Tiedote 19.3.2016
Julkaisuvapaa heti
Suomessa on Luonnonvarakeskuksen juuri julkaiseman arvion mukaan 26 susilaumaa, joista yksinomaan kannanhoidollisessa metsästyksessä kahdeksasta on ammuttu alfanaaras, yhdestä alfauros. Urosten määrä voi tarkentuneiden ikämääritysten myötä kasvaa. Poliisimääräyksin on tapettu kolme alfanaarasta.
Suomessa olevien 26 lauman lisäksi ajoittain suomen puolella on 11 rajalaumaa. Näiden olemassaolo ja jatkuvuus ei ole millään tavoin taattua Venäjän erilaisen metsästyspolitiikan johdosta. Kannanhoidollisessa metsästyksessä ei rajalaumoista ammuttu alfanaaraita.
On täysin mahdotonta ennustaa mitä tämä merkitsee lukumäääräiselle kannankehitykselle. Mikäli susia on seudulla paljon ja löytyy korvaavia yksilöitä, tämä voi jopa johtaa useiden uusien laumojen syntyyn. Vaikka määrällistä lisäystä populaatioon saataisiinkin, kannan hallitsematon ja luonnonvastainen kasvattaminen alfayksilöitä tappaen on äärimmäisen epäeettinen ja vahinkoperspektiivistä täysin edesvastuuton menettelymalli.
Juuri paritteluajan kynnyksellä alfayksilöiden tappaminen voi johtaa myös siihen, että lähisukulaiset pariutuvat keskenään, jolloin jo nykyisellään geneettisesti ahtaasta susikannasta muodostuu nopeasti sisäsiittoinen. Lähisukulaisen kanssa pariutuminen on sudelle hätäratkaisu. Tämä harvoin kestää yhtä lisääntymiskautta pidempään. Elinikäinen kumppanuus on lajityypillisin tapa ja pyrkimys, joten tällaisten ”hätävarareviirialueiden” ympärille muodostuu ainakin tilapäisesti normaalia suurempaa susiliikennöintiä, koska laumassa on niin sanotusti ”Kalifin” paikka auki.
Mikäli alfan korvaavia yksilöitä ei lähiseudulla ole, jää jälkeläistuotto olemattomaksi ja kanta kääntyy jyrkkään laskuun. Lisäksi erityisesti tässä tilanteessa on mahdollista, että laumoja hajoaa, jolloin yksinäisten susien määrä kasvaa merkittävästi.
Yksikään edellä kuvatuista tilanteista ei ole sellainen, että sen perusteella voisi ennakoida susipopulaation muuttavan käyttäytymistään ihmisen toivomaan suuntaan. Vahikokertymää nostavat eniten uudet laumat, joiden dynamiikka on vielä kehittymätön. Tämän lisäksi kertymää kasvattavat yksinäiset sudet, joilla on vaikeuksia saada ravintoa luonnosta etenkin alueilla, missä ollaan suurriistan varassa.
Vuoden takaisessa arviossa esitetyistä, kokonaisuudessaan Suomessa olleista, 27 laumasta on jäljellä enää 14. Osaa laumoista on kuormitettu kanta-arvioiden välillä kohtuuttomasti laillisella tappamisella, osan katoamiseen on etsittävä muita syitä.
Uusien laumojen syntyminen painottuu alueellisesti voimakkaimmin rajalaumoihin. Pohjois-Pohjanmaalle uusia laumoja on muodostunut kaksi, Etelä-Pohjanmaalle yksi. Hämeeseen ja ja Uudellemaalle on kumpaankin merkitty yksi. Keskisessä suomessa ja erityisesti Kainuussa, jossa sudelle olisi laajalti luontaista elinympäristöä, kehitys on miinusmerkkinen.
Kannanhoitosuunnitelman tavoite turvata laumojen säilyminen on pahoin epäonnistunut. Metsästäjäliiton välittömästi kanta-arvion julkaisun jälkeen esittämät vaatimukset metsästyksen tehostamisesta, antavat vahvan viestin siitä, että myös suden hyväksynnän lisääminen osoittautui korulauseeksi. Nämä kaksi tavoitetta muodostavat koko päivitetyn kannanhoitosuunnitelman ydinajatuksen, jonka kautta lajin säilyminen on tarkoitus turvata.
-Toteutettujen toimenpiteiden jälkeen susipopulaatio on siksi epävakaassa tilassa, että suden ja ihmisen välisen konfliktin voidaan ennustaa syvenevän. Myös luottamus riistahallinnon kykyyn toimia asiassa vastuullisesti on merkittävästi heikentynyt, joten konfliktin syvenemistä myös eri intressitahojen kesken on odotettavissa, toteaa Luonnonsuojeluliitto Tapiolan puheenjohtaja Leena Iivonen.
Loppuvuodesta 2015 julkaistun uhanalaisuusarvion mukaan susi on suomessa erittäin uhanalainen. Äärimmäisen uhanalaiseksi laji muuttuu silloin kun lisääntyvien yksilöiden määrä on alle 50.
Susipopulaatiossa ainoastaan alfayksilöt lisääntyvät ja näitä on yksi pari laumaa kohden. Yksittäiset pariaan vielä etsivät tai synnyinlaumoissaan vielä elävät nuoret sudet eivät lisäänny.
– Kohtuuttoman suuri ja vääriin yksilöihin kohdennettu tappaminen on luonut tilan, jossa 50 lisääntyvästä yksilöstä tai hoitosuunnitelman sanoin määritellystä 25 lauman minimistä suomessa ei ole minkäänlaista varmuutta. Suden jo ennestään riittämätöntä suojelutasoa on merkittävästi heikennetty, sanoo Iivonen.
Lisätietoja:
Puheenjohtaja LSL Tapiola ry
Leena Iivonen
gsm. 045 110 3316
Hallituksen jäsen LSL Tapiola ry
Sari Kantinkoski
gsm. 050 594 4673
