Vuotuinen virstanpylväs susiasioissa eli kanta-arvio on julkaistu. Lievää optimismia ylläpitäen se antaa viitteitä siitä, että taantuma olisi pysähtynyt ja jopa kasvua jonkin verran esiintyisi. Kiistaton seikka on se, että painopistealue on nyt läntisellä kannanhoitoalueella. Valitettavaa on, että myös sinne kohdentuu jälleen kerran merkittävimmät epävarmuustekijät.
Siinä kun Itä-Suomi, Kainuu, Pohjois-Savo ja Lounais-Suomi on varsin kattavasti saatu DNA-tutkimuksen piiriin, sijaitsevat merkittävimmät epävarmuustekijät Pohjois-Pohjanmaalla missä oli vuoden takaisessa arviosssaa merkittävin kasvupotentiaali. Näin ollen jossain määrin avoimeksi jää miten potentiaali on konkretisoitunut.
Pikaisesti tarkastellen erinomaisen tai hyvän varmuuden laumoja on 12. Pareja 9, joista yksi sisaruspari, joka ei toivottavasti ainakaan keskenään lisäänny. Arvion reviirikohtaisen osuuden mukaan kiiman merkkejä on havaintona kirjattu 15/45 reviillä rajalaumat mukaanlukien. Erityisesti Pohjanmaalla tilanne kiimaan viittaavien merkkien ja havaintojen suhde on suorastaan surkea lisääntymispotentiaalin ennustetta silmälläpitäen.
Suurimmat sudenkuopat kuitenkin piilevät vielä tulevassa eli jälkeläistuoton laskennallisessa mallissa. Mikäli asiassa pysyy pää kylmänä ja epävarmuuustekijät tulevat täysipainoisesti huomioiduksi on menetelmä huomattavaa edistystä aiempaan. Mikäli epävarma muuttuu varmaksi ja myös ministeriö tapansa mukaan unohtaa varovaisuusperiaatteen, ollaan jälleen tilanteessa, missä ei kunnian kukko juuri äänijänteitään kuluta.
Arvion seurauksena julkaistujen tiedotteiden ja lehtijuttujen perusteella haluaisin onnitella seuraavia tahoja:
-SLL:lle onneksi olkoon, susikannan suhteen asettamanne tavoite näyttää saavutetun. Kanta on elpynyt, vaikka kasvu onkin kooltaan sellainen, että se hukkuu vielä heittämällä virhemarginaaliin.
-Luonnonvarakeskukselle onnittelut siitä, että haastavassa tilanteessa arvio on jälleen piirun verran aiempia tarkempi ja kattavampi.
-Ministeriölle onnittelut siitä, että lukutaito on säilynyt aiemmin todetulla tasolla. Edelleenkään ette ymärrä, että rajalaumat eivät ole laskettavissa Suomen kantaan.
-Maa-ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Sami Niemi ansaitsee onnittelut siitä, että Suomen tilanne on peilattu laajempaan kuvaan Euroopan tasoisesti.
-Suomen Riistakeskuksen Mikael Luomaa haluan onnitella ihan vilpittömästi siitä, että Ylelle antamasi haastattelu on ehkä realistisin susiaiheen tiimoilta koskaan nähty.
Kokonaisuudessa kaikkein varmin seikka on kuitenkin se, että leipureilla siinä kuin pienillä kahvipapuja pomivilla kätösilläkin koittavat kiireiset ajat. Pullaa ja kahvia tarvitaan ehkäpä enemmän kuin koskaan ennen mikäli erilaiset näkemykset “yhteensovittamalla” on jälleen tarkoitus kekkaista joku porsaanreikä millä direktiivin asettamista puitteista voisi edes piirun verran livetä.
Suotuisissa olosuhteissa btw muuten susikannan tulisi kasvaa noin 30% vuosivauhtia. Reviireiden säilyä tuottoisina vuodesta toiseen sen lisäksi, että uusia muodostuu. Sellaista kehitystä tästä ei valitettavasti oikein ole vieläkään nähtävissä. Ehkä tämä pieni yksityiskohta olisi syytä painaa serviettiin, että säilyy mielessä tulevien kahvitilaisuuksien alusta loppuun ja toivottavasti tällä kertaa myös kristallinkirkkaana tavoitteena.
PS. Haluan myös onnitella Jussi Laanikaria Maa-ja Metsätalousministeriöstä siitä järkevästä ratkaisusta, että olet pitänyt suusi kiinni. Silloin kun oikein pahasti tyritty on strategisesti viisasta jättää muut siivoamaan jäljet. Seuraavan asetuksen valmistelussa, ota vaikka sairaslomaa.
