Isäni vanhat, Zuiho-merkkiset, kiikarit kaulassa kiipeän lintutornin puisia portaita ylös. Ensimmäisellä tasanteella kohtaan tutut kasvot. Vaihdan muutaman sanan, ennen kuin jatkan tornin ylimmälle tasanteelle. Saan kuulla, että aamu viideltä on lämpötila ollut juuri ja juuri nollan yläpuolella, nyt yhdentoista aikaan asteita on jo parisenkymmentä. Aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja tuuli puhaltelee kesää enteillen. On 7.5.2016 lauantai, paikka on Tammelan Pehkijärven lintutorni ja olen tullut seuraamaan Tornien taistoa. Tornien taisto on lintuharrastajien vuotuisa, leikkimielinen kisa lintuhavainnoista eri lintutornien välillä. Kisatulokset kirjataan BirdLife:n nettisivulle ja niiden avulla saadaan hyvä kuva kevään kulusta, lintulajeista, sekä niiden esiintymisestä eri puolella Suomea.
Ylimmällä tasanteella tervehdin muitakin kisajoukkueen miehiä, huomaan tunnustavani, etten ole lintuharrastaja. Tieto ei tunnu tekevän vaikutusta suuntaan, eikä toiseen. Hyvä niin, ajattelen. Nostan kiikarit silmille ja alan tähystää järvelle, silmäilen metsänrajan ja kyselen siinä sivussa aamun ja aamupäivän lintuhavainnoista, joita on tullut miltei neljäkymmentä. Lintutornin penkillä on kisa-kirjanpito BirdLife:n lomakkeella, otan siitä kuvan muistoksi. Joukossa on monia lintuja, joita en itse tunnistaisi, kuten metsäviklo, sekä liro ja muutamia, jotka itsekin olen jo oppinut tunnistamaan, kuten merikotka, sekä kalatiira.
Pehkijärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan, sekä Natura 2000-verkostoon. Lintutorni on Pehkijärvi yhdistys ry:n ylläpitämä torni ja sen yhteydessä on siisti ja tunnelmallinen laavu tulipaikkoineen. Torni on minulle tuttu paikka, se kuuluu luontokohteina suosikkeihini ja vierailen siellä säännöllisesti. Paikka on hyvin rauhallinen, eikä siellä usein kohtaa muita ihmisiä. Arkiselle luontoihmiselle lintutornilla on varustuksena myös lintukirja, josta voi tarkistaa näkemäänsä tuoreeltaan. Tornilta löytyy myös havaintovihko, johon voi kirjoittaa kaikista luontohavainnoistaan.
Aika lintutornilla, kokeneiden konkareiden kanssa, vierähtää kuin siivillä. Monenlaisia kokemuksia luonnosta jaetaan siinä kiikaroinnin ohella, mutta kun näköpiiriin osuu mahdollinen uusi havainto, on kaikkien huomio keskittynyt kohteeseen. Tornien taiston viimeisen kahden tunnin aikana saadaan vielä muutama uusi varmistettu lajihavainto, niistä viimeisin eli neljäskymmeneskahdes on haarapääsky ja havaintoaika 12.47. Kun kisa on virallisesti päättynyt kello yhdeltä, lomakkeelle kirjataan vielä joukkueen nimi, Pehkijärven sananjalat, sekä merimetso Pehkijärven harvinaisena vieraana. Astellessani tyytyväisenä ja kiitollisena alas tornilta, näen vielä ruskosuohaukan lentävän järven vastarannalla ja muistelen suokukko urosta valkoisine pää- ja kaulahöyhenineen, jonka kisajoukkueen konkarit minulle tänään opettivat.
Teksti: irene Karlstedt Kuvat: Irene Karlstedt, Juha Jaakkola
