Susi on Suomessa tiukasti suojeltu laji. Poikkeuslupamenettely suden tappamiseksi on luontodirektiivin velvoittamana laissa tarkoin säädelty. Lupaviranomaisena toimii Suomen riistakeskus, joka on riistahallintolailla 2011 viranomaiseksi määritelty entinen Metsästäjäin keskusjärjestö.
Kautta maailman sivu Suomessa on riistahallinto ja metsästäjät kulkeneet käsikynkkää, koska valtaosa riistahallinnollisista tehtävistä on järjestetty siten, että metsästäjät hoitavat nämä vapaaehtoisvoimin. Tässä kuvassa myös metsästäjäin keskusjärjestöllä on pitkät perinteet. Järjestely on yhteiskunnalle kustannustehokas ja metsästykseen kohdennetut lupamaksut on näin kyetty pitämään alhaisina, joten jokaisella on mahdollisuus tämän puolesta harrastaa metsästystä. Järjestely on pääsääntöisesti ihan hyvä ja toimiva.
Erityisesti susi on kuitenkin lajina osoittautunut Suomen riistakeskukselle varsinaiseksi kompastuskiveksi. Lupia myönnetään ja ei myönnetä usein perustein, mitä kukaan ei pysty ennalta arvioimaan. Tätä kutsutaan tapauskohtaiseksi harkinnaksi. Toisaalta, koska prosessi on lailla tarkoin säädeltyä ja viranomaisen toiminnan tulee aina perustua lakiin, voisi kuvitella asian olevan toisinkin ja ennakoitavuuden pitäisi olla peräti erinomaisella tasolla.
On mahdollista, että joku jossain oli tietoinen siitä, että metsästysvuonna 2020/2021 lupia käydään jakamaan laumakaupalla, julkisuuteen ja metsästyksen ulkopuolisille sidosryhmille tämä ajatus valkeni vasta Suomen riistakeskusen myönnettyä 4 suden laumaa koskevan luvan Haapajärvelle koiravahinkoperusteella hirvenmetsästysajan lähetessä loppuaan. Päätöksestä valitettiin ja sitä vaadittiin toimeenpanokieltoon. Pohjois-Suomen hallinto-oikeus sai vaatimuksen käsiteltyä n. viikossa ja riippumatta siitä, että lupa astui välittömästi voimaan susia ei ehditty tappaa. Itse muutoksenhakuasian käsittely hallinto-oikeudessa on kesken.
Case Tohmajärvi
Syksyllä 2020 Pohjois-Karjalan Tohmajärvellä sudet tappoivat iltamyöhään itsekseen ulos päästetyn pienen koiran. Tapahtumista alkoi ehkä ennennäkemätön mediaralli. Asiasta kirjoitettiin aina Helsingin Sanomia myöten. Oli päivänselvää, että asia tulee päätymään poikkeusluprosessiin.
Suomen riistakeskus myönsikin asiakokonaisuuden tiimoilta jo toisen kokonaisen lauman tappamiseen oikeuttavan poikkeusluvan. Myös tästä luvasta valitettiin. Nämä vaiheet olivatkin sitten jo aavistuksen edelllistä vauhdikkaammat jo ihan alkumetreiltä alkaen.
On ilmeistä, että luvanhakijan tavoittelema laaja mediahuomio oli saanut myötätunnon heräämään myös sosiaalisen median syövereissä, koska jo samana iltana kun muutoksenhaku oli saatettu vireille, saatiin tästä syvimmän tiedon kehdosta lukea, mikä on Tapiola Karelian postiosoite ja samalla entisen puheenjohtajan puheenjohtajuuden aikainen kotiosoite. Tämä sivujuonne kaikkine sivullisten hallinto-oikeuteen lähettämine sähköposteineen ja näiden somessa julkaisemine oikeudenkäyntiasiakirjoineen jne..jne..jne.. on ihan ihan oma lukunsa ja sinänsä oppikirjesimerkki siitä, että ”oikeusavustajat” on syytä valita jostain muualta kuin someaktiivien joukosta jos tavoitteena on muutakin kuin ääntä maailmaan.
Jokatapauksessa asia eteni siten, että hallinto-oikeus asetti Tohmajärven neljän suden poikkeusluvan toimeenpanokieltoon. Tämä ei luvanhakijaa tai Suomen riistakeskusta lannistanut vaan jo seuraavalla viikolla oli hakemus jätetty ja päätös yhden suden tappamiseen oikeuttavasta poikkeusluvasta käsitelty ja lupa myönnetty. Samalle reviirialueelle mistä oli koko lauman tappamiseen oikeuttava lupa toimeenpanokiellossa. Myös tästä valitettiin ja hallinto-oikeus asetti luvan toimeenpankieltoon. Koska lupa astuu myöntämispäivästä seuraavana päivänä voimaan, ehdittiiin susi kuitenkin tappaa sinä aikana kun hallinto-oikeus käsitteli toimeenpankieltoasiaa.
Jokseenkin sama kuvio toistui noin kolme viikkoa myöhemmin. Tällä kerralla kuitenkin niin, että sutta ehdittiin haavoittaa ennen hallinto-oikeuden toimeenpanokieltopäätöstä ja se tapettiin lopulta poliisimääräyksellä seuraavana päivänä. Kyseessä oli lauman alfanaaras, jonka tappamista muodollisesti luvassa suositeltiin välttämään. EU-tuomioistuimen mukaan tällainen muodollinen suositus ei ole riittävä, koska alfayksilöt ovat erityisen tärkeitä lauman säilyvyyden kannalta.
Hallinto-oikeus ratkaisi pääasiat 3.6.2021. Kaikki kolme poikkeuslupaa kumottiin ja todettiin lainvastaiseksi perusteella, että lupien vaikutusta suotuisan suojelun tasoon ja erityisesti sen vaikutuksia lauman säilvyytteen ei oltu selvitetty. Oikeus nojasi ratkaisussaan ja laintulkinnassaan vahvasti EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisuun, joka saatiin asiassa ECLI:EU:C:2019:851. Ennakkoratkaisu on oikeudellisesti sitova koko EU:n alueella
Muutama käytännön ongelma
Riippumatta siitä, että lainsäädäntö Suomessa on varsin pitkälti direktiivin mukainen, on olemassa sitovaa oikeuskäytäntöä laintulkinnasta ja hallinto-oikeus tulkitsee direktiiviä tämän oikeuskäytännön mukaisesti ja lisäksi käyttää niitä toimivaltansa mukaisia keinoja, joilla olisi tarkoitus taata oikeusturvan ja direktiivin täysipainoinen toteutuminen, ei suden tappamista ilman lain oikeutusta kyetty estämään. Tapauksen tiimoilta saatiin 62. ja 63. susi, mikä on Suomessa vuoden 2015 jälkeen tapettu päätöksellä, joka on osoittautunut lainvastaiseksi. Tämä on mahdollosta vain koska Suomen riistakeskus soveltaa kategorisesti riistahallintolain mahdollistamaa oikeuttaan sallia päätöksen toimeenpano muutoksenhausta huolimatta.
Maa -ja metsätalousministeriön velvoitteena olisi valvoa alaisuudessaan toimivan Suomen riistakeskuksen harjoittamia hallintokäytäntöjä, mutta tämä edelläkuvattu menettely on saanut täyden siunauksen. On ilmeistä, että Suomi rikkoo direktiivissä asetettuja velvoitteitaan suojella sutta. Suomessa vallitsee hallintokäytäntö, joka mahdollistaa susien tappamisen ilman lainmukaista oikeutta ja direktiivissä asetettuja edellytyksiä.
Hypoteesina Suomen riistakeskuksen toimille ja aiheuttamalle vahingolle voitaisiin laskea myös hinta. Laittomasti tapetun suden korvausarvo on MMM:n asetuksen mukaan 4500€-9100€ yksilön iästä ja statuksesta riippuen. 63* 4500€-9100€= 283500€-573 300€. Tässä haarukassa on se suora vahinko, mikä asiassa on aiheutettu Suomessa vallitsevien säädösten mukaan. Kuka kaivaa kuvetta? Vaihtoehtoisesti tietenkin Suomen riistakeskus voisi vahvistaa henkilöstöään suden henkiinpuhaltajilla. Tämä laivastaisia päätöksiä edeltänyt tila kun pitäisi nyt jollain tavalla onnistua palauttamaan.
