Hallitus kaatui, mutta jatkaa toimitusministeriönä. Se oli ikään kuin symbolinen niitti kaikelle sille pölvästelylle, jota nykyinen hallitusohjelma on Suomen luontoa tuhotessaan toteuttanut. Maaliskuussa 2017 kaikkiaan 68 Suomen eturivin professoria ja tutkijaa allekirjoitti julkilausuman, jossa arvosteltiin hallituksen metsänkäyttösuunnitelmien ilmasto- ja monimuotoisuusvaikutuksia. Se ei paljon hallitusta pidätellyt, hakkuuennätykset ovat paukkuneet vuosi toisensa jälkeen. Seuraukset eivät ole yllättäviä.
Ympäristöministeriö julkisti uuden lajien uhanalaisuusluokituksen tänään. Luokituksesta voisi alkuun todeta entiselle maa- ja metsätalousvaliokunnalle vaikka seuraavaa: ”Uhanalaisuusarvioinnin kohteena ovat Suomessa luonnonvaraisina ja luontaisella levinneisyysalueellaan elävät lajit.” Toisin sanoen lajien elinvoimaisuutta ei siis ole arvioitu Venäjällä, Virossa tai missään muuallakaan, vaan Suomessa. Tämä on tärkeä muistaa mm. silloin kun laaditaan mietintöjä tai säädetään lakeja. Samalla tavoin ne voidaan ulottaa koskemaan vain hallinnollista yksikköä nimeltä Suomi.
Uhanalaistuminen koettelee metsien lajistoa. Suurin häviämisen uhka on sammalilla ja jäkälillä. Metsien uudistamis- ja hoitotoimet olivat ensisijainen syy 59 sammallajin uhanalaistumiseen ja toissijainen 129 lajille. Putkilokasveille metsien hoitotoimet ovat kolmanneksi merkittävin uhkatekijä tulevaisuudessa. Hömötiainen on tällä hekellä erittäin uhanalainen (EN), töyhtötiainen vaarantunut (VU), västäräkki vaarantunut (VU) ja kaikki pääskylajit löytyvät uhanalaisuusluokituksesta. Kun aiemmin tavalliset ja runsaslukuiset lajit päätyvät uhanalaisuusluokitukseen, ei mikään ministeriö voi katsoa onnistuneensa tehtävissään.
Uusi lajien uhanalaisuusluokitus on muutoinkin karua luettavaa, eikä juuri anna aihetta paukutella henkseleitä, vaikka alkuun kahdella pallilla istunut ministeri Tiilikainen onkin YLE:n artikkelissa toista mieltä. Maa- ja metsätalousministerin ominaisuudessa Tiilikainen lanseerasi häpeällisen ahman vahinkoperusteisen metsästyksen poronhoitoalueelle 35 rauhoitusvuoden jälkeen. Ahmoja tapetaan nyt kolmatta talvea, mutta mitään vaikutusta mm. ahmalle kirjattuihin porovahinkoihin tällä toimella ei ole ollut. Uudessa luokituksessa ahma on edelleen erittäin uhanalainen (EN).
Ministeri Tiilikaisen ansioksi voidaan lukea myös suden kannanhoidollisen metsästyksen toinen kokeiluvuosi, jolloin ministeri nosti kiintiön alkuperäisen esityksen mukaisesta 39 sudesta aina 46 yksilöön. Kaikki luvat jaettiin ja kannanhoidollisilla luvilla tapettiin yhteensä 43 sutta. Ministerin yllätykseksi kokonaiskuolleisuus nousi kuitenkin 78 suteen poliisin jaellessa poliisilain mukaisia poistomääräyksiä standardeilla, joita sudet eivät ymmärtäneet noudattaa. Poliisin määräyksestä tapettiin yhteensä 15 sutta (+koira). Lisäksi vuosi 2016 jää historiaan talvena, jolloin tapettiin lähes puolet Suomen efektiivisestä, lisääntyvästä susikannasta. Kaikkiaan ministeri Tiilikaisen ohjauksessa Suomen susikannasta tapahtunut poistuma on ollut 120 sutta. Susi on uudessa uhanalaisuusluokituksessa edelleen erittäin uhanalainen (EN).
Kun tarkastellaan Suomen nisäkkäiden uhanalaistumisen syitä, ei jossittelulle paljon jää sijaa. Kaavio on hyvin yksiselitteinen. Uhanalaisten lajien osuus Suomen nisäkkäistä on 13,8%. Ilveksen osalta luokitus parani, mutta toisaalta liito-oravan huononi.
Linnuilla menee nisäkkäitä huonommin. Kymmenen vuoden aikana 63 lajin tilanne on huonontunut ja vain 15 lajin osalta tilanne on parantunut. Vaikka maa- ja metsätalousministeri välillä vaihtui pallien uusjaon jälkeen, ei ministeri Leppä ole pärjännyt juuri paremmin. Punasotkan rauhoitus kolmeksi vuodeksi ei ehtinyt parantaa lajin tilaa, vaan uudessa luokituksessa se on äärimmäisen uhanalainen (CR). Vielä 2017 ministeriön ylitarkastaja Janne Pitkänen oli sitä mieltä ettei punasotkaa kannata rauhoittaa: ”– Metsästys ei ole näiden lintukantojen vähenemisen syynä. Siksi rajoituksia ei ole nähty tarpeellisina.”
Mikäli tutkitaan uhanalaisuusluokituksessa lajeille määriteltyjä uhkia, on sorsalintujen ylivoimaisesti suurin uhka niiden metsästys. Sorsalinnuista 46% on uhanalaisia ja kaikkien lajiryhmien osalta pyynti on Suomen ulkopuolisten syiden jälkeen merkittävin uhanalaistumisen syy. Riistalinnuista erittäin uhanalaisiksi on määritelty haahka, nokikana, tukkasotka ja tundrametsähanhi. Kuka olisi joskus kuvitellut, että niinkin yleinen lintu kuin harakka löytyy vielä uhanalaisuusluokituksesta, silmälläpidettävien listalta? Se päivä on tänään.
Suhteellisen tuoreessa muistissa on vielä edellinen ympäristöministeriön julkaisu Suomen elinympäristöjen uhanalaisuudesta joulukuussa 2018. Tuolloin maa- ja metsätalousministeriöllä oli kiire saataa kansallisen metsästrategia lausuntokierrokselta maaliin ilman että strategian kannalta erittäin tarpeelliset uhanalsuusluokituksen tulokset olisivat ehtineet lausujien käyttöön. Hallitus on kulkenut pussi päässä lauleskellen tiensä alusta loppuun: ”mitä silmät ei nää” – ei ole tarpeen välittää.
Kansanedustajan tehtävä on luottamustehtävä. Kansalaiset uskovat valitsemiensa edustajien ja myöhemmin muutamien ministerien tehtäväksi lakiensa valmistelun ja säätämisen. Valitun joukon ehtävänä on vaalia kansallisomaisuuttamme: metsiä, soita, järviä, tuntureita, rantoja ja niiden arvokasta eliöstöä. Tehtävään valitun pitää huolehtia siitä että ”talo jää hieman paremmassa kunnossa seuraaville”. Valta ei sovi kaikille, sillä tämä hallitus ei ole välittänyt asiantuntijoista, se on viitannut kintaalla tutkimukselle ja pyyhkinyt kerta toisensa jälkeen istumapuolensa kansalaisten aloitteilla ja vetoomuksilla. Tämän luottamustehtävän häikäilemättömästä väärinkäytöstä tulisi Sipilän hallitus laittaa yhdyskuntapalveluun istuttamaan pottiputkella metsää ja lapioimaan suo-ojaa umpeen ennallistettavilla soilla.
Näiden neljän vuoden aikana ei rimaa ole niin alas saanutkaan etteikö tämä ministerikaarti olisi sieltä alta jotenkin vielä onnistunut ryömimään.
