Mielipidekirjoitus Maaseudun Tulevaisuuteen, koskien MT:n 31.1.2018 julkaisemia Hannu S. Laineen ja Esko Eelan kirjoituksia lehden mielipidepalstalla. Lisäksi lehti teki uutisen Laineen mielipiteestä samalla päivämäärällä. Yhdistykseltä ei kysytty uutiseen kommenttia.
Seuraava teksti lähetetty 31.1.2018 klo 13.30 Maaseudun Tulevaisuuden lukijoilta-palstalle.
Luontojärjestöt eivät ohjaile Suomen oikeuslaitosta
Valtakunnallisen riistaneuvoston entinen puheenjohtaja Hannu S. Laine esitti (MT 31.1.2018) valistuneita arvauksia hallinto-oikeusprosessista koskien Suomen riistakeskus Varsinais-Suomen poikkeuslupapäätöstä yhden suden vahinkoperusteiseen metsästykseen. Arvailun sijaan LSY Tapiola Satakunta – Varsinais-Suomi kertoo, miten asia todellisuudessa eteni.
Yhdistys on toimialueellaan metsästyslain 90§ tarkoittama paikallinen yhdistys, jolla on lain mukainen valitusoikeus Suomen riistakeskuksen tekemistä poikkeuslupapäätöksistä. Valitus osoitetaan hallinto-oikeuteen.
Suomen riistakeskus Varsinais-Suomi antoi yhdistyksen tietopyyntöön vastaten päätöksen tiedoksi klo 15.30 perjantaina 26.1.2018, jolloin virastoaikaa oli jäljellä puoli tuntia. Hallintokäytäntönä riistakeskuksen menettelytapa ei ole ainutlaatuinen, vastaavaa on tapahtunut aikaisemminkin. Viranomaisen tulee päätöksenteossaan noudattaa myös hyvää hallintotapaa. Koska päätös pantiin toimeen samana päivänä vailla lain voimaa, tapahtuma sisälsi suuren riskin siitä, että lupapäätöksen mukainen susi olisi tapettu jo viikonlopun aikana. Näin asian oikeudellinen tarkastelu olisi alkanut vasta maanantaina.
Vain annetusta päätöksestä voi valittaa, joten sellaisesta päätöksestä jota ei ole tehty, ei voi ennakkoon valittaa mihinkään oikeusinstanssiin, saati että yhdistyksellä olisi ollut tiedossaan päätöksen sisältöä, tai sen antoajankohtaa. Yhdistys teki valituksen päätöksen keskeisiin puutteisiin nojaten ja lähetti sen Turun hallinto-oikeuteen, jossa oikeus teki itsenäisesti päätöksen asian käsittelystä vaatimuksen mukaisen toimeenpanokiellon osalta. Oikeus perusteli välipäätöksessään toimeenpanokieltoa myöhäisellä tiedonsaantiajankohdalla. Luontojärjestöjen vallassa ei ole ohjailla Suomen oikeuslaitosta, joten foliohattua ei tarvita.
Miksi yhdistys pystyi reagoimaan niin nopeasti? Tähänkään ei sisälly mitään mystiikkaa, vaan huolellinen ja pitkäjänteinen vuosien työskentely ja perehtyminen hallinnollisiin prosesseihin ovat ohjanneet yhdistyksen toimintakulttuuria siihen suuntaan, että se pystyy tarvittaessa toimimaan.
Hallinto-oikeuden menettely toimeenpanokiellon osalta ei ole aivan uniikki, joskaan ei tavallinenkaan metsästyslain 41a§ mukaisissa poikkeusluvissa. Vuonna 2015 hallinto-oikeus laittoi viisi lupaa toimeenpanokieltoon. Kyseessä olivat tuolloin Pohjois-Hämeen (Hämeenlinnan HAO), sekä Satakunnan ja Varsinais-Suomen (Turun HAO) kannanhoidolliset luvat.
Laineen mukaan: ”Riistakeskus vain jakaa ministeriön päättämiä lupia harkintansa mukaan luvan hakijoille.” Riistakeskus ei ole lupa-automaatti, vaan sen tulee harkita jokainen poikkeuslupa erikseen: täyttyvätkö ne perusteet joilla suojelusta voidaan poiketa. Ensisijainen kannanhoidon tavoite on lajin suojelu, mikä on kirjattu 2015 päivitettyyn sudenhoitosuunnitelmaan. Suunnitelma kannattaa lukea huolellisesti -kaikilta osin. Ministeriön asettama kiintiö ei ole mikään tavoite, joka automaattisesti tulee saavuttaa. Niin ikään vähimmäismäärää tapettaville susille ei kiintiössä ole asetettu.
Myös Metsästäjäliiton kunniapuheenjohtaja Esko Eela maalaili tuomiopäivää kirjoituksessaan. Susi ei syökse kansantaloutta ja -terveyttä kiirastuleen olemassaolollaan. Kolmen viime metsästysvuoden aikana on tapettu erinäisin luvin ja määräyksin yhteensä 156 sutta. Määrän voi tarkistaa halutessaan Suomen riistakeskukselta. Perustuslain 20§ mukaan ”vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille”, joten ”riistalle” ei ole olemassa kellään mitään monopolia. Kannanhoitosuunnitelmassa on esitetty lukuisia keinoja yhteiselon parantamiseksi, joten suositellaan sen huolellista lukemista myös kunniapuheenjohtajalle. Täytäntöönpanon osalta on koettu kannanhoidollinen kokeilu, nyt voitaneen odottaa näiden muiden keinojen täysipainoista käyttöönottoa.
Sari Kantinkoski
LSY Tapiola Satakunta – Varsinais-Suomi, sihteeri
