Laiton sudentappo, kiristys ja ampuma-aserikkomuksia – Riistanhoitoyhdistyksellä vahva edustus

Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa Joensuussa luettiin ystävänpäivänä 2023 tukku syytteitä erikoisessa asiakokonaisuudessa missä oli tapettu laittomasti susi Ilomantsissa.  Erikoisen asiasta tekee paitsi se, että sudentappoon syyllistyneitä oli pyritty kiristämään asian ilmiannolla, myös se, että seitsemän kymmenestä syytettyjen penkkiin istutetusta omasi jonkinlaisen nimityksen Ilomantsin riistanhoitoyhdistyksessä. Sinänsä se, että riistanhoitoyhdistyksen niin sanottuja nimimiehiä on mukana salametsästysringeissä ei ole erikoista. Lähes jokaisessa käräjillä käsitellyssä suurpetojen laittomassa tapossa viimeisen kymmenen vuoden ajalta näitä on joku ollut osallisena, mutta harvemmin ihan tässä laajuudessa.

Asiakokonaisuudessa luettiin neljälle miehelle myös tukku syytteitä ampuma -ja räjähdeainerikkomuksista. Aseita ja panoksia on säilytelty vastoin lain asettamia edellytyksiä. Erilaisia ampuma-aseita lojui  sängyn alla, työpöydällä, auton penkin alla, autotallissa, auton takaluukussa. Patruunoita taskuissa, pöydillä jne… Osa aseista on ollut ladattuna.

Laissa on tarkat säännökset aseiden säilytystä koskien ja näiden tarkoitus on estää ampuma-aseita päätymästä vääriin käsiin ja laittomille markkinoille. Lähtökohtaisesti näiden tulisi olla lukitussa kaapissa. Patruunoiden puolestaan lukitussa kaapissa aseista erillään.

Joitakin riistanhoitoyhdistyksen tehtäviä

Jäljestyskoiraohjaajan nimike liittyy vahvasti riistanhoitoyhdistyksen poliisille antamaan virka-apuun, missä jäljitetään liikenteessä loukaantuneita eläimiä tai karkotetaan asutuksen läheisyyteen eksyneitä suurpetoja. Tapauskokonaisuudessa on mukana neljä miestä,  jotka on nimetty jäljestyskoiraohjaajiksi.

Petoyhdyshenkilön tehtäviin kuuluu suurpetohavaintojen varmistaminen ja merkitseminen TASSU-järjestelmään. Henkilöt ovat juuri niitä riistanhoitoyhdistyksen toimijoita, jotka kaikkein eniten päätyvät suurpetoasioissa paikallisten kansalaisten kanssa tekemisiin ja toisaalta myös kättensä jälki näyttäytyy tutkimusaineistossa. Petoyhdyshenkilöt myös pääsevät tarkastelemaan TASSU-järjestelmän tietoja ja saavat kaikki järjestelmään syötetyt havainnot reaaliaikaisesti haltuunsa halutessaan. Asiakokonaisuudessa kaksi miehistä omaa petoyhdyshenkilön tittelin.

Ampumakokeen vastaanottajan nimeäminen on julkinen hallintotehtävä. Laissa on määritelty tiettyjen eläinten metsästyksen edellytykseksi se, että ampumakoe on läpäisty hyväksytysti. Ampumakokeen vastaanottajat valvovat suorituksia. Kahdella miehistä on ampumakokeen vastaanottajan titteli.

Riistanhoitoyhdistyksessä on luonnollisesti hallitus, kuten kaikissa muissakin yhdistyksissä. Yksi asiakokonaisuuteen osallisista miehistä istuu riistanhoitoyhdistyksen hallituksessa.

Riistanhoitoyhdistykset ovat riistahallinnon paikallisviranomaisia, joilla on useita lakisääteisiä tehtäviä. Näitä tehtäviä hoitaa suuri joukko vapaaehtoisia. Tehtävien hoitaminen edellyttäisi luotettavuutta. Ilomantsin riistahoitoyhdistyksessä jotakin nimettyä tehtävää hoitaa yli 100 eri henkilöä, joten ei voida ehkä sanoa, että koko yhdistys on läpeensä on mätä. Joka tapauksessa tällaiset hulivilivesselit, jotka viis veisaavat metsästyslain ja aselain säännöksistä eivät suoranaisesti kohotakaan imagoa ainakaan lainkuuliaisten kansalaisten silmissä. Niin ikään menettely on varsin kohtuutonta ja epäreilua niitä toimijoita kohtaan, jotka  elävät lain oikealla puolella ja hoitavat tehtävänsä moitteetta.

Suomen riistakeskus “kaalimaan vartijana” 

Suomen riistakeskuksen tulisi ainakin jossain määrin valvoa sitä, että ainakin hallinnollisten tehtävien osalta tämä luotettavuus toteutuisi. Riistakeskus on ajoittain kohdannut tässä asiassa kohtuuttomia vaikeuksia päätellen siitä kuinka sukkelasti näitä tuomioistuimen ratkaisulla lainrikkojiksi todettuja on saatu poistettua tehtävistä. Keski-suomessa poltettiin ilves pesäkoloonsa vuonna 2015. Teosta tuomittiin neljä miestä, joista yksi hoiti riistanhoitoyhdistyksen ampumakokeen vastaanottajan tehtävää. Vielä reilusti yli puolen vuoden päästä tuomiosta henkilö jatkoi tehtävässään.

Lieksan sudenmyrkytysjutun kohdalla luottamuksen tarkastelu asiaan sekaantuneiden osalta sai tuulta alleen joitakin viikkoja tuomiosta. Aikaa ei voi sinänsä pitää pitkänä, toisaalta kukaan ei tiedä mihin asti asia olisi venynyt, ellei se olisi päätynyt valtakunnan otsikoihin. Näin tapahduttua kuultiinkin sitten jo hiukan jopa selityksiä. Ei ole tiedetty, ei ole ehditty, prosessi ottaa aikansa. Varmasti näin onkin, joskin se, että ei ole tiedetty ei pidä paikkansa. Tiedän sen siitä, että olin henkilökohtaisesti ilmoittanut asian Suomen riistakeskukseen viikkoja ennen julkisuusepisodia. Se vaan ei priorisoitunut ennen otsikoihin päätymistään.

Sinänsä tämä Lieksan asia näyttäytyi juuri luottamuksen kannalta jopa hiukan absurdina. Olihan Suomen riistakeskus saanut vain hetkeä edeltävästi poistettua yhdeltä petoyhdyshenkilöltä tassutunnukset siksi, että tämä herättää epäluottamusta paikallisissa, koska oli jakanut sosiaalisessa mediassa uutisen ja antanut ymmärtää, ettei hyväksy salametsästystä.

En nyt sano, että etujärjestö viranomaisena olisi täysin kelvoton yhtälö, mutta hyvin eriskummallisia lieveilmöitä tämä järjestely tuo mukanaan.

Ennuste

Tätä kirjoitettaessa ei ole tiedossa kuinka moni miehistä tulee saamaan syytteen mukaisen tuomion vai tuleeko yksikään. Tämän arvioi tuomioistuin, joka antaa asiaan ratkaisunsa kansliapäätöksenä maaliskuun alussa. Ilomantsin riistanhoitoyhdistyksellä ja Suomen riistakeskuksella on nyt noin kuukausi aikaa valmistautua näiden henkilöiden luottamuksen arviointiin sen mukaisesti mistä tuomioita aikanaan jaetaan. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät niin ilmiantamisella uhanneet ilman muuta päätyvät prosessiin. Suden tappaneiden kohdalla sitten saatetaankin asiaa tarkastella vähän harvemmalla kammalla….