Valtioneuvosto on antanut uuden asetuksen, joka astuu voimaan 1.6.2019. Siinä säädetään haitallisista vieraslajeista, jollaiseksi katsotaan suden ja koiran risteymät aina F4 sukupolveen saakka. Samana päivänä astuu voimaan vieraslajilain 8 § ja 16 § koskeva muutos 682/2019, eli laki vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annetun lain muuttamisesta. Kalmarin unioni, toisin sanoen edellinen maa- ja metsätalousvaliokunta työsti säädöstä susivihassaan erityisen huolella, eikä sen tarkoitus ja tavoite jäänyt epäselväksi. Laki ja asetus ovat kombinaatio, jonka kokonaisvaikutukset tulevat jatkossa nähtäviksi, kun säädöksiä aletaan soveltaa.
Vieraslajilaki 16§ kuuluu seuraavasti: ”Ympäristöön päässyt lintu- tai nisäkäslaji, joka on unionin luetteloon kuuluva tai kansallisesti merkityksellinen haitallinen vieraslaji, saadaan pyydystää ja tappaa soveltaen, mitä metsästyslaissa ja sen nojalla säädetään rauhoittamattoman linnun ja nisäkkään pyydystämisestä ja tappamisesta.”
Vieraslajiasetuksen perustelumuistiossa todetaan seuraavaa: ”Vieraslajilain 16 §:n mukaan ympäristöön päässyt lintu- tai nisäkäslaji, joka on unionin luetteloon kuuluva tai kansallisesti merkityksellinen haitallinen vieraslaji, voidaan pyydystää ja tappaa soveltaen, mitä rauhoittamattoman eläimen pyydystämisestä ja tappamisesta säädetään metsästyslaissa (615/1993). Mainittua pykälää sovellettaisiin myös haitallisiksi vieraslajeiksi määriteltyjen koirasusien pyydystämiseen ja tappamiseen. ”
Mitä metsästyslaissa säädetään rauhoittamattomista eläimistä?
Metsästyslaki 48 §: ”Alueen omistajalla tai haltijalla on oikeus pyydystää tai tappaa alueellaan oleva rauhoittamaton eläin. Tämä oikeus hänellä on silloinkin, kun metsästysoikeus alueella on metsästysvuokrasopimuksella luovutettu toiselle.
Oikeus pyydystää tai tappaa rauhoittamaton eläin on myös rakennuksen omistajalla tai haltijalla, jos rauhoittamaton eläin tavataan rakennuksessa tai sen pihapiirissä, sekä metsästysvuokraoikeuden haltijalla ja metsästysluvan saaneella, jollei vuokrasopimuksesta tai luvasta muuta johdu.” Rauhoittamattoman eläimen tappamiseen riittää maanomistajan oikeus pyydystää kyseinen eläin maillaan ilman riistanhoitomaksun suorittamista. Oikeus on myös alueen muulla metsästysoikeuden haltijalla, esimerkiksi metsästysseuralla.
Laki ja asetus ovat yksiselitteisiä. Näin lain pitäisikin olla. Helppous häviää kuitenkin nopeasti mikäli tarkastellaan asiaa suhteessa suteen. Susi on metsästyslain mukaan aina rauhoitettu. Se on luontodirektiivin IV-liitteen laji poronhoitoalueen ulkopuolella, mikä edellyttää direktiivin artikla 12 mukaista tiukkaa suojelua. Suden suojelusta poikkeaminen edellyttää lupaa, jonka myöntää Suomen riistakeskus.
Varsin mielenkiintoinen säädöskokonaisuudesta tulee, kun sitä arvioidaan suhteessa siihen mitä metsästyslain rikkomisesta seuraa. Rikoslain 48 a luvun 1 § on teonkuvaus metsästysrikoksesta ja 2 § teon törkeä tekomuoto. Metsästysrikoksen määritelmä on tahallisuus tai törkeä huolimattomuus. Rikoslakiin sisältyvät myös vastuuvapausperusteet, joita tuomioistuimet ottavat huomioon arvioidessaan täyttääkö teko rikoksen tai törkeän rikoksen, tai rikkomuksen tunnusmerkistön. Vastuuvapausperusteista on suteen sovellettu toisinaan pakkotilaa ( RL 4: 5 §), jolloin teko täyttää rikoksen tunnusmerkistön, mutta oikeudellisesti suojattua etua uhkaavan välittömän ja pakottavan vaaran torjumiseksi tarpeellinen teko on pakkotilatekona sallittu.
Tunnusmerkistöerehdys tai erehdys taas tarkoittaa sitä, että teko ei ole tahallinen, vaan tuottamuksellinen. Kun kyseessä on kieltoerehdys, on vika joko vaikeaselkkoisessa laissa tai viranomiasen antamassa ohjeessa. Nämä eivät ole uusia säädöksiä, niitä on sovellettu aikaisemminkin. Suden osalta asia liittyy erityisesti siihen, ettei meillä ole aiemmin ollut metsästettävissä tai rauhoittamattomissa eläimissä muuta lajia, johon sen voisi sekoittaa. Nyt on.
Nyt voidaan olettaa, että jos metsästysoikeuden haltija katsoo ampuneensa vieraslajina haitallisen koirasuden, mutta myöhemmin käy ilmi, että kyseessä olikin rauhoitettu susi, niin syyttäjällä tulee olemaan melkoinen todistelutaakka kerätä näyttö osoittamaan teon tahallisuutta, tai törkeää huolimattomattomuutta. Syytetyllä ei ole velvollisuutta kertoa hänelle itselleen epäedullisia asioita. Nämä ovat oikeusvaltion periaatteita.
Pohjanmaan käräjäoikeus tuomisti kaikkiaan 12 henkilöä kolmen suden tappamisesta 2013 Perhossa. Hovioikeus ei muuttanut tuomiota, eikä korkein oikeus antanut valituslupaa, joten tuomiot jäivät voimaan. Perhon poikien puolustus nojasi kokonaisuudessaan siihen, että susien sijaan miehet olivat jahdanneet koirasusina pitämiään eläimiä. Koska tällaista ”jokamiehenoikeutta” koirasusien poistamiseen ei ollut, tuomiot annettiin. Myöhemmin samaa reseptiä kokeiltiin Nousiaisissa, yhtä huonolla menestyksellä. Mikä mahtaisi olla tilanne nyt, uusien upeiden vieraslajisäädösten kanssa?
Tapiola mainitsi ongelmasta ministeriölle asetusluonnoksen ollessa lausuntokierroksella. Ministeriön vastaus oli, että homma hoituu hoitosuunnitelman linjauksilla. Ei hoidu. Hoitosuunnitelma on virallisasiakirja, jolla ei voida ohittaa lain- ja asetuksen tasoista säädöstä. Tosin ministeriökin tiedosti ongelman: ”Suden ja koirasuden sekoittaminen toisiinsa metsästystilanteessa lisää lainvastaisen sudenkaadon riskiä ja vaikeuttaa myös metsästyksen valvontaa.” Ajatus kuitenkin oli, että homma hoituu kun siitä kerrotaan: ”Tämä tulee ottaa huomioon vieraslajiriskien hallintaa ja metsästystä koskevassa tiedottamisessa.” Jos jaellaan pelkästään hyvän tahdon varaisia suosituksia, saadaan tuloksena juuri sen mukaista toimintaa. Vuoden 2016 kannanhoidollisen metsästyksen saaliista noin 45% oli lisääntyviä yksilöitä. Alfayksilön tappamisen välttäminen oli suositus, ei sitova lupaehto.
On toki ilahduttavaa, että nyt tässä kohtaa sovellettavaksi kelpaa Bernin sopimuskin, kun muutoin kansainväliset velvoitteet tuntuvat kovin nihkeiltä. Koko vieraslajipaketti on melkoinen soppa, jonka keittämiseksi ministeriössä kävi varsin kirjava valikoima kokkeja. Kalmarin into ajaa koirasutta vieraslajilakiin kuin käärmettä pyssyyn selittynee osaltaan näillä soppakosulteilla, joiden lausuntoja maa- ja metsätalousvaliokuntaan kertyi valiokunnan oman sudenhoitosuunnitelman selvitystyön seurauksena vino pino. Ei liene sattumaa, että huomattavan monella lausujalla oli intressinsä myös Perhon oikeudenkäyntiä koskevassa sopassa.
Ei ole vaikea päätellä, mistä entinen kansanedustaja ja entinen valiokunnan jäsen Reijo Hongisto sai eväät lausuntoonsa väittäessään Iltasanomille mm. kultasakaalin risteytyvän ketun kanssa: ”– Se (kultasakaali) pystyy risteytymään koirien ja kettujen kanssa, jopa suden kanssa tiettävästi. Näiden muunnoseläinten käyttäytymistä ei kyetä ennakoimaan, Hongisto varoittaa.”
Oikeuskansleri on aivan tuoreeltaan kiinnittänyt huomiota ministeriöiden säädösvalmisteluun, joka on usein puutteellista. Huomautus on syytä ottaa vakavasti myös valiokunnassa. Harvoin on tullut nähtyä vastaavaa sillisalaattia minkään lainsäädäntöelimen toimesta, kuin viimeisimmän maa- ja metsätalousvaliokunnan. Käytännössä valiokunta sysäsi vieraslajiasiassa vastuun syyttäjille ja tuomioistuimille, puhumattakaan yksittäisistä metsästäjistä, joiden oikeusturvaa tällä paketilla saatetaan merkittävästi myös heikentää. Jos kultasakaali oli floppi, on koirasudesta tulossa fiasko.
Mikäli Perhon tai Nousiaisten oikeudenkäynnit istuttaisiin nyt, voisi niiden lopputulos perustellusti olla hyvinkin toisenlainen. Mitään muuta tavoitetta tälle säädöspaketille ei näytä olevan.
