Riistavahinkolain muutos (HE 263 /2018 vp) on sikäli hyvin merkittävä uudistus, että käytännössä LEX Halla, eli toisin sanoen poikkeuksellisen suuresta porovahingosta maksettava erityistä korvausta koskeva pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Esitys oli aiemmin maa- ja metsätalousministeriön lausuntokierroksella ja jatkoi matkaansa maa- ja metsätalousvaliokuntaan.
Maa- ja metsätalousvaliokunta on tänään yllä olevaan säädösvalmisteluun liittyen antanut mietinnön koskien suden kansallisen uhanalaisuusluokan muuttamista, suden muuttamista luontodirektiivin liitteestä IV liitteeseen V myös poronhoitoalueen ulkopuolella, sekä suden ja koiran risteymien toteamisesta haitalliseksi vieraslajiksi. Kyllä. Luit aivan oikein, sillä se on mietinnön pääasiallinen sisältö, itse riistavahinkolakia mietinnössä sivutaan tavattoman vähän.
”Valiokunta edellyttää, että valtioneuvosto toimii viipymättä suden siirtämiseksi luontodirektiivin liiteestä IV liitteeseen V.” Valiokunta voi halutessaan edellyttää vaikka veden muuttamista viiniksi. Luontodirektiivin 19 artiklassa selviää kuitenkin tämä menettely:
”Neuvosto vahvistaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta tarpeelliset muutokset liitteiden I, II, III, V ja VI mukauttamiseksi tekniikan ja tieteen kehitykseen.”
”Neuvosto vahvistaa yksimielisesti komission ehdotuksesta tarpeelliset muutokset tämän direktiivin liitteen IV mukauttamiseksi tekniikan ja tieteen kehitykseen.” Liitteitä muutetaan siis vain komission esityksestä ja sillä edellytyksellä, että neuvosto hyväksyy muutoksen yksimielisesti. Neuvostolla tarkoitetaan tässä Euroopan Neuvostoa, ei Suomen valtioneuvostoa.
”Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) on laatinut kriteerit kansallisten uhanalaisuuksien arviointiin.” Suden uhanalaisuudella ei ole mitään tekemistä riistavahinkolain uudistuksen kanssa. Uhanalaisuusarviointia ei tehdä eduskunnassa, valiokunnissa tai ministeriöissä.
”Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Suomen sudet kuuluvat alalajiin Canis lupus lupus, jonka euroasialaiseen levinneisyysalueeseen kuuluu kymmeniä tuhansia yksilöitä. Tämä laaja populaatio ei ole uhanalainen.” Itsenäisenä valtiona Suomi voi vastata vain niistä susista, jotka kuuluvat Suomen rajojen sisälle. Suomi ei voi suojella Venäjällä susia, liito-oravia, jokia, soita, metsiä, rakennusperintöä, kirkkoja tai muinaismuistoja. Toki kansainvälisiä sopimuksia voidaan tehdä suojelun edistämiseksi, mutta sopimus vaatii aina molempien sopijapuolten hyväksynnän. Suomen sudet kuuluvat Fennoskandian-Karjalan populaatioon, joka käsittää kokonaisuutena Suomen, Ruotsin, Norjan, Venäjän Karjalan ja Kuolan osapopulaatiot (Laikre ym). Etenkin Skandinavian susien on todettu kärsivän sisäsiittoisuudesta, sillä geenivaihto on vähäistä. Kokonaisuutena tämä populaatio ei käsitä kymmeniä tuhansia yksilöitä, vaan noin tuhat yksilöä.
Kysymys siitä miksi meidän pitää suojella sutta Suomessa, koska se on muualla elinvoimainen, nousee aika ajoin esiin. Miksi meidän pitää suojella Suomessa naalia? Se on viimeisimmän uhanalaisuusluokituksen mukaan Suomessa äärimmäisen uhanalainen (CR), mutta maailmanlaajuisesti elinvoimainen. Valiokunnan esittämän logiikan mukaan naalia ei tarvitsisi Suomessa mitenkään erityisesti suojella, sillä ”niitä on muualla”.
”Vaikka geneettiset analyysit eivät viittaa merkittävään tulomuuttoon itärajan takaa, valiokunta pitää todennäköisenä, että tulomuuttoa kuitenkin tapahtuu. ” Valiokunnan mietinnössä ei mainita tarkemmin kenen tekemään todennäköisyyslaskelmaan tai lottoarvontaan tämä olettamus perustuu. Valiokunnassa on sudenhoitosuunnitelman päivitysprosessin ohessa ravannut kuultavana kirjava joukko Viiltäjä-Jack– salapoliisia, toimittajaa, koirakerhon puheenjohtajaa ja IT-asiantuntijaa antamassa susilausuntoja. Yksikään edellä mainituista ei tiedä susista saati niiden liikkumisesta itärajan yli yhtään mitään.
”Valiokunta pitää erittäin tärkeänä ennustemallien kehittämistä, jotta tietoa saadaan kannan koosta ja rakenteesta. ” Luonnonvarakeskus julkaisi viime syksynä ennustemallin, joka kuvaa susikannan ja sen rakenteen muutoksia. Ennuste ei ole sama kuin kanta-arvio, joka perustuu todennettuun tietoon, vaan se on laskennallinen mallinnus siitä paljonko meillä voi tiettynä aikana vuodesta olla susia, mikäli olosuhteet ovat suotuisat. Ennusteen toteutuminen voidaan todeta vasta kun kanta-arvio on valmistunut. Esimerkiksi ilmastomallinnukset voidaan tehdä vasta toteutuneen sään ja lämpötilojen mukaan, ei sääennusteista.
”Poikkeuslupa voidaan myöntää Suomen riistakeskuksen toimesta, jos poikkeusperuste on riittävä,…” Poikkeusperusteita tulee arvioida aina tapauskohtaisesti suhteessa direkiiviin. Samalla poikkeuslupaharkinnassa arvioidaan muun tyydyttävän ratkaisun olemassaolo ja vaikutus lupahakemuksen kohteena olevan lajin suotuisaan suojelun tasoon, tai sen saavuttamiseen. ”Valiokunta pitää välttämättömänä, että myönnettävien poikkeuslupien lupaehdot määritellään mm. alueellisten rajausten osalta riittävän väljiksi siten, että metsästys voidaan toteuttaa tarkoituksenmukaisesti. ” Valiokunta voi edellyttää tätä riistavahinkolain mietinnössään, mutta Suomen riistakeskuksen tulee ensisijaisesti tarkastella sitä, täyttyvätkö luontodirektiivin 16 artiklan perusteet, oli valiokunta siitä mitä mieltä hyvänsä.
”Valiokunta pitää myönteisenä, että maa- ja metsätalousministeriö päätti metsästysvuoden 2018—2019 osalta, että kevään kanta-arvion perusteella ei aseteta ministeriön asetuksella suurinta sallittua saalismäärää sutta koskeville vahinkoperusteisille poikkeusluville. ” Valiokunta on katsonut asiakseen antaa arvion ministeriön tähänastisista toimista. Mikä on lausunnon tarkoitus ajatellen riistavahinkolain muutosta?
”Poikkeuslupien lainmukaisuus ja luontodirektiivin mukaisuus tulee siten lähtökohtaisesti aina hallinto-oikeuden ja mahdollisesti myös korkeimman hallinto-oikeuden arvioitavaksi. ” Eivä tule. Ne tulevat hallinto-oikeuden arvioitaviksi vain, mikäli jokin järjestö katsoo tarpeen valittaa päätöksestä. Laissa ei ole säädetty järjestöille velvollisuutta valittaa.
”Asiantuntijakuulemisen perusteella valiokunta katsoo, että koirasusi on vieraslaji, joka ei kuulu luontoon.” Riistavahinkolain muutokseen nähden valiokunnan näkemyksellä koirasusiasiassa ei ole mitään merkitystä. Yhtään koirasuden aiheuttamaa vahinkoa ei riistavahinkorekisteriin ole merkitty.
”Yksilö tulee voida tunnistaa risteymäksi myös morfologisten ominaisuuksien perusteella, jolloin tunnistuksen tekevät Suomen riistakeskuksen tähän tarkoitukseen määrittelemät asiantuntijat.” Oheisesta YLE:n uutisesta 2016 käy ilmi, että Virolahdella morfologisesti sudeksi tunnistettu eläin osoittautui kastroiduksi huskyksi kun se poliisin määräyksellä ammuttiin. Eläimestä kertyi noin 50 havaintoa TASSU-rekisteriin. Ainoa varma tunnistustapa on DNA.
”Valiokunta pitää tärkeänä, että poliisilla on riittävät toimivaltuudet puuttua susien ihmisille aiheuttaman vaaran tai omaisuusvahingon estämiseksi. ” Valiokunnan olisi ehkä kannattanut tarkastella myös oikeuskanslerin päätöstä OKV/254/1/2016, jossa kansleri on tarkestellut Itä-Suomen poliisin tekemiä 14 määräystä suden poistamiseksi poliisilain 2 luvun 16 § nojalla. Kaikista 14 päätöksestä vain kolme oli täysin ongelmatonta ja kansleri kiinnitti huomiota mm. määräaikoihin ja siihen ”toteuttaako aikaan ja paikkaan sitomaton eläimen lopettaminen todella vaaran poistamista poliisilain tarkoittamalla tavalla.”
Mihin valiokunta unohti mietinnöstään kaikki muut Suomen suurpedot? Niitä on yhteensä neljä. Maa- ja metsätalousministeriö on asettanut kuluvalle metsästysvuodelle kiintiön 8 ahman tappamiseksi poronhoitoalueella, sillä ahmaa pidetään tältä osin suurimpana vahinkojen aiheuttajana. Valiokunnan mietintöön suhteutettuna ministeriön ahmakiintiö on tarpeeton. Sitä, mitä käytännön toimia riistavahinkolain muutos esimerkiksi korvauskäytäntöjen ja porovahinkojen dokumentoinnin osalta edellyttää, ei käsitellä ollenkaan.
Maa- ja metsätalousvaliokunnan tiedote mietinnön valmistumisesta julkaistiin Facebookin petoviharyhmässä. Valiokunnan, eduskunnan, ministeriön tai e-pressin sivuilta tiedotetta ei löytynyt. Vasta kolmen tunnin kuluttua some-alustan julkistuksesta kirjoitti asiasta Maaseudun Tulevaisuus. Maa- ja metsätalousvaliokunta on valinnut tiedotteilleen varsin erikoisen julkaisualustan.
Kolme valiokunnan jäsentä jätti eriävän mielipiteen mietinnön susieeppoksen osalta. Hanna Halmeenpää (vihr.) ja Tytti Tuppurainen (sd.) toivat eriävissä mielipiteissään ilmi huomion susikannanoton irrallisuudesta suhteessa itse käsiteltävänä olevaan riistavahinkolain muutokseen. Etenkin Halmeenpään eriävä mielipide on paljon huolellisempaa tekstiä kuin koko muu mietintö yhteensä.
Vai kävikö tässä nyt niin, että Keskusta ja Siniset yrittävät pelastaa sen mitä vielä pelastettavissa voi olla, tekemällä valiokunnan lausunnosta oman poliittisen manifestinsa ja valjastamalla vaalivankkuriensa eteen suden? Valiokunta on osoittanut olevansa aivan uudenlainen ”Kalmarin unioni”.
