”Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusta. Hyvä journalistinen tapa perustuu jokaisen oikeuteen vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä.”
”12. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
13. Uutisen voi julkaista rajallistenkin tietojen perusteella. Raportointia asioista ja tapahtumista on syytä täydentää, kun uutta tietoa on saatavissa. Uutistapahtumia on pyrittävä seuraamaan loppuun saakka.”
Edelläolevat lainaukset ovat otteita julkisen sanan neuvoston julkaisemista journalistin ohjeista. Pääsääntöisesti ohjeet on varsin hyvin sisäistetty. Kuluneen talven susiuutisoinnissa näistä kaikista kolmesta papukaijamerkin arvoisesti selvisi ainoastaan Maaseudun Tulevaisuus.
Suden poikkeuslupia koskevia valituksia uutisoitiin varsin näyttävästi etenkin Tohmajärven osalta minne Suomen riistakeskus myönsi samalle alueelle poikeuslupia ensin kokonaisen neljän suden lauman kaatamiseksi. Hallinto-oikeuden asetettua tämän luvan toimeenpanokieltoon myönnettiin vielä kaksi uutta lupaa yksittäisen suden kaatoon, jotka niin ikään asetettiin toimeenpanokieltoon, mutta ennen hallinto-oikeuden päätöstä toinen lupa ehdittiin käyttää ja toisella luvalla haavoittaa sutta joka seuraavana päivänä tapettiin poliisin määräyksellä.
Pikaisen googlauksen perusteella Tohmajärven poikkusluvista tehdyistä valituksista kirjoitti ainakin YLE, Maaseudun Tulevaisuus, Kainuun Sanomat, Iltalehti, Aamulehti, Kaleva, Kotikarjala ja luonnollisesti moni muu media, jotka ovat samaa konsernia jonkin edellämainittujen kanssa.
Itä-Suomen hallinto-oikeus ratkaisi kaikki kolmea poikkeuslupaa koskevat valitukset 3.6.2021 ja julkaisi asiasta tiedotteen tuomioistuinlaitoksen verkkosivulla 10.6.2021. Asiasta uutisoineista ainoastaan Maaseudun Tulevaisuuden erätoimitus mielsi lukijoillaan olevan oikeuden saada tieto myös valitusasian ratkaisusta. Muut mediat ovat nukkuneet ruususen unta.
Kohta 12 on mukana siksi, että muista medioista poiketen YLE Kuopio toimittaja Pekka Niirasen ammatillisella panostuksella päätyi ammentamaan lukijoidensa tietotarpeen tyydyttämiseksi taustatietoa sosiaalisen median juorukerhoista ja muiden kirjoittaessa asiasta, keskittyi Niiranen muutoksenhakijana toimineen yhdistyksen henkilöpoliittisiin kysymyksiin. Toki tähänkin tietoon on lukijoilla varmasti oikeus siinä kuin Niirasella oikeus valita tulokulmansa. Jos varsinaiset asiakysymykset ovat vahvasti sivuroolissa voi kuitenkin käydä niin, että tilanne eskaloituu hyvinkin kriittiseksi.
Siinä kuin suden tappamiseen oikeuttavan poikkeusluvan käsittely ja poikkeamisperusteet ovat tiukasti lailla säädeltyjä, on sitä myös muutoksenhakuprosessi. Valituksella itseisarvoisesti ei ole missään käsittelynsä vaiheessa minkäänlaista oikeusvaikutusta yhtään mihinkään. Tämä muodostuu vasta muutoksenhakuviranomaisen, joka näissä tapauksissa on hallinto-oikeus, tehtyä ratkaisunsa. Nämä ratkaisut perustuvat lakeihin jotka turvaavat oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen siinä kuin myös sen, että päätökset ovat sisällöllisesti lainmukaisia.
Tämän pääasian hallinto-oikeus ratkaisi todeten Suomen riistakeskuksen päätökset lainvastaisiksi ja kumosi päätökset. Kaikki kolme. Erityisesti Niiraselta minun tekisi nyt mieleni kysyä, että kumpiko tieto on lukijoille yhteiskunnalllisesti merkittävämpää: se missä valituksen allekirjoittaja asuu tai millaista ihmisjoukkoa tämä edustaa vai se, miksi päätökset miellettiin lainvastaisiksi?
Se olisi hyvä kuitenkin Niirasenkin muistaa, että muutoksenhaku hallinnolliseen päätökseen ei ole kadunmiesten huutoäänestys missä ratkaistaan mahdollisimman suuren väkijoukon tahtotilan toteutumaa vaan kyseessä on laillisuustarkastelu missä ainoastaan oikeudellisesti pätevä argumentaatio ratkaisee. Tällaisen muodollisen pikkujutun sisäistäminen auttaa vastaisuudessa välttämään karikot, missä vaivalla tehty uutinen päätyy käsitellyksi roskalehtijournalismina.
