”Maa- ja metsätalousministeriö pohjusti suden hoitosuunnitelman valmistelua laajalla lausuntokierroksella.”
”Suomessa suden ja ihmisen yhteiseen historiaan liittyy erityispiirteinä negatiivisia kokemuksia, jotka ilmenevät suteen liittyvinä pelkoina ja joiden seurannaisena esiintyy myös susivastaisuutta. Jotta hoitosuunnitelmalla saavutettaisiin myös paikallinen hyväksyttävyys, olisi paikalliset vaatimukset pystyttävä ottamaan huomioon nykyistä paremmin tulevassa susikannan hoidossa.”
”Aidat ovat toimiva ratkaisu suojattaessa kotieläimiä.”
”Kustannuksista, koulutusvaatimuksista ja vastuukysymyksistä huolimatta laumanvartijakoiraryhmän käyttö on yksi vaihtoehtoinen keino turvata karja- tai lammaslaumaa susilta.”
”Koirien menestyksellinen suojaaminen susilta on yksi keskeinen keino suteen liittyvän sietokyvyn lisäämisessä. Sudet ovat vieneet koiria sekä pihoilta että metsästyksen yhteydessä, mutta jos menetyksiä tarkastellaan pelkästään lukumääräisesti, ne ovat jääneet vuositasolla muutamiin kymmeniin yksilöihin.”
Maa- ja metsätalousministeriö julkaisi tänään Suomen susikannan hoitosuunnitelmasta päivitetyn version. Yllä olevat sitaatit ovat kuitenkin peräisin vuoden 2005 hoitosuunnitelmasta, jolloin samalla ”laajapohjaisella yhteistyöllä” lähdettiin liikkeelle susien ja ihmisen yhteiselon turvaamiseksi.
Vuonna 2006 maa-ja metsätalousministeriö lanseerasi laajamittaisen metsästyksen, joka toteutettiin vahinkoperusteisin poikkeusluvin. Vielä vuoteen 2006 saakka suhteellisen tasaiseen kasvuun lähtenyt susikanta kääntyi laskuun metsästyksen jälkeen.
Kannanhoitosuunnitelman päivitykseen turvauduttiin 2015 susikonfliktin syventyessä entisestään. Päädyttiin kannanhoidolliseen metsästykseen. Niin sanottua kannanhoidollista, eli luontodirektiivin artikla 16(1e) poikkeamaperustetta sovelletaan Suomessa mm. karhun ja ilveksen metsästykseen ja lupia annetaan ”suoraan kiintiön mukaan ja jaetaan niitä kannan tiheyden perusteella maan eri osiin.” Kaksivuotinen kokeiluhanke oli lippulaiva, jonka piti vähentää salametsästystä, lisätä suden sosiaalista hyväksyttävyyttä ja suden arvoa riistaeläimenä. Laiva ajoi karille ja päätyi valitusprosessin myötä EU-tuomioistuimeen.
Maa- ja metsätalousministeriö oli ainakin jonkin aikaa pakotettu miettimään muita ratkaisuja kuin metsästystä ja hoitosuunnitelmaa alettiin päivittää. Loimaan sidosryhmätilaisuudessa huhtikuussa 2019 ministeriön suulla ilmoitettiin, että ”metsästys ei ole nyt vaihtoehto”. Toukokussa, julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen jälkeen siitä kuitenkin hyvin nopeasti tuli sellainen ja vieläpä keskeisiltä osin. Vasta EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisun myötä metsästys pakotettiin, ainakin toistaiseksi, sille rajattuihin raameihin: ”periaatteessa joo, mutta käytännössä ei”. Tai kuten maa- ja metsätalousministeri Leppä itse Facebook päivityksessään asian 4.11.2019 ilmaisi: ”tuomioistuimen ratkaisu kammataan perinpohjaisesti läpi, löytyykö siitä edellytyksiä metsästyksen sallimiselle.” Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö näin tultaisi tekemään, ja vielä mahdollisimman tiheällä täikammalla.
Ministeriöllä on vuoden etsikkoaika ja päätäntävalta siitä miten aikansa käyttää. Käytetäänkö kaikki aika, energia ja resurssit, sekä täishamppoo sen tutkimiseen mahdutaanko porsaanrei’istä vielä kerran läpi vai otetaanko nyt aikuisten oikeasti käyttöön näitä kaikkia muita keinoja, joilla mm. tuotantoeläimiä ja lemmikkejä voidaan suojata sekä tiedon saatavuutta ja laatua parantaa?
Sudenhoitosuunnitelman ensimmäinen versio ei ollut huono. Parhainkaan suunnitelma ei toteudu jos sen toimeenpanossa on puutteita. Edelleen samat asiat ovat kipupisteinä, vielä 14 vuotta ensimmäisen suunnitelman julkaisemisen jälkeen. Edistys alkaa siitä, että hallinto seisoo asian takana ja ottaa vastuun. Kun ministeri itse vielä harhailee kampaajalla, näyttää se tähän suuntaan siltä, että jakaus on vinossa -edelleen.
