Maa- ja metsätalousministeriö kuvaa arvojaan, visioitaan ja toiminta-ajatustaan 27.7.2015 sivullaan seuraavasti: ”Maa- ja metsätalousministeriön arvot rakentuvat valtionhallinnon yhteiselle arvoperustalle. Yhteisillä arvoilla varmistetaan valtionhallinnon toimintakulttuurin yhtenäisyys ja eettinen virkamiestoiminta.” Ministeriön arvoiksi luetellaan: Toiminnan tuloksellisuus, avoimuus, laatu ja vahva asiantuntemus, luottamus, palveluperiaate, puolueettomuus ja riippumattomuus, sekä tasa-arvo ja vastuullisuus. Kaikki edellä mainitut ovat oikein hyviä ja kannatettavia periaatteita. Miten ne toteutuvat käytännössä?
Yhdistys teki 15.12.2018 oikeuskanslerille kantelun ministeriön säädösvalmistelusta, jota yhdistys ei katso asianmukaiseksi mm. lyhyiden lausuntoaikojen vuoksi. Kantelussa ei ole osoitettu tai nimetty erikseen ketään virkamiestä, vaan se on yleisellä tasolla, sillä vaiva tuntuu olevan yleinen ministeriössä. Yhdistys kiittää ministeriön erinomaisen nopeaa reagointia asian johdosta, sillä kantelu osuu ajallisesti yhteen siihen, että yhdistys havaitsi maa- ja metsätalousministeriön valmistelevan virkamiehen asettaman eston Tapiolan Twitter-tilille. Viimeisin, ahmaa koskeva asetusmuistio nimittäin tuli lausunnolle 14.12.2018-2.1.2019 ja asettuu mm. joulunpyhien päälle. Tapiolaa menettely rasittaa lausuntoja antavista yhdistyksistä kuitenkin ehkä vähiten, sillä yhdityksellä ei ole palkattua henkilökuntaa, joten ongelma on huomattavasti suurempi siellä, missä on työajat. Kokonaisuutena säädösmenettelyssä on useita ongelmia, mikä johdosta yhdistys päätyi tekemään kantelun.
Henkilökohtainen tili on tietysti aina henkilökohtainen ja virkamiehelläkin on toki vapaus päättää kenen twiittejä haluaa seurata tai kuka häntä voi seurata. Erikoisen tilanteesta tekee kuitenkin se, että erikoisasiantuntija esittelee itsensä valtion virkamiehenä, joka ottaa kantaa myös työhönsä liittyviin asioihin, kuten suurpetopolitiikkaan. Toimintaa voi pitää vähintäänkin mielenkiintoisena silloin, kun ministeriö itse markkinoi päivityksen alaisena olevaa sudenhoitosuunnitelmaa hästägillä ”susidialogi”. Dialogista valikoituu nopeasti monologi.
Toisaalta päätös sulkea yhdistykseltä Twitter tili kuvastaa paremmin kuin hyvin ministeriön harjoittamaa avoimuuspolitiikkaa. Kansliapäällikkö Jaana Husu-Kalliolla riittää asian parissa töitä. Husu-Kallio peräänkuulutti sudenoitosuunnitelman päivitystyön alkuvaiheessa ”kykyä rakentavaan keskusteluun, yhteistyöhön ja ratkaisuhakuisuuteen”.
Asia oli esillä jo 2014, edellisen hoitosuunnitelmapäivityksen aikaan: ”haasteiden yli päästään lisäämällä avoimuutta, tietoa, osallistamista ja vuoropuhelua. Lisäksi tarvitaan konkreettisia toimia.” Kuuntelemalla ja kuulemalla vain mieleisiään toimijoita keskustelusta saa tietenkin hyvässä konsensuksessa soljuvan ajatusten Tonavan, jossa ei ole tilaa toimintojen kyseenalaistamiselle. Menettely vain vahvistaa sitä näkemystä toimintakulttuurista, jossa Suomen riistahallinto toteuttaa visioitaan ja politiikkaansa ja ansaitsee siksi päästä julkisuuteen.
Ministeriö on yrittänyt ratkaista susikonfliktin susia tappamalla ja oikeastaan koko 2000-luvun metodi on ollut sama. Rouva kansliapäällikkö, meillä on ongelma. Se ongelma on siinä, että koneisto itse on osana luomassa ja ylläpitämässä konfliktia jota se yrittää ratkaista. Säkkiä ei saada paikattua jos sitä jatkuvasti toisesta päästä riistetään.
