käytännön kokemusta, että ainakin toistaiseksi tapaukset ovat pääsääntöisesti päättyneet tutkinnan rajoittamispäätökseen. Selvitä itsellesi mitä tarkoittaa tutkinnan rajoittaminen.
Eduskunnan pöytäkirjaan pääsee Kettusen seuraavakin puheenvuoro hömötiaisesta ja kuukkelista, joista niin ikään kumpikaan EI OLE METSÄSTETTÄVÄ RIISTALAJI, joten luonnollisestikaan ne eivät ole päätyneet kansalaisaloitteen “listalle”. Se, että Kettunen on nähnyt hömötiaisen hirvipassissa, ei tee siitä valitettavasti elinvoimaista. Pitkäaikaisseurannoista on selvästi nähtävissä kuukkelin työntyminen kohti pohjoista sitä mukaa kuin vanhat, luonnontilaiset metsät ovat Suomen eteläosista kadonneet. Jälleen tulee huomioida aikajana, jolla mm. hömötiaisen taantuminen on tapahtunut: se on jyrkkä ja nopea. Hömötiainen oli 2015 arviossa vaarantunut ja sitä ennen elinvoimainen. Nyt se on erittäin uhanalainen. Sekä kuukkeli, että hömötiainen ovat paikkalintuja.
Metsästysmaksua ei ole olemassakaan. Kyseessä on riistanhoitomaksu ja se on lakisääteinen. Vielä yhtenä huomiona puheenvuorostasi: uhanalaiset tukkasotka, nokikana, haapana, haahka tai metsähanhet eivät pesi Malmin lentokentällä.
Edustaja Koposelle niin ikään tiedoksi, että villisika ei ole uhanalainen sekään, kansalaisaloite ei koske tai rajoita villisian metsästystä. Koponen oli huolissaan zoonooseista, kuten taannoin metsästäjäliiton nykyinen kunniapuheenjohtaja Esko Eela, joka puheenjohtajana ollessaan esitti, että metsästäjät voisivat lintuinfluenssan torjumiseksi ampua keväällä kaikki muuttolinnut… Näkemykset ovat nyt myöhemmin huimasti kehittyneet.
Blogi on hyvä päättää sihen, miten edustaja Kiviranta aloitti seuraavan puheenvuoronsa, puhemiehen pyytäessä näyttämään mallia siitä, miten pysytään aiheessa: “Arvoisa puhemies, susikantaa on pienennettävä…”
