Euroopan metsästysjärjestöjen kattojärjestön FACE:n suurpetotyöryhmä osallistui 15 toukokuuta Brysselissä pidettyyn suden ja kotieläintalouden konfliktia käsittelevään konferenssiin europarlamentissa. Suomen metsästäjäliiton Facebook-päivityksen mukaan: ”Ympäristökomissaari Karmenu Vellan aloituspuheenvuoro herätti äänekkäitä vastalauseita tiukempaa suurpetokontrollia kannattavien joukosta.” Aloituspuheenvuoron sisältöä ei sen kummemmin tuotu julki. Mitä Vella siis itse asiassa sanoi suututtaessaan osan kuulijoista? Seuraavassa muutamia poimintoja puheen keskeisistä teemoista.
Komissaari esitti aluksi olevansa tyytyväinen lisääntyneeseen kiinnostukseen suden (ja yleensä suurpetojen) suojeluun ja kannanhoitoon liittyvissä kysymyksissä. Suden paluuta entisille asuinsijoilleen Euroopassa hän piti osoituksena ympäristönsuojelun ja luonnonperinnön vaalimisen onnistumisesta.
Hän piti kiistattomana sitä, että sudesta on myös haittaa esimerkiksi lampaan kasvatukselle mutta juuri yhteiselon saavuttaminen suurpetojen kanssa on unionin luontopolitiikan päätavoite. Komissio saa usein kuulla, ettei Brysselissä tiedetä mitään lampaan tai vuohenkasvatuksen ongelmista ja lajien suojelu menisi ihmisten intressien edelle. ”Että emme kuuntele, tai kuuntelemme vain kansalaisjärjestöjä.”
Vella vakuutti, ettei asia ole näin, vaan komissio on hyvin tietoinen niistä haasteista joita suden paluu tuo tullessaan ja komissaari sanoi ymmärtävänsä täysin lampaankasvattajia näiden kohdatessa suden mukanaan tuoman predaation riskin.
”But we cannot, from here in Brussels, simply wave a magic wand and make it happen. Nor can we come up with quick fixes.” Brysselissä ei ole kuitenkaan taikasauvaa, jota heilauttamalla asiat saisi tapahtumaan. Nopeita ratkaisuja asioiden korjaamiseksi ei ole.
”There are laws to be respected – laws that were decided by Member States and recently reconfirmed as being fit for purpose.” On lakeja, joita tulee kunnioittaa, lakeja joista jäsenvaltiot ovat päättäneet ja jotka on juuri todettu tarkoituksenmukaisiksi.
Suden paluulle häviämisen partaalta ja lajin tiukalle suojelulle on vahva yhteisön tuki. Komission rooli ei ole vain sopimusten ja lainsäädännön valvonnassa, vaan myös säännönmukaisten ja hyväksyttävien paikallisten ratkaisujen löytämisessä – vaikka ne eivät aivan kaikille osapuolille olisikaan miellyttäviä.
Komissaarin mukaan petovahinkojen ennaltaehkäisemiseksi tulee tehdä vielä enemmän. On selvää, että ongelmia esiintyy etenkin alueilla, joilta susi on ollut poissa vuosikymmenten ajan, jolloin karjan suojaamiseen ei ole siten ollut tarvetta. Ratkaisut ovat olleet aiemmin olemassa, joten nykytekniikan avulla niitä voidaan tehokkaasti soveltaa uudelleen, kuten sähköistettyjä petoaitoja sekä visuaalisia- ja äänikarkotteita. Teknisiä ratkaisuja on löydettävissä yhteistyössä karjankasvattajien kanssa.
Kokemus osoittaa selvästi, että ennaltaehkäisevät toimet ovat tehokkaita, kun ne on suunniteltu hyvin olosuhteet huomioiden, toteutettu asianmukaisesti ja myös ylläpidosta ja seurannasta on huolehdittu. Joissain tilanteissa vahinkojen täydellinen torjunta ei ole mahdollista, jolloin korvausmenettelyjen tulee olla tehokkaita.
Komissaari näkee konfliktin hallinnassa tiedottamisella ja vuorovaikutuksella olevan tärkeän roolin. Mikäli muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole, sallii luontodirektiivi tietyin edellytyksin myös suojelusta poikkeamisen. Metsästyksellä ei kuitenkaan voida korvata ennaltaehkäiseviä menetelmiä ja komissaari esittääkin olevan kokemusperäistä ja tieteellistä näyttöä siitä, että ennaltaehkäisevt menetelmät ovat metsästystä tehokkaampi menetelmä petovahinkojen torjuntaan.
Komissio onkin ryhtynyt seuraaviin toimiin:
- 10% lisäys LIFE-budjettiin
- luontodirektiivin lajeja koskevien suojeluohjeiden päivitys
- komissio tuo yhteen eri sidosryhmiä
- tapaa jäsenvaltioitakeskustellakseen luontodirektiivien implementoinnista
- edistää sidosryhmien dialogia
- EUROLARGECARNIVORES(2017-2022)-LIfe projektin rahoittaminen
”Finally, I would like to invite you to consider the opportunities for rural communities to use the wolf as an additional source of income. Several positive examples exist.” Lopuksi komissaari haastaa pohtimaan sitä vaihtoehtoa, että susi voisi olla merkittävä luontomatkailun tulonlähde ja mainitsee esimerkkinä Espanjan, jossa tuhannet turistit käyvät vuosittain katselemassa susia.
Ympäristökomissaari Vella esitti puheessaan EU:n hallinnollisen linjauksen: se on suden suojelu niistä haasteista huolimatta joita sen paluu entisile asuinsijoilleen tuo tullessaan. Haasteet eivät sinänsä ole ylipääsemättömiä, mikäli poliittista tahtoa rinnakkaiseloon löytyy, sillä onnistumisistakin löytyy esimerkkejä. EU on osoittanut vakaata tahtoa, kautta linjan, taipumatta mölinäkuoron alle silloinkaan kun volyymi alkaa nousta. Aina löytyy suojelun vastustajia. Heitä löytyy kaikkialta. Mutta se millaisen merkityksen marginaalinen öykkäriporukka saa hallinnon näkökulmasta, voidaan hoitaa monella tapaa. Aina vaikeammaksi menee, mikäli hallinto osoittautuu olevan osa konfliktia, kuten Suomessa.
Pertti Rannikko kirjoitti marraskuussa 2014 Keskisuomalaiseen: ”Suden salametsästyksen taustalla on heikko valtio”. Ei se ole heikko ainoastaan salametsästysilmiöön liittyen, se on sitä suojelukysymyksissä kautta linjan. Suden kannalta on aivan sama tapetaanko se luvatta vai luvalla. Ratkaisun avaimia susikonfliktiin ei kannata hakea miettimällä mitä lainsäädäntöä seuraavaksi voidaan kiertää, vaan ryhtymällä toteuttamaan sitä mikä on tehokkainta ja pitkävaikutteisinta: ennaltaehkäisevät toimenpiteet.
Ympäristökomissaarin puheen löydät kokonaisuudessaan täältä.
