Ei ole ihan yksi, saati kaksi kertaa kun suden demonisuutta on kuultu perusteltavan sen aiheuttamalla valtaisalla vahinkokertymällä. Perustelun heikkous on useinmiten siinä, että tämä tässä yhteydessä poikkeuksetta esitetty useiden miljoonien euromäärä on kaikkien suurpetojen yhteisesti aiheuttama vahinkokertymä sisältäen myös porovahingot ja porovahinkoina maksettavat RVL 14§ ja 15§ mukaiset laskennalliset erät.
On mielekästä tarkastella erillään poronhoidon ulkopuolisille elinkeinoille aiheutuneita vahinkoja ja ehkä jopa ensisijaisesti keskittyä niihin, koska ainoastaan nämä ovat tapahtuneen tämän paljon parjatun täyssuojelun viitekehyksessä, jossa sutta ei ole saanut metsästää kuin vahinkoperusteisin poikkeusluvin. Poronhoitaalueellahan susi on luonnonsuojeudirektiivin liitteessä V, joten poronhoitoalueella metsästetään sutta laillisesti huomattavasti vapaammin kuin poronhoitoalueen ulkopuolella minne muut kotieläinvahingot enimmältään sijoittuvat. Suden osuus näistä muista vahingoista on 145 229,76€
Ehdottomasti suurinta osaa eteläisen suomen susivahingoissa näyttelevät koiravahingot, joten palapelin purkaminen on hyvä aloittaa siitä. Susien hampaisiin on vuonna 2014 jäänyt 38 sellaista koiraa, joista on myönnetty riistavahinkolain mukaista vahingonkorvausta*.
Sitten pieni katsaus suden aiheuttamiin tuotantoeläinvahinkoihin kunnittain. Ei ole havaittavissa erityisiä keskittymiä esimerkiksi niihin kuntiin, joissa sattuu erityisen paljon koiravahinkoja. Nämä eivät siis korreiloi juurikaan keskenään.
Asetelemassa on paradoksi. Suden olemassaolon on koettu aiheuttavan täysin kohtuutonta ja kestämätöntä haittaa tuotantoeläintilojen elinkeinoille. Kuitenkin on selkeästi nähtävissä, että tuotantoeläintalous on kohdannut susivahinkoja varsin maltillisesti, eikä näistä valtion kirstukaan ole suunnattomasti keventynyt. Sen sijaan suurin problematiikka taloudellisesti näyttäisi koskettavan harrastustoimintaa. Kappalemääräisesti eläimiä ei menetetä siinä määrin kuin tuotantoeläimiä, mutta korvaussummat ovat elinkeinona pidettäviin eläimiin verrattuna paikoitellen melkoisen hulppeat. Jollain tasolla olisi syytä avata keskustelua kokonaisuuden mielekkyydestä jos näissä asetelmissa päädytään tilanteeseen, jossa elinkeinoaan pyörittävälle nautatilalliselle jää susivahingosta käteen 30€ ja suden päätä vaaditaan kautta suomen vadille miljoonavahinkojen säestyksellä.
Se on kuitenkin selvää, että lukujen valossa kovin ánsoituneena vahinkoeläimenä sutta ei ylipäätään voi pitää. Etenkään kun tehdään rinnastusta muihin suomessa vaikuttaviin suurpetoihin. Vielä pieni kertaus kokonaisuudesta.
*Lause ”Susien hampaisiin on vuonna 2014 jäänyt 38 sellaista koiraa, joista on maksettu riistavahinkolain mukaista vahingonkorvausta” muutettu mieliharmin välttämiseksi muotoon ”Susien hampaisiin on vuonna 2014 jäänyt 38 sellaista koiraa, joista on MYÖNNETTY riistavahinkolain mukaista vahingonkorvausta”. Tottahan se on, että vahingonkorvauksia ei liene vielä maksettu tileille.
Tilanne voisi tältä osin olla toinen tuota mainittua vahinkolajia koskien, mikäli suurpetoja koskevat direktiiviliitteen IV ja V vaikutusalueiden vahingonkorvaukset eriteltäisiin omiksi kuluerikseen. Jopa valtiolle on jossain määrin eriasia saada kasaan 500 000€ kuin 7 500 000€. Myös vuotuseksi käytännöksi muotoutunut välttämätön lisätalousarvio kohdetuisi silloin paremmin sinne, missä muodostuu sen tarpeen aiheuttava kulukertymä.
Suden aiheuttamat kotieläinvaingot kartalla
Tilastotiedon lähde: Mavi, maaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestelmä
