Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta on rämpinyt eteenpäin Anne Kalmarin (kesk) johdolla 9.5.2017 alkaen, kun aiempi puheenjohtaja Jari Leppä (kesk) siirtyi maa- ja metsätalousministeriksi ministeripallien uusjaossa. Yhdistettyä ympäristöministerin- maa- ja metsätalousministerin toimea hallinnoi tuolloin yksin Kimmo Tiilikainen (kesk). Lepän johdolla valiokunta pysytteli vielä sikäli osaamisensa keskiössä, eli maataloudessa, käsitellen mm. susiasiaa toimikautenaan ainoastaan kaksi kertaa. Ensimmäinen asia oli “Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta sekä luonnonsuojelulain ja metsästyslain muuttamisesta” ja valiokunta antoi siitä mietinnön. Toisen kerran susiasiaa käsiteltiin Lepän johdolla 14.3.2017, jolloin valiokunnan pöydälle tuotiin kaksi toimenpidealoitetta. Nämä on merkitty valiokunnan pöytäkirjoihin, ja ne löytyvät valtiopäiväasiakirjoista.
Todellinen “susivaliokunta” maa- ja metsätalousvaliokunnasta tuli vasta puheenjohtajan vaihtuessa. Anne Kalmarin luotsatessa valiokuntaa, on yhtenä asiakokonaisuutena ollut “susi” yhteensä 17 kertaa. Valiokunnan pöytäkirjat löytyvät tietokannasta vuodesta 2005 alkaen, joten kyseessä on uusi ennätys – Paljon Onnea! Kaikkiaan susi on ollut maa- ja metsätalousvaliokunnan pöydällä yhteensä 24 kertaa, joten Kalmarin kauden osuus tästä on yli 70% . Eduskuntavaalien osuessa huhtikuulle Kalmarin puheenjohtajuuskausi jää alle kahteen vuoteen, joten saavutusta voi pitää melkoisena! Tässä on jo todella nähty vaivaa suden pään menoksi.
Valiokunta on käsitellyt sutta “omana asianaan” mm. sudenhoitosuunnitelman kylkiäisenä. Valiokunta voi toki käsitellä parhaaksi katsomiaan asioita, mutta samanaikaisesti sudenhoitosuunnitelman päivitysprosessia hoitaa maa- ja metsäalousministeriö, jonka toimialaan tehtävä kuuluu. Valiokunnan ovet lienevät käyneen tiuhaan tahtiin, sillä sudenhoitosuunnielman oheispäivitysprosessin aikana siellä on laukannut jos jonkinlaista “asiantuntijaa”. Osa tietysti aivan oikeita asiantuntijoita Luonnonvarakeskuksesta ja yliopistoilta, mutta osalla asiansa tuntemuksessa on tukenaan vain mielipide. Muutama esimerkki näistä mielipiteistä.
Valiokunnan faktantarkistuskyky on ollut ilmiömäisen heikko, eikä vähiten ehkä “asiantuntijakaartin” vuoksi. Eilen, 11.3. eduskunnan täysistunnossa kansanedustaja Hongisto sanoi HE 286/2018 vp käsittelyssä sakaalin (Canis aureus) olevan Virossa vieraslaji. Edustajat Wallin ja Eestilä olivat Hongiston kanssa samoilla linjoilla. Asiasta uutisoi valiokunnan tiedotuksen pohjalta myös Maaseudun Tulevaisuus. Tapiolan blogissa asia nousi jo esiin viime lauantaina, mutta asia sai eilen vahvistuksen Viron ympäristöhallinnosta. Kultasakaali EI OLE Virossa vieraslaji, vaan metsästettävää pienriistaa. Sikälikin, kun edustaja Hongisto on siviiliammatiltaan poliisi, voisi kuvitella kyseisessä työssä tarvitavan jonkinlaista kykyä selvittää ja todentaa esittämänsä asiat. Mieluiten siten kuin ne tosiasiallisesti ovat, eikä nojata epämääräisiin kuvitelmiin, huhuun ja arkkiveisuun.
Sakaalia edeltävä kummallisuus valiokunnan mietinnössä koski riistavahinkolain muutoksesta täysin irrallista susikannanottoa, jossa valiokunta keskittyi koiran ja suden risteymiin ja suden siirtämiseen poronhoitoalueen ulkopuolella luontodirektiivin liitteestä IV liitteeseen V. Valiokunta otti kantaa mys suden uhanalaisuuteen: “Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Suomen sudet kuuluvat alalajiin Canis lupus lupus, jonka euraasialaiseen levinneisyysalueeseen kuuluu kymmeniä tuhansia yksilöitä. Tämä laaja populaatio ei ole uhanalainen.” Ympäristöministeriö julkisti 8.3.2019 uuden Suomen lajien uhanalaisuusluokituksen. Punaisen kirjan (ei se Maon kirja, vaan ympäristöministeriön julkaisu) mukaan: “Uhanalaisuusarvioinnin kohteena ovat Suomessa luonnonvaraisina ja luontaisella levinneisyysalueellaan elävät lajit.” Tämä kerrotaan johdanto-osiossa sivulla 11, joten sen pidemmälle ei laiskankaan tarvitse lukea. Uhanalaisuusarviota ei siis kansallisessa selvityksessä tehdä Venäjän, Pohjois-Amerikan tai minkään muunkaan toisen valtion tai toisen maanosan eläimistä. Uudessa luokituksessa susi on edelleen erittäin uhanalainen (EN), Suomessa.
Edellisestä mietinnöstään valiokunta teki kahta poikkeusta lukuun ottamatta poliittisen manifestinsa. Uusin mietintö maalaa kauhukuvan eläimestä, joka ei ole vielä edes jalallaan astunut Suomeen ja sille on tehty jo valmiiksi tapposuunnitelma. Toisin sanoen, ennen kuin sakaalin häntäkään on vilahtanut Suomen rajojen sisällä, meillä jo mietitään miten siitä päästään eroon. “Meillä suomalaisilla on aivan erityinen luontosuhde“.
Jos Suomen luonto olisi staattinen, eläisimme heti jääkauden jälkeisessä ajassa, jossa “maa oli autio ja tyhjä.” Lajien leviäminen uusille asuinaluieille on niiden luontainen ominaisuus ja yksi edellytys niiden säilymiselle. Maantieteelliset esteet, kuten valtameret ja vuoristot rajoittavat leviämistä. Tämä ei ole nyt vihje valiokunnalle! Ei ole tarvetta säätää gomodonvaraania, leijonaa, tiikeriä, norsua tai mitään muutakaan eksoottista eläintä vieraslajilistalle. Ne eivät ole tulossa Suomeen.
Edustaja Hongiston mukaan sakaali risteytyy lähes kaiken mahdollisen kanssa, mutta mitään tämän väitteen tueksi ei esitetä. Sakaali ja kettu erosivat evolutiivisesti yhteisestä esi-isästään jo niin varhain, etteivät ne pysty saamaan jälkeläisiä keskenään. Vaikka ihminen ja simpanssi ovat geneettisesti hyvin lähellä toisiaan, eivät nämäkään kaksi lajia pysty lisääntymään keskenään.
Valiokunnan vaalivankkureita vetävät kilpaa susi ja sakaali. Vauhti tuntuu olevan sen verran kova, etteivät jäsenet itsekään enää tiedä kumpaa pitää enemmän pelätä. Onhan tässä enää noin kuukausi ennen vaalihumalan vaihtumista vaalikrapulaksi.
