Susireservaatista päivää- Miten Suomi asemoituu Euroopan susikehitykseen


”Suomesta tehdään euroopan susireservaattia!”
”On vain ajan kysymys…”
”Kanta räjähtää käsiin”
”Sutta pitää metsästää, vain niin saavutetaan hyväksyntä”
”Ellei voida tappaa luvalla, astuu voimaan korpilaki”

screenshot.1512731761Kuulostaako tutulta? Niin minustakin. Korpilain ymmärtäminen rikollisuudesta salonkikelpoiseksi argumentiksi on muutaman viimeksi kuluneen vuoden aikana tuottanut yhteen perheeseen jopa parikin väitöskirjaa, joten ei sinällään ihan turhaa huutoa. Itse inspiroiduin kuitenkin historian havinasta tulevaisuutta ennustelevaa väitöskirjaa enemmän Jahti lehdessä julkaistusta artikkelista, jonka mukaan ”Eurosudella kulkee lujaa”.  Tämä siksi, että artikkeli sisälsi selkeästi mitattavia suureita. Viime vuosien kannankehitystä eri maissa. Aikajatkumo oli vallan lyhyt, vain 7 vuotta, joskin siitäkin selvisi jo erittäin hyvin kenen ansiota tämä hyvin pyyhkiminen ei ainakaan ole. Susikannan koolla mitattuna häntäpäätä pitivät pohjoisen suhteellisen harvaan asutut valtiot sen sijaan keskeisen euroopan tiheästi asutuista valtioista osa näyttäisi tulevan ihan kohtuullisesti toimeen susiensa kanssa. Osa jopa niin, että laji oikeasti on saatu palautettua maan kartalle lähes nollatilanteesta.

Aihealue avautui sen verran mielenkiintoisena, että piti ryhtyä kaivelemaan tietoa siitä mitä näissä maissa on oikeasti tapahtunut. Aarrearkku aukesi kun Google, tuo tiedonetsijän paras kaveri, lykkäsi eteen Luigi Boitanin EU-komissiolle vuonna 2000 koostaman raportin siitä mitä susikannan tilan kohentamiseksi olisi syytä tehdä. Dokumentissa on suorastaan erinomaiset taulukkoliitteet, joihin käkkyräfanin on helppo uppoutua päivakausiksi. Yhdistettynä tämän päivän lukuihin sadaan jonkinlaista osviitta siitä mitä tuolla sektorilla on viimeisen 17 vuoden aikana tapahtunut ja millaisin eväin kussakin maassa on lajisuojeluun lähdetty.

Ihan välittömästi aineistosta suorastaan hyökkää silmille Saksa, joka on tarkastelun maista väkirikkain ja onnistunut aikavälillä nostamaan susikantansa viidestä yksilöstä nykyiseen noin kuuteensataan yksilöön ja näin ollen suhdelukuna ilmaistuna yli satakertaistanut susikantansa. Onko Saksassa metsästetty sutta? Ei ole. Onko saksa ollut salametsästyksestä vapaa? Ei suinkaan. Vuoden 2000 tietojen mukaan salametsästys on ollut jopa merkittävää silloiseen susikantaan suhteutettuna. Mitä siellä sitten on tehty? Saksassa susi on ollut täyssuojeltu ja lajin hallinnointi ympäristöhallinnon alaisuudessa. Entäs sitten se merkittävä salametsästys? Siihen ei tämän aineiston perusteella oikeastan voi vastata muutoin kuin sen osalta, että maissa, Saksa mukaan lukien, joissa susikannasta on onnistuttu huolehtimaan niin, että kehitys on ollut kasvusuuntainen on jo tuolloin ennen vuotta 2000 kyetty ongelma rehellisesti tunnistamaan. Muita yhteisiä tekijöitä näillä kasvusuhdanteen kärkimailla on se, että suden metsästystä ei ole sallittu ja lajista vastaa ympäristöhallinto.

Entäpä sitten se susireservaatti…no se on sellainen väite joka erityisesti täältä pohjolan perukoilta huudellen ja asiaa muuhun Eurooppaan suhteuttaen kuulostaa lähinnä kännisen ölinältä vailla minkäänlaista katetta, eikä sitä suuta tuohon suuntaan kannata avata edes kovasti susipolitiikkansa puolesta ihannoiduissa baltian maissa, jotka loistavat susikannan kehityksen häntäpäässä. Ai niin mutta olihan näillä perän pitäjilläkin jotain yhteisiä tekijöitä…. niissä suden metsästys on ollut sallittu, salametsästystä ei esiinny tai sitä ei ole ilmoitettu ja lajin hallinnointi on ”sekaministeriöiden” alaisuudessa….ja ovat asukastiheydeltään suhteellisen vähäväkisiä.

Btw…jo Boitanin dokumentissa todettiin, että ”If wolves are not accepted, a lobby against wolves will be started
and wolves will be illegally killed”. Syyksi tähän tarjottiin lähinnä saalikateutta, joka on niin ikään Suomessa kovasti kiistetty yksityiskohta. Lienee selvää, että syyt ilmiöön ovat mitä moninaisemmat. Niistä harvoista virallisista asiakirjoista, joita aiheen tiimoilta on saatavissa on kuitenkin pääteltävissä, että ei tämä vierasta Suomessakaan ole. Ainakin Perhon pojat nostivat poliiskuulustelussa syyn ehkä kaikkein keskeisimmäksi ennen kuin löysivät ympärilleen ymmärtäjien joukon ja aivoriihi keksi sepitelmän sekuleista.

screenshot.1513016460Jo tämänhetkisen pikaisen tarkastelun valossa on kuitenkin kohtalaisen selvää, että metsästämällä susikantaa ei suosta nosteta. Jotain hivenen innovatiivisempaa olisi syytä keksiä tai sitten vaan nöyrästi käydä lakki kourassa kysymässä saksalaisilta, että miten te tän teitte. ”Hunters attitude matters”, sitä ei käy kiistäminen. Sillä ei kuitenkaan ole kaiken kattavaa merkitystä ellei hallinnollinen rakenne ole sellainen, että se asenne valuu ruikulin tavoin ylhäältä alaspäin.

Jo tämän pikaisen tarkastelun perusteella on varsin ilmeistä minkä vuoksi susivastainen lobbaus pohjoismaista kohdentuu varsin voimakkaasti juuri Saksaan ja Ranskaan.

Minä jatkan käkkyränpyörittelyä ja asiaan varmasti vielä palataan.

.