Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk) on vastannut 19.2.2021 kansanedustaja Emma Karin (vihr) tekemään kirjalliseen kysymykseen. Kysymys kuului: “Miten hallitus varmistaa, että susien metsästykseen myönnetyistä poikkeusluvista jätetyt valitukset ehditään käsitellä asianmukaisesti eikä poikkeuslupien toimeenpanokiellon aikana myönnettävillä uusilla luvilla kierretä toimeenpanokiellossa olevia lupia? ” Ministerin vastaus lyhykäisyydessään on: “Ei mitenkään.”
Sinällään Lepän vastauksessa ei ole mitään väärää, koska lain mukaan näin voidaan menetellä. Riistahallintolain 31 § 2 momentti kuuluu: “Edellä 1 momentissa tarkoitettu yksittäistä lupaa koskeva Suomen riistakeskuksen päätös voidaan panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta. Muutoksenhakuviranomainen voi kuitenkin kieltää päätöksen täytäntöönpanon.” Kaikki Suomen riistakeskuksen antamat suurpetoja koskevat päätökset ovat yksittäisiä päätöksiä, joten esimerkiksi hallinto-oikeus ei välttämättä tarkastele asiaa kokonaisuutena, vaan todellakin yksittäisinä päätöksinä. Toisaalta lain sanamuoto “voidaan panna täytäntöön” ei ole kuitenkaan velvoittava. Sanamuoto ei siis ole: “tulee panna”, vaan Suomen riistakeskuksella olisi harkintavaltaa sen suhteen miten päätös toimeenpannaan: välittömästi vai jäljempänä. Tätä harkintavaltaa ei ole käytetty, eikä sitä tulla käyttämään, ellei lakia muuteta. Näin tuskin tulee vapaaehtoisesti tapahtumaan.
Ministeri Leppä pitää vahinkoperusteisten poikkeuslupapäätösten osalta menettelyä perusteltuna. Menettely on kuitenkin kategorinen, riippumatta siitä, onko kyseessä (metsästyslain 41 a § 3 momentin mukainen) niin sanottu kannanhoidollinen tai (metsästyslain 41 a § 1 momentin mukainen) vahinkoperusteinen lupa. Mitä eroa näillä on? Vahinkoperusteisia lupaa voidaan myöntää ympäri vuoden, ne maksavat 70€ ja saalis kuuluu valtiolle. Niin sanottu kannanhoidollinen lupa myönnetään lajille säädettyä metsästysaikaa koskien, se maksaa 200€ ja saaliin pitää ampuja. (lupamaksut)
Suomen riistakeskus myönsi metsästysvuonna 2020-2021 yhteensä 307 niin sanottua kannanhoidollista poikkeuslupaa ilvekselle. Päätöksissä oli kuukauden valitusaika, mutta jokainen päätös oli muotoiltu siten, että ne astuvat voimaan, muutoksenhausta huolimatta, ellei hallinto-oikeus erikseen aseta toimeenpanokieltoa.
Ote ilvespäätöksestä, Varsinais-Suomi:
Suomen riistakeskus myönsi metsästyskaudelle 2020-2021 yhteensä 289 lupaa karhun suojelusta poikkeamiseen kannanhoidollisella metsästyksellä. Kaikissa päätöksissä on sama teksti, seuraava ote Suomen riistakeskus Keski-Suomen päätöksestä:
Suomen riistakeskuksen myöntämillä vahinkoperusteisilla poikkeusluvilla on tapettu pääasiallisesti poronhoitoalueella metsästysvuonna 2020-2021 yhteensä 19 sutta. Ote Suomen riistakeskus Kainuun päätöksestä:
Suomen riistakeskuksen päätöksillä on vahinkoperusteisin poikkeusluvin tapettu poronhoitoalueella neljä (4) ahmaa. Kaikissa päätöksissä on sama teksti, oheinen näyte on Kainuusta:
Mitään varsinaista tapauskohtaista harkintaa, painavampaa perustelua tai erityistä syytä missään päätöksessä ei ole. Vahinkoperusteinen lupa astuu voimaan pääsääntöisesti seuraavana päivänä, riippumatta siitä onko seuraava päivä arkipäivä. Mainittakoon, että riistakeskusken vakiolauseke päätöksen toimeenpanosta muutoksenhausta huolimatta koskee muuten myös hurvilupia.
Leppä viittaa vastauksessaan apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen antamaan päätökseen LSL Tapiolan kantelun johdosta. Apulaisoikeuskansleri toteaa päätöksessään: “Suomen riistakeskuksen selvityksen mukaan niin sanottuja kannanhoidollisia poikkeuslupia ei ole laitettu voimaan vailla lainvoimaa.” Apulaisoikeuskansleri ei toisin sanoen ole itse viitsinyt perehtyä asiaan, koska menettely olisi käynyt ilmi mistä tahansa satunnaisesti poimitusta päätöksestä. Muussa tapauksessa apulaisoikeuskanslerin kannattaa selvittää itselleen mitä tarkoittaa: “vailla lain voimaa” oleva päätös. Se yleisesti ottaen tarkoittaa sitä, että jos päätöksestä valitetaan, se ei saa lain voimaa. Yleisestä käytännöstä poiketen, riistahallintolain mukaan päätöksen toimeenpanon voi kieltää vain hallinto-oikeus. Suomen riistakeskuksen, luonteeltaan peruuttamaton päätös voidaan kuitenkin toimeenpanna siten, että esimerkiksi vuosien 2015-2016 suden kannanhoidollisen metsästyskokeilun päätteeksi meillä oli 60 lain vastaisesti tapettua sutta. Kaikista päätöksistä valitettiin, mutta vuonna 2016 yhtään päätöstä ei asetettu toimeenpanokieltoon ja sudet voitiin tappaa muutoksenhausta huolimatta. Tässä kohtaa yhdistys lähettää terveisiä tahoille, joiden mielestä valitukset ovat turhia. Eivät ne ole.
Kirjallisen kyhäelmänsä päätteeksi ministeri Leppä toteaa: “Jos ajaudutaan tilanteeseen, jossa Suomen riistakeskuksen vahinko- ja turvallisuusperusteella tekemät poikkeusluvat asetetaan systemaattisesti täytäntöönpanokieltoon, paine turvallisuutta uhkaavien susien hoitamisesta siirtyy kaikissa tapauksissa poliisille.” Ministeri tarkoittaa tässä siis rinnakkaista lupajärjestelmää riistahallinon kylkiäisiksi. Vuonna 2016 poliisin määräyksillä tapettiin yhteensä 15 sutta ja yksi husky sutena. Kokonaiskuolleisuus nousi siten 78 suteen, mikä tuli yllätyksenä kaikille, paitsi asiasta varoittaneille luontojärjestöille. Sen tien päässä oli EU-tuomioistuin. Asia lienee jo unohtunut?
Toisekseen toimeenpanokiellon harkintavalta on aina tuomioistuimella, eikä sen asettaminen ole yksiselitteistä. Mikäli mäin käy, on vika menettelyssä ja päätöksessä, ei valituksessa. Ministeri tarkoituksellisesti jättää huomiotta sen, että kategorinen menettely, jossa lupa astuu voimaan välittömästi, vailla lain voimaa olevana, vie Suomen oikeuslaitokselta toimivallan. Hyvästä tai tasapuolisesta hallintotavasta ei voida edes puhua.
Toisaalta, Suomessa poliisi on se instanssi, jolle kuuluu yleinen turvallisuus. Siltä osin harkinnan ja päätöksenteon voisi todellakin siirtää poliislle, asiaankuuluvin manööverein direnktiivin implementoinnin suhteen.
Ihan kuriositeettina ministeri Lepälle kysymys: miten ministeri aikoo puhaltaa henkiin ne 60 sutta, jotka lain vastaisesti tapettiin 2015-2016? Ei tarvitse vastata, koska siihenkin vastaus on: “Ei mitenkään”.
Tarvitaan kolmas tuomio.
