Lähde: Suomen riistakeskus
Sosiaalisesta mediasta vartissa poimittua:
”Eiköhän olisi syytä laittaa jäihin kaikki apu mitä eräväki on yhteiskunnalle talkoilla tuottanut,, srva, Luken vaatimukset havainnoista ynms laskennoista,, tehostetut metsästykset villisikojen suhten ynms,, palaillaan neuvottelupöytään sitten kun susilupia on jaettu,, niistä ei aleta neuvottelemaan.
Nostavat Riistanhoitomaksua tukeakseen toimintaa millä tuhotaan suomalainen metsästyskoira kultuuri !! Nämä eivät ole ansainneet lisärahoitusta eikä mitään apuja.
Susirikkaat alueet kuten Ilomantsin suunta ja kainuu jos jäävät ilman hyväksyttäviä lupia niin heikkoa tullee olemaan muuallakin.”
Mies-Iisalmi
”Voitasko hyväntahdon eleenä marssia srva liivit päällä eduskuntatalolle ja jätettäs liivit sinne.”
Mies-Sievi
”Laitoin paikalliselle rhy:lle ehdotuksen että vuosikokouksessa käsiteltäisiin SRVA -sopimuksen irtisanomista.
Koira-Pieksämäki”
”Kyllä tämä susivouhotus on mennyt nyt siihen pisteeseen että minä ainakaan en tee enään mitään yhteistyötä Luken, Riistakeskuksen enkä Srva tehtävien tiimoilta ja kehoittaisin miettimään jokaista jota noihin talkoisiin kutsutaan, että onko se sen arvoista,, reagoimatta hylkääviin kaatolupa päätöksiin on varmaa että koirilla metsästäminen joko loppuu tai ne koirat loppuu susien vuoksi.”
Mies-Iisalmi
”Juuri niin M** ihmettelen vieläkin täälä Etelä-Pohjanmaalla kuinka suuri on herra peleko Luomaa kohtaan. Ei meinaa syttyä että laitdttaas koko pohjanmaalla srva stoppiin! Oon täs ny soitellu ja kyselly yhdistyksiltä!!!!”
Mies- Seinäjoki
”Meidän Ylihärmäläiset srva ja petoyhdysmiehet lopettaa seuran puheenjohtajan johdolla tukeakseen muita susialueita”
Mies-Ylihärmä
”Lieksan rhy neuvottelee lähiaikoina näiden valtakunnallisten järjestöjen kanssa , kun entinen SRVA sopimus pian umpeutuu . Meille on tullut lukuisia yhteydenottoja toiminnanohjaajalle ja yhteistyö on voimaa . Nyt ovat huomanneet tämän lukkiutuneen tilanteen muutkin ja siihen etsitään ratkaisua . Entisellään tuolla SRVA toiminnalla ei ole mitään mahdollisuuksia toimia ainakaan täälä rajaseudulla”
Mies-Lieksa
”Mä yritän vielä kerran! Keväällä yritin pohjanmaan riistanhoitopiiriä täydelliseen srva lakkoon kunnes suret on hävitetty pohjanmaalta! Nyt kaikki päättäjät jotka silloin piiloutui kannanhoidollisten lupien taakse ja odottamaan niitä, niin niitähän ei enään tuu, poikkeusluvat on voimassa vuoteen 2018 max. 40 paskaturkkia/vuosi! Eli susi kanta kasvaa seuraavat kaksi vuotta yhteensä n.200-400 pennulla/vuosi, miettikää sitä tilannetta, ihan vaan koiraharrastuksen, karjankasvattajien, lampurien ja poronkasvattajien puolesta, ja mitä tulee meihin ihmisiin!! Pyydän teitä kaikkia nyt ensin Pohjanmaan riistanhoitoyhdistyksen alueella olavia metsästäjiä ottamaan yhteyttä oman alueitten johtajiin että kokustetaan uurestaan vaikka tammikuun aikana ja laitetaan stoppi kaikelle srva toiminnalle kunnes saaraan lupa hävittää susi alueelta pois! Minä otan henk. kohtasesti vastuun kaikesta tiedottamisesta jos jotakuta pelottaa Luoman ja muitten piiperöitten uhittelut!
Tämä varmasti leviäsi koko maahan!!!! Toivon että löytyy yhteishenkeä meirän kaikkien yhteisen harrastuksen puolesta!!”
Mies-Seinäjoki
”Voihan sitä muistutella mutta vapaaehtoisesti kun ei lähdetä RHY on voimaton.Paikalliset miehethän siinä oltava mukana muuten hommasta ei tule mitään. Siinäpä ministerille miettimistä !”
Mies-Lieksa
Tuttua puhetta. Nykyisin mitä ilmeisimmin jokavuotinen ilmiö. Yhteistä näille vuosille on se, että metakka käy poikkeuksetta samalla nuotilla samoista osoitteista ja pelivälineenä on sekä suurriistavirka-apu, että suurpetohavainnot. Aiemmista vuosista poiketen jopa riistakolmiolaskennat ovat saanet lakkopuheista osansa. Rumpua lyö tänä vuonna hattupäisen ajokoirakasvattajan sijaan Pohjanmaalainen poliisikansanedustaja, jonka ego ei selkeästi ole kestänyt sitä takaiskua, että Lunnonvarakeskus ja Suomen riistakeskus nyt vaan ei hypähdä jo sovituista tehtävistään lennossa susilaskentoihin. Ei edes silloin kun asiaa puuhastellaan eduskunnan kabineteissa.
Parisen vuotta takaperin persiitä oltiin Etelä-Hämeessä laittamassa penkkiin kun suurpetohavainnot olivat julkisia ja kaikkien saatavilla, nyt maan kattavasti harmittaa se kun ne ovat aiempien vaatimusten mukaisesti salassapidettäviä ja näin ollen sivussa julkisesta päätöksenteosta. Luonnollisesti itkupotkuraivareita aiheuttaa myös tiukentunut susilupapolitiikka, joka on välitöntä seurausta pahoin pieleen menneestä ja ylimitoitetusta suden kannanhoidollisesta- ja sosiaalisesta metsästyksestä. Metsästyksen käytännön toimeenpano sekin muuten oli täysin metsästäjien omissa käsissä. Ei siellä kukaan muu aikuisia yksilöitä matalaksi pistänyt. Ei ollut yhdelläkään ”piiperöllä” saati virkamiehellä sellaista etäohjaavaa vimpainta käytössään, jolla olisi nuoreen yksilöön tähdätyn luodin kääntänytkin kesken lentoradan osumaan siihen lauman aikuiseen lisääntyvään yksilöön. Sarjakuvissa näitä voi olla, mutta oikeassa elämässä vastuu asiasta on sillä joka liipasinta painaa.
Viimetalvisen SRVA-lakkouhan ollessa kiivaimmillaan käytiin sosiaalisessa mediassa keskustelua siitä mihin tämä lakkointo todennäköisesti johtaa eli riistanhoitomaksun korotukseen. No niin kävi, vaikka se tuoreeltaan tuntuikin olevan jokseenkin vaikea asia ymmärrettäväksi. Toki varmasti muitakin syitä oli taustalla.
Suurriistavirka-apu on riistanhoitoyhdistysten lakisääteinen tehtävä, vaikkakin vapaaehtoisten hoitama. Suomalaiselle riistataloudelle on leimallista se, että suuri osa tehtävistä hoidetaan vapaaehtoisesti talkoilla ja näin pidetään riistanhoitomaksu sen verran alhaisena, että siihen on jokaisella taloudellinen mahdollisuus. Vapaaehtoistehtävillä susilupien kiristäminen ei halvaannuta Suomen riistataloutta tai muita yhteiskunnallisia toimintoja nyt eikä vastakaan. Se saa aikaiseksi ainostaan sen, että lajin kulurakenne muuttuu, koska tehtävien hoitaminen joudutaan muilla tavoin turvaamaan ja kaikki maksavat. Tosiasiasiallisia hyötyjiä on vähän jos lainkaan.
Suurriistavirka-apu, jonka puitteissa jäljitetään mm. liikenteessä loukkaantuneita hirvieläimiä on yhteiskunnallisesti merkityksellistä. Tästä ei ole kahta sanaa. Se on riistanhoitoyhdistyksen koordinoimaa vapaaehtoisten antamaa virka-apua poliisille ja ehkäisee vuositasolla suuren määrän kärsimystä. Tehtäviä vuoteen mahtuu reilut 10 000 jakautuen kohtalaisen tasaisesti kaikkiin vuorokauden aikoihin. On riistanhoitoyhdistyksiä, joissa näitä tehtäviä yhden vuoden aikana voi olla, jopa lähes kolmesataa. Melkein yksi päivälle siis. Se on huomattava työmäärä normaalin työn lisäksi ja ansaitsee valtavat kiitokset. En siis halua missään nimessä vähätellä tätä tehtyä työtä. Sen sijaan halveksun suuresti näitä lakkokenraaleita, jotka näyttävät poikkeuksetta edustavan juuri niitä riistanhoitoyhdistyksiä, missä näitä painokkaana argumenttina käytettyjä hirvieläinten kolarijäljityksiä tapahtuu vuositasolla riistakeskuksen avoimen tiedon mukaan vain joitakin kymmeniä, jopa yhden käden sormin laskettava määrä….ellei sitten kyse ole siitä, että myös tästä ilmoittelusta lakkoillaan.
Asia näyttäytyykin nyt sellaisena, että tämä työmäärä on valjastettu sellaisten tahojen pelivälineeksi, jotka eivät juuri itseään ole näillä tehtävillä rasittaneet. Vai voisiko tämä olla tulkittavissa jotenkin muutoin. Vuodentakaisen lakon primusmoottorin olivat Lieksa (15), Ilomantsi(5), Juuka(7) ja Kuhmo(4). Lisäksi Nurmes(12) ja Valtimo(9) olisivat yhtyneet lakkoon mikäli neuvottelutulokseen ei olisi päästy. Sulkeissa riistanhoitoyhdistysten vuoden 2017 aikana suorittamat SRVA-tehtävät, joiden kohteena jokin muu kuin suurpeto eli pääasiassa juuri ne hirvieläimet, joiden kärsimystä hyödynnettiin argumenttina kun etsittiin yltiötyperälle lakkoilulle sosiaalista hyväksyntää.
Tilastojen kärkipäätä eivät hätyytä niin ikään Iisalmi (5), Pieksämäki (14) siinä jos ei Seinäjokikaan (Lakeuden rhy 31) mistä niin ikään pidetään kovaa meteliä lakkoilun puolesta ja jopa varsin törkein sanakääntein haukutaan niitä, jotka eivät näistä poliisiin kohdentuvista laitataklauksista innostu. Sitä en toki pysty sanomaan edustavatko nämä äänekkäät herrasmiehet alueensa riistanhoitoyhdistyksen näkemyksiä vai ainoastaan omiaan. Minulla pyörii kuitenkin mielessäni näille lakkokenraaleille yhteinen nimittäjä. Perkeleen pellet…
Lakkokenraaleista riippumatta hirvieläinkolareita tapahtuu lähes ympäri vuoden ja kaikkina kellonaikoina.
Suurin osa tapauksista näyttäisi tilastojen valossa osuvan pimeään aikaan, jolloin kolaripaikan löytäminen voi olla joskus enemmän kuin haasteellista. Jokainen tiellä liikkuja voi kantaa oman kortensa kekoon, jotta näiden miesten ja naisten, jotkaSRVA-työtä kuitenkin pyyteettä tekevät, tehtävä muuttuisi eden hivenen helpommaksi. Tulosta autoon riistaonnettomuusmerkki ihan siltä varalta jos käy niin ikävästi, että kohdalle sattuu riistaonnettomuus. Tämä on myös eläinsuojeluteko.
Teille, jotka tätä työtä yhteisen asian eteen teette ilman asiaan täysin kuulumatonta älämölöä, on myös mielessä sananen… KIITOS!
—
L
