Ministeriötasolla on harmiteltu metsästyslain 90 § sisältyvää muutoksenhakuoikeutta, vaikka kuluvalle metsästyskaudelle ei ainakaan LSL Tapiolan piirijärjestöjen toimesta ole jätetty vielä ensimmäistäkään muutoksenhakua hallintotuomioistuimiin. Maa- ja metsätalousministeriön hanketyöryhmissä suden kannanhoidollisen metsästyksen toteuttamiseksi valitusasiaan paneuduttiin huolella.
”Suomen Metsästäjäliiton edustaja kysyi valitusoikeuksiin liittyen, että onko niihin minkäänlaista mahdollisuutta vaikuttaa.” (Valmisteluryhmä 8.4.2021)
– Todettakoon tästä, että oikeusvaltiossa kansalaisten tulee voida hakea muutosta viranomaisen päätökseen. Metsästäjäliiton edustaja lienee samaa mieltä asiasta silloin kun hänen omistamalleen maalle kaavoitetaan vaikkapa golfkenttä… Kyse on samasta oikeudesta, koska viranomaisen päätöksen tulee perustua lakiin. Lisäksi kyse on EU-oikeuden tehokkaasta valvonnasta, ja Suomessa tämä valvontavastuu on sysätty täysin kolmannen sektorin vapaaehtoistyötä tekevien luontojärjestöjen harteille.
”Suomen luonnonsuojeluliiton edustaja totesi puheenvuorossaan, että hyvin todennäköisesti valituksia ja toimenpidekieltoja tulee, ja siksi työ kannattaa tehdä huolella. Kun valitukset alkavat toistaa itseään, silloin HAO ja KHO ovat tehneet jo päätöksiä ja prosessi ottaa tietyn aikansa.” (Valmisteluryhmä 8.4.2021)
– SLL:le tiedoksi, että silloin kun muutoksenhaku koskee päätöksiä, joissa käytetään samaa oikeusperustaa, myös muutoksenhaussa annetut perustelut muistuttavat toisiaan. Kannattaa joskus vaikka lukea joku päätös, vaikkapa KHO:2020:27 ja KHO:2020:28, joissa huomionarvoista on, että myös KHO:n päätökset muistuttavat varsin paljon toisiaan, ehkä jopa ”toistavat itseään”. Ei siis ole mielekästä perustella asiaa ”proosan” näkökulmasta toisin, vaan perustelut tulevat lainsäädännöstä.
Maa- ja metsätalousministeriö teki 31.10.2016 arvion (nro: 2333/444/2014) suden kannanhoidollisen metsästyksen kokeiluhankkeesta 2015-2016. Pitkähkössä selonteossa valitusten osalta todetaan mm. seuraavaa: ”Tämä (valitus) koettiin suurena vääryytenä monella alueella ja ratkaisuksi esitettiin muun muassa Ruotsin mallin mukaista valituskieltoa”. Arvioinnissa todetaan, miten kaikki hallinto-oikeuden päätökset olivat kivasti linjassa keskenään. Palataan tähän blogin lopussa.
Muutoksenhaku on harmittanut myös mediassa, aika ajoin.
”Tämä on ollut koko 2000-luvun suurpetojen ja erityisesti susikannan hoidon yksi ominaispiirre, että kaikista päätöksestä valitetaan. Jossain vaiheessa valitukset loppuu, kun kaikki on kaluttu, Jussi Laanikari uskoo.” Näin luonnehti valituksia voimaintunnossaan maa- ja metsätalousminsiteriön ylitarkastaja Jussi Laanikari YLE:llä 23.12.2016
”– Valituskäytäntöön on saatava muutos. Jos myönnetystä luvasta valitetaan, on valitus käsiteltävä niin nopeasti, että lupa-aikaa jää jäljelle, mikäli valitus hylätään.” (Metsästäjäliiton kansalaisaloite suden kannanhoidollisesta metsästyksestä) Jahtimedia 6.10.2020
Samoin somessa:
”EU ja sitä myöten eri oikeusasteet ovat antaneet Suomelle moitetta aiemmin siitä, ettei lupia myönnettäessä ole osoitettu suotuisan suojelun tason säilymistä. Se on tietysti ihan luonnollista, koska suotuisan suojelun tasoa ei oltu määritelty. Muun muassa viime talven luvista viherterroristien tekemät valitukset menivät läpi juuri tuon takia. Jatkossa eivät mene, ainakaan sillä perusteella.” Facebook, 10.12.2021.
”Toivottavasti valitusoikeudet otetaan pois näiltä valittamista varten perustetuilta *wanna be* yhdistyksiltä,, ettei tätä valitus ja sen hylkäämis kierrettä jatkuisi metsästyksen kustannuksella. Näistähän ei hyödy kukaan ,, ainut on *ns, suojelijoiden* kiusantekeminen rehellistä metsästystä kohtaan, koska silloinhan he eivät voi tillittää salametsästyksestä.,,, ” Facebook 11.11.2015.
Sitten sitä ratakistoa…
Ensinnäkään: yksikään muutoksenhaku itsessään ei keskeytä Suomen riistakeskuksen myöntämien poikkeuslupien täytäntöönpanoa, vaan täytäntöönpanon kieltäminen riippuu kahdesta seikasta:
1) Muutoksenhakijan on osattava vaatia sitä.
2) Hallinto-oikeuden on asetettava se päätöksellään.
Hallinto-oikeus ei systemaattisesti aseta yhtään lupaa toimeenpanokieltoon, vaan toimeenpanokiellolle on esitettävä perusteet. Perusteita arvioidessaan hallinto-oikeus harkitsee onko muutoksenhaulla menestymismahdollisuuksia ja perustaa päätöksensä siihen.
Muutoksenhakijan näkökulmasta asia on seuraavanlainen:
Hallinto-oikeudesta ei haeta muutosta, mikäli katsotaan, ettei muutoksenhaulla ole edellytyksiä. Koska viranomaisen (myös Suomen riistakeskuksen) päätöksenteon tulee perustua lakiin, arvioidaan muutoksenhaussa juuri tätä: täyttääkö päätös luontodirektiivin asettamat tiukat raamit liitteen IV lajin suojelusta poikkeamiselle?
Vaikka ministeriö arviossaan totesi hallinto-oikeuden päätösten olleen kivasti linjassa, niin kaikkein merkityksiellisimmät arviot pahaa mieltä, ja unettomia öitä aiheuttaneista ”valituksista” antoivat EU-tuomioistuin ennakkoratkaisussaan C-674/17, sekä korkein hallinto-oikeus vuosikirjapäätöksissään KHO:2020:27 ja KHO:2020:28. Näissä ”itseään toistavissa” päätöksissä KHO toteaa: ”Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Perusteluissa jäljempänä lausutuista syistä Suomen riistakeskuksen päätös poikkeusluvan myöntämisestä ei ole ollut lainmukainen.” Virhe oli siis päätöksissä, ei muutoksenhaussa.
Nyt kun etenkin hallinnolla näyttää olevan huoli ”valituksista”, niin kävikö kellään mielessä, että ehkä päätöksiin ei haeta muutosta, jos ne ovat lain mukaisia ja noudattavat direktiivin linjauksia? Ensisijaisesti kannattaa olla huolissaan päätöksistä, ei niinkään muutoksenhausta, koska oikeudellisesti päteviä päätöksiä ei hallinto-oikeudessa kumota, eivätkä ne päädy EU-tuomioistuimen pöydälle.
Palataan vielä ministeriön ylitarkastajan Jussi Laanikarin lauseeseen: ”Jossain vaiheessa valitukset loppuu, kun kaikki on kaluttu.” Jussi hyvä, nyt näyttää siltä, että jossain vaiheessa se lain kiertäminen päättyy, kun kaikki on kaluttu loppuun.
