Perussuomalainen Kainuun liiton Maakuntavaltuuston puheenjohtaja Mikko Polvinen on ottanut Facebook-kirjoituksessaan kantaa Karhun metsästykseen myönnetyistä poikkeusluvista vireille laitettuun muutoksenhakuun. Kirjoituksessaan Polvinen perää suurpetokysymyksiä maakuntien ratkaistaviksi. Mikään laki, direktiivi tai mikään muukaan oikeusohje ei tälle muodostuisi esteeksi. Näin voitaisiin aivan hyvin menetellä. Kolikolla on kuitenkin myös kääntöpuoli.
Se, että suurpetokysymykset ratkaistaisiin maakunnissa tai vaikka joka kyläkunnassa erikseen, ei poista sitä tosiasiaa, että ratkaisut on tehtävä direktiivin edellyttämällä tavalla. Suomen suurpedot ovat ahmaa lukuunottamatta Luontodirektiivin liiteessä IV ja tämä tarkoittaa sitä, että Suomen pitäessä kiinni jäsenyysvelvoitteiden noudattamisesta, mikä on taloudellisesti mielekästä, olisi noudatettava täsmälleen niitä samoja edellytyksiä ja reunaehtoja, jotka tulevat suodaan luontodirektiivistä. Kertauksen vuoksi:
1 Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet liitteessä IV olevassa a kohdassa olevia eläinlajeja koskevan tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi niiden luontaisella levinneisyysalueella ja kiellettävä:
a) kaikki näiden lajien yksilöitä koskeva tahallinen pyydystäminen tai tappaminen luonnossa;
b) näiden lajien tahallinen häiritseminen erityisesti niiden lisääntymis-, jälkeläistenhoito-, talvehtimis- ja muuttoaikana;
c) tahallinen munien hävittäminen tai ottaminen luonnosta;
d) lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen.
2 Jäsenvaltioiden on kiellettävä näiden lajien luonnosta otettujen yksilöiden hallussapito, kuljetus, kaupan pitäminen tai vaihtaminen ja tarjoaminen myytäväksi tai vaihdettavaksi, lukuun ottamatta niitä yksilöitä, jotka on otettu laillisesti ennen tämän direktiivin täytäntöönpanoa.
3 Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa sekä 2 kohdassa tarkoitettuja kieltoja sovelletaan tässä artiklassa tarkoitettujen eläinten kaikkiin elämänvaiheisiin.
4 Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön liitteessä IV olevassa a alakohdassa lueteltujen eläinlajien tahatonta pyydystämistä ja tappamista koskeva tarkkailujärjestelmä. Jäsenvaltioiden on saatujen tietojen perusteella suoritettava uusia tutkimuksia tai toteutettava tarvittavia suojelutoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tahattomalla pyydystämisellä tai tappamisella ei ole merkittävää kielteistä vaikutusta kyseisiin lajeihin.
Nämä jäsenvaltiota sitovat täsmälliset määräykset sitoisivatvat myös maakuntavaltuustoa ja muita mahdollisia instansseja, joita suurpetokysymysten ratkaisijaksi on kulloinkin kaavailtu. Näiden kieltojen ulkoipuolelle jääviä toimia esimerkiksi ei tappavien keinojen käyttöä vahinkojen ehkäisyyn maakuntatoimijat voivat aivan vapaasti kehittää täysin haluamassaan laajuudessa. Tällä rintamalla on ollut aika hiljaista. En ole esimerkiksi perussuomalaisilta kuullut milloinkaan tämänkaltaisia ehdotuksia.
Edellä esitetyistä kielloista voidaan toki direktiivinkin sallimin edellytyksi poiketa seuraavin perustein:
1 Jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja jollei poikkeus haittaa kyseisten lajien kantojen suotuisan suojelun tason säilyttämistä niiden luontaisella levinneisyysalueella, jäsenvaltiot voivat poiketa 12, 13 ja 14 artiklan ja 15 artiklan a ja b alakohdan säännöksistä:
a) luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelemiseksi ja luontotyyppien säilyttämiseksi;
b) erityisen merkittävien vahinkojen ehkäisemiseksi, jotka koskevat viljelmiä, karjankasvatusta, metsiä, kalataloutta sekä vesistöjä ja muuta omaisuutta;
c) kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta koskevista tai muista erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle;
d) näiden lajien tutkimus- ja koulutus-, uudelleensijoittamis-ja uudelleenistuttamis-tarkoituksessa ja näiden tarkoitusten kannalta tarvittavien lisääntymistoimenpiteiden vuoksi, mukaan lukien kasvien keinotekoinen lisääminen;
e) salliakseen tarkoin valvotuissa oloissa valikoiden ja rajoitetusti tiettyjen liitteessä IV olevien lajien yksilöiden ottamisen ja hallussapidon kansallisten toimivaltaisten viranomaisten määrittelemissä rajoissa.
Siitä miten näitä poikkeamaedellytyksiä tulee tulkita ja soveltaa käytäntöön, on Suomi ollut kertaalleen rikkomusmenettelyssä ja kertaalleen on esitetty EU-tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksiä. Kummallakin kerralla kävi selväksi, että tulkinta ei ole ollut siinä määrin suppeata kuin direktiivi edellyttää. En ole ihan varma olisiko tämä yhteiskunta kovinkaan valmis siihen, että maakuntavaltuustot, kunnanvaltuustot tai essonbaarit resursoitaisiin riittävällä oikeudellisella osaamisella, että nämä tilanteet jatkossa vältettäisiin, kun asia ei ole kovin hyvin onnistunut edes ministeriön kohdalla.
Perussuomalaista Polvista on askarruttanut myös se pitkä matka, minkä postiljooni joutuu polkemaan toimittaessaan kirjettä Luonnonsuojelu yhdistys Tapiola Pohjois-Savo-Kainuuseen. Samaan hengenvetoon Polvinen esittää, että valitusoikeudet pitäisi säätää vain kattojärjestöille, joista Polvinen mainitsee SLL:n, MTK:n, ja SML:n. Tässä tapauksessa postiljooni joutuisi kuitenkin polkaisemaan aina pääkaupunkiseudulle asti. Ehdotus on myös sikäli hyvin mielenkiintoinen, että juuri Etelä-Suomesta tapahtuvaa asioihin vaikuttamista on kautta aikain suuresti kritisoitu ja nyt tämä perussuomalainen haluaisi Kuhmolaisen järjestön sijaan siirtää vaikutusmahdollisuudet kokonaisuudessaan pääkaupunkiseudulle.
Polvinen esittää kritiikkiä myös siitä, että Tapiolasta ei ole osallistuttu kannanhoitosuunnitelmien jne. valmisteluun. Nämä hankkeet ovat tilaisuuksia, mihin osallistutaan kutsuttuna tai nimitettynä. Tämän tapahtuu ministeriön aloitteesta. Ellei ministeriö lähetä Tapiolalle kutsua osallistua valmisteluun, ei Tapiola luonnollisestikaan voi mennä sinne kuokkimaan, vaikka tämä perussuomalaisten kannattajien keskuudessa olisikin suosittu toimintatapa. Mikko Polvinen voi tehdä ministeriöön esityksen siitä, että kutsuvat myös Tapiolan mukaan kun seuraavan kerran kannanhoitosuunnitelmia päivitetään. Tähän aloitteeseen voi ottaa allekirjoitukset vaikka koko maakuntavaltuustolta.
Sinänsä se ei ole kovinkaan yllättävää, että juuri perussuomalaiseen politikointiin kuuluu keskeisenä menetelmänä kutsua trollitehtaaksi järjestöjä, jotka ovat saanet asiansa menestymään laillisuutarkastelussa. Laki ja sen noudattaminen kun tuntuu olevaan puolueessa jollain tavoin kiusallisen ikävä asia. Järjestäytynyt yhteiskunta, millaisena Suomi on ainakin toistaiseksi nähtävä, kuitenkin perustuu juuri siihen, että asiat hoidetaan lain ja hyvän hallintotavan mukaisesti. En voi kuin pahoitella, että tämä aiheuttaa Polviselle mieliharmia.
