Kuten asiaa aktiviisemmin seuraavat tietävät, kuluneella viikolla käsiteltiin EU-tuomioistuimessa Suomen harjoittamaa sudenmetsästystä. Yksi tuomioistuimen asettamista kysymyksistä käsitteli salametsästystä. Voidaanko tiukasta suojelusta poiketa luontodirektiivin artikla 16(1e) alakohdan nojalla salametsästyksen torjumiseksi?
Samaan aikaan kun suomen hallitus ja riistahallinto selittivät oikeudelle posket punoittaen sitä kuinka vaikeata, ellei peräti mahdotonta asiaa on hallita muutoin kuin susia valikoimattomasti tappaen, Suomesta kantautui tieto, että oikeudessa käsitellään Pohjois-Karjalassa tapahtunutta suden salametsästystapausta. Epäiltynä on yhdeksän miestä. Palataan näihin hiukan myöhemmin.
Viikon päätteeksi Maaseudun Tulevaisuus julkaisi artikkelin suden kannanhoitosuunnitelman päivitystyöstä. Artikkelissa nousi esiin näkemys salametsästys-termin soveltumattomuudesta asiaa kuvaamaan. On ilmeistä, että sopimattomuus nähdään siinä, että termissä esiintyy sana metsästys. Ei mielletä, että kyseessä olisi metsästys ja koetaan, että se leimaa koko harrastajaryhmän. Allekirjoittaneelle ei ole kyllä kovinkaan ongelmallista havaita termissä alkuosan tuomaa merkityseroa, mikä erottaa toiminnan normaalista metsästyksestä mutta ehkä tämä hektinen maailmanmeno on johtanut siihen, että sanoistakin luetaan ja ymmärretään vain puolet.
Toisaalta tässä vaiheessa voidaan tarkastella tätä viimeisintä käsillä olevaa salamaetsästystapausta tai juridisemmin ilmaistuna metsästysrikostapausta. Sitä voidaan lähestyä esimerkiksi sen kautta ovatko tekijät metsästäjiä, onko toiminnalla metsästyksellisiä piirteitä.
Metsästylaki kuvaa metsästyksen seuraavasti: ”Metsästyksellä tarkoitetaan luonnonvaraisena olevan riistaeläimen pyydystämistä ja tappamista sekä saaliin ottamista metsästäjän haltuun. Metsästystä on myös pyyntitarkoituksessa tapahtuva riistaeläimen houkutteleminen, etsiminen, kiertäminen, väijyminen, hätyyttäminen tai jäljittäminen, koiran tai muun pyyntiin harjoitetun eläimen käyttäminen riistaeläimen etsimiseen, ajamiseen tai jäljittämiseen sekä pyyntivälineen pitäminen pyyntipaikalla viritettynä pyyntikuntoon.”
Itä-Suomen kärjäoikeudessa luettiin seuraavanlainen syyte: ”Jxxxx Axxxxx, Kxxxxx Hxxxx, Txxxx Kxxxx, Exxxx Mxxx, Kxxxx Mxxxx, Jxxxxx Mxxxxx, Axxxxx Oxxxxx, Hxxxx Pxxxx ja Txxxx Sxxxxx ovat yhdessä ja yksissä tuumin tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta oikeudettomasti metsästäneet sutta vastoin metsästyslain tai sen nojalla annettua riistaeläimen rauhoitusta tai metsästyskieltoa tai -rajoitusta koskevaa säännöstä tai määräystä. Metsästys on tapahtunut Kiihtelysvaaran alueella, jossa liikkunutta sutta vastaajat ovat pyyntitarkoituksessa etsineet, kiertäneet, väijyneet, hätyyttäneet ja jäljittäneet sekä käyttäneet koiria sen etsimiseen, ajamiseen ja jäljittämiseen. Osa vastaajista jahtasi sutta edellä kuvatulla tavalla ja osa oli passipaikoilla valmiina ampumaan. Metsästyksessä vastaajat käyttivät yhteensä kuutta eri koiraa ja koirien paikantimia. Jokaisella vastaajalla oli ase ja patruunat mukanaan. Jahdin koordinoimisen vaatimaan keskinäiseen yhteydenpitoon vastaajat käyttivät puhelimia ja liikkumiseen osin ajoneuvoja. Jahti kesti usean tunnin ajan.
Susi on aina rauhoitettu riistaeläin. Vastaajilla ei ollut suden metsästämiseen oikeuttavaa poikkeuslupaa.”
Mikäli seutukunnalla ei kovin merkittävästi asu samannimisiä henkilöitä, joilla kaikilla on nimikaima rötöstelemässä, vastaajissa on pari petoyhdyshenkilöä, jokunen ampumakokeen vastaanottaja ja jäljestyskoiraohjaaja, jotka hoitavat riistanhoitoyhdistysten luottamustehtäviä ja ovat osa virallista riistaorganisaatiota. Eli siis sitä, joka joka osaltaan vastaa juuri metsästysasioista tässä maassa ja mihin osaksi pääseminen edellyttää käytännössä aktiivista metsästysharrastusta.
Tekijöistä ainakin yksi on esiintynyt metsästystä käsittelevässä alan lehdessä esittelemässä petokoiraharrastustaan. Spekulatiivisesti tarkastellen varmasti myös osallistunut poliisille annettavaan virka-apuun tässä roolissa.
Edellä esitetyn perustella näen hyvin niukalti jos lainkaan sellaisia tekijöitä, joiden nojalla pitäisi pyrkiä eroon asiaa kuvaavasta termistä missä esiintyy sana metsästys. Suosittelisin kuitenkin korvaamaan sanan salametsästys rikoslain sisältämällä termillä metsästysrikos. Tällä tavoin asiassa saadaan riittävä ero normaalin laillisen metsästyksen ja rikollisuuden rajapintaan. Siihenhän se ero kuitenkin mielekkäintä olisi saada ja -rikos on tässä tehokkaampi termi kuin sala-.
Riistahallinnolta minä toki mielelläni kysyisin, että ettekö te oikeasti näe tätä valtavaa rakenteellista ongelmaa mikä tässä asiassa on vai ettekö te välitä? Toistaiseksi tässä maassa ei ole taidettu käsitellä ensimmäistäkään suurpetoon kohdentuvaa metsästyrikosta niin, että mukana ei olisi yhtään aktiivista rhy-toimijaa. Perhon tapauksessa päästiin jopa valtakunnalliseen riistaneuvostoon asti. Sillä tämä paletti ei kohene, että silittelette päitä, hyssyttelette ja koitatte pitää hataran ladon kasassa tapattamalla susia laillisesti.
Lusikka kauniiseen käteen, erävalvonnalle resursseja ja toimeen sellainen väki, joka ei istu samoja nuotioita epäiltyjen kanssa. Luottamustehtäviin nollatoleranssi ihan kaikenlaiselle pölöilylle. Toki tehtäviä on valtavasti, mutta ei ole harrastajakuntakaan kovin vähälukuinen. Merkittävin vääryys tässä on nyt se, että laillisesti asiaansa hoitavat rivimiehet saavat paskaa niskaansa kun nämä pitäjän ”auktoriteetit” möyhöttävät ja rötöstelevät. Toki tässä voi mennä ”siivoustalkoissa” jokunen mukava mies, joku kaveri ja tärkeäkin henkilö, mutta ennen kuin nämä on tehty, on valheellista välttää, että muita ensisijaisena pidettäviä keinoja salametsästyksen torjumiseen ei ole.
