Esititte 18.8.2022 päivätyssä Facebook-kirjoituksessanne muutamia huomioita Luonnonsuojeluliitto Tapiolasta, kuten myös sitä ennen 16.8.2022 avautumisessanne. Molempiin mielipiteisiin Teillä on tietenkin täysi oikeus. Koska aloituksissa ja näihin liittyvissä keskusteluissa on muutamia varsin virheellisiä käsityksiä ja olettamia, ne on kuitenkin syytä oikaista.
Luonnonsuojeluliitto Tapiola on liittomuotoinen järjestö, jolla on kuusi (6) piirijärjestöä ympäri Suomen: Kanta-Häme – Uusimaa, Pirkanmaa-Keski-Suomi, Satakunta – Varsinais-Suomi, Pohjanmaa, Pohjois-Savo – Kainuu ja Karelia (Pohjois-Karjala).
Olette 16.8. tekemänne aloituksen keskustelussa todennut mm. seuraavaa: “Selvitän, saako Tapiola valtiolta tukea vai ei.” Tapiolan saama “rahoitus” ja “valtiontuki” on ollut etenkin viime aikoina suosittu puheenaihe, vaikkakin se on ollut ns. “kestosuosikki” jo vuosia. Säästetään veronmaksajien rahoja ja “kansanedustajan” vaivaa kertomalla, että Tapiola ei ole koskaan olemassaolonsa aikana hakenut valtionavustusta, joten yhdistys ei luonnollisestikaan sellaista saa. Tapiolan rahoitus tulee kansalaisilta, jotka ovat paikallisyhdistysten jäseniä. Tämä tietenkin sitten kumoaa teorian “marginaaliyhdistyksestä”, jossa toimii vain “kourallinen” henkilöitä.
Koska usein keskusteluissa nousee esiin myös pyyteetön talkootyö, kerrottakoon että Tapiolan paikallisyhdistysten toiminta perustuu hyvin pitkälti juuri tälle työlle: teemme lähestulkoon kaiken itse.
Samaisessa keskustelussa “kansanedustaja” Könttä jatkaa: “Valitusoikeus on tietysti tärkeä osa demokratiaa, mutta tekisin tähän kaksi muutosta: 1) Omavastuu, joka olisi yrityksillä ja yhdistyksillä kalliimpi kuin yksityishenkilöillä ja 2) Luvat julkaistaisiin niin ajoissa, että valitukset keretään käsitellä ja niillä ei tosiasiallisesti siten vaikutettaisi metsästykseen kielteisesti (ellei tietysti riippumaton oikeus jotain aihetta valituksessa näkisi).”
- Muutoksenhaussa ei ole mitään “omavastuuosuutta”. Ei ole aivan selvää, mitä tällä “omavastuuosuudella” tarkoitatte, mutta hallinto-oikeudessa on maksettava tuomioistuinmaksu, Siinä tapauksessa että valitus hylätään, maksu on 270€ ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa 530€. Seuraava seikka on huomionarvoinen: “Maksua ei myöskään veloiteta, jos hallinto-oikeus muuttaa alemman viranomaisen päätöstä muutoksenhakijan eduksi.” Kannattaa ensin pohtia, mitä mieltä mm. perustuslakivaliokunta tai oikeusministeriö olisi esityksestä, että kansalaisten olisi maksettava “omavastuu” siitä, että he oikaisevat viranomaisen päätöksiä, joiden on Suomessa perustuttuva lakiin.
- Oikein hyvä ja kannatettava ehdotus, mutta se ei ole yhdenkään kansalaisjärjestön toimivallassa, Kyseesä on hallintomenettely, jonka mukaan järjestöjen on toimittava, koska muuta mahdollisuutta ei ole.
Myöhemmässä, 18.8.aloituksessa toteatte: “Kirjoituksessa Tapiola antaa ymmärtää, että kyse ei ole kiusanteosta tai pelkästä valittamisen riemusta. No, ainakin Tapiolan puheenjohtaja vielä tiistaina kertoi Tapiolan keskittyneen siihen, että karhulupien täytääntöönpanossa ”saataisiin aikaiseksi suurin haitta”. Kyseisessä blogissa sanotaan selvästi: “Niin ikään pelkästä valittamisen riemusta tehty muutoksenhaku ei ole mielekästä, koska prosessi on raskas ja aikaavievä. Mikäli muutoksenhaku ei menesty, on myös varauduttava maksamaan tuomioistuinmaksut, mikä on useiden päätösten kyseessä ollen myös kallista. Aivan niin paljon ei ”kiusanteko” huvita, että siitä olisi valmis maksamaan tuhansia euroja.” Miten tämä pitää suomentaa kansanedustajalle? Tapiolan puheenjohtajan lausuma Iltalehdessä 16.8.2022 kuuluu seuraavasti: “Luonnonsuojeluliitto Tapiolan puheenjohtaja Iivosen mukaan valituksissa keskityttiin niihin kaatolupiin, joiden täytäntöönpanossa ”saataisiin aikaiseksi suurin haitta”. Valituksen ulkopuolelle jäi esimerkiksi sellaisia lupia, joiden puitteissa sai kaataa vähemmän karhuja.” Avainsana tässä on täytäntöönpano, ei täytäntöönpanokielto. Täytäntöönpano tarkoittaa siten Suomen riistakeskuksen tekemää hallintopäätöstä luvasta poiketa karhun suojelusta.
Se on kuitenkin iloinen asia, että “kansanedustaja” on valmis itseään säästämättä tekemään töitä luonnon puolesta. Se on hauska kuulla, sillä tällä hetkellä elämme kuudennen sukupuuttoalloon aikaa ja monet aiemmin runsaat ja elinvoimaiset tuikitavalliset lajit ovat hälyttävästi taantuneet, kuten punatulkku, hömötiainen ja kuusitiainen. Luontokato on tosiasia, eikä asiaa edesauta yhtään tuleva ilmaston lämpeneminen. On huojentavaa tietää, että “kansanedustaja” on ottamassa aktiivisen roolin tämän katastrofin pysäyttäjänä!
