Itsenäisyyspäivän kunniaksi Etelä-Hämeen metsästäjäliiton piirin Pekka Ojala otti blogikirjoituksen muodossa tapetille vuoden 2015 aluetta koskevan susikeskustelun. Ojala kirjoitti seuraavaa:
”Rengon susilaumasta tehtiin ensimmäiset havainnot joulukuussa 2014, silloin todettiin Rengossa ja lähialueilla liikkuvan pieni mutta aikaansaava susilauma jonka yksilölukumäärä oli 3.
Marraskuussa 2015 lumijälkien ja motitusten perusteella todennettiin että susien lukumäärä oli kasvanut 6 yksilöön.
Ja tämän havainnon jälkeen riemu repesi ylimmilleen, marginaaliset luontojärjestöt ottivat asiakseen todistaa somen voimalla että asia ei näin ole. Käsittämättömintähän asiassa on se, että ilman alueellista tuntemusta ja pelkästään Lukelta ostettujen Tassuhavaintojen pohjalta ruvettiin syyllistämään Renkolaisia suurpetoyhdysmiehiä valehtelijoiksi ja ties miksi. Tosin ovathan nämä petoyhdyshenkilöiden havaintoja vääriksi todistelevat henkilöt itseoppineita susitutkijoita ja pelkästään oman tietokoneen äärestä voivat todeta että havainnot ja susien lukumäärä eivät todellakaan pidä paikkaansa. Luken kanta-arviossa lukumäärä keväällä 2016 oli Rengon osalta 3-5 sutta. Joskin kaappitieteilijät näkivät tässäkin Luken arviossa vain luvun 3. Somessa väitettiin että Tassulakolla ja kiukuttelulla oltiin saatu Rengossa nostettua kanta-arvion yksilömäärää ylöspäin todellisesta.”
Koska edustan tällaista marginaalista kaappitieteilijöiden suojelujärjestöä katson, että asiaa lienee syytä avaa hiukan yksityiskohtaisemmin. Suden kanta-arvion muodostaa Luonnonvarakeskus. Tämän arvion pohja-aineistona on Tassu-järjestelmään kirjatut havainnot, joiden kirjaus tapahtuu petoyhdyshenkilöiden toimesta. Tämä parjattu Tassu ei siis ole ihan mikä tahansa ruutuvihko, vaan juuri se järjestelmä, mistä pitäisi löytyä mahdollisimman kattavasti kaikki koko Suomen alueelta tehdyt suurpetohavainnot. Nämä kirjataan järjestelmään paikallisten petoyhdyshenkilöiden toimesta, joista Pekka Ojala on yksi noin kahdesta tuhannesta muusta.
Tassuaineistosta on tietokoneen ääressä tarkasteltavissa mm. se millaisia nämä tehdyt havainnot ovat olleet. Onko tavattu merkkejä yhdestä sudesta, kolmesta sudesta vai peräti kymmenestä. Ovako nämä pentuja vai aikuisia. Vuoden 2015 viimeisellä neljänneksellä on Rengossa tehty yksi havainto kuudesta sudesta. Havainnon on kirjannut 18.12.2015 nyt mielensä pahoittanut Pekka Ojala itse. Havainnon yhteydessä ei ole lisätietoja. Viidestä sudesta ei ole yhtään ainoata havaintoa, neljästä sudestä yksi, joka on tehty Janakkalan riistanhoitoyhdistyksen alueella. Kolmesta sudesta onkin sitten jo huomattavasti enemmän havaintoja. Näitä on peräti 17. Yhdestä tai kahdesta sudesta on havaintoja yhteensä 43. Kun tätä tietojoukkoa tarkastellaan saadaan tästä kohtalaisen hyvä varmuus siitä, että alueella liikkuu erittäin suurella todennäköisyydellä kolme sutta. Tätä määrää tukevia havaintoja on reilusti, useiden alueen petoyhdyshenkilöiden kirjaamina.
Toki me voisimme samaisen tietokoneen ääressä suorittaa myös pluslaskuja ja laskeskella yhteen eri havainnoissa esiintyviä susimääriä esim. 3+3 tai 1+2+3 tai vaikka 3+3+3, jolloin on valtava määrä eläimiä. Johtaako tämä totuuteen, edellyttää sitä, että tarkastellaan millainen aikajänne näillä havainnoilla on toisiinsa. Onko kahta niin lähekkäin tehtyä havaintoa, että voidaan saavuttaa varmuus, etteivät kyseessä ole samat sudet eri paikoissa. Vastaus kiistanalaiseen ajankohtaan on se, että tällaisia varmuudella yhteenlaskettavissa olevia havaintoja ei ole. Keskinäinen etäisyys ja aikajänne ovat sellaisia, että sudet ovat voineet siirtyä. Jää siis merkittävä epävarmuustekijä. Koska kyseessä on epävarmuustekijä, on muodostetava haarukka. Merkittävä varmuus on kuitenkin edelleen vain kolmesta sudesta. Näin pitkälle päästään ilman, että perse irtoaa tietokonetuolista.
Nyt voidaan spekuloida enää sillä muuttuisiko tämä tilanne siitä johonkin suuntaan, että perse nousee jakkaralta. Arvelen, että hyvin vähän.
Mitä sitten tulee tähän itse kiukutteluun, niin en minä ainakaan osaa keksiä juuri muuta nimeä tai tarkoitusperää sille, että Luonnovarakeskuksesta tehdän tutkintapyyntö laittoman henkilörekisterin johdosta ja kieltäydytään kirjaamasta havaintoja ajantasaisena järjestelmään siksi, että tiedot ovat kaikkien saatavilla. Kuten asiassa usein on käynyt ilmi, havaintokirjauksissa kyseessä on vapaaehtoinen toiminta. Siihen ei ole pakko osallistua. Jos se tuntuu epämiellyttävältä, on täysin korrektia ilmoittaa riistanhoitoyhdistykseen, ettei ole käytettävissä kyseiseen tehtävään ja Tassutunnukset voi sulkea sen sijaan, että aloittaa tavattoman julkisen älämölön siitä, että Luonnovarakeskus luovuttaa irroituskustannuksin tämän datan, jota käytetään mm. hallinolliseen päätöksentekoon tausta-aineistona. Aivan samoin edellytyksin tämä aineisto olisi ollut Pekka Ojalan ja monen muun sitä tarvitsevan hankittavissa. Ei se Tapiolan yksinoikeus ole ollut.
Välihuomautus: Tämän kirjoituksen seurauksena ei kannata ryhtyä hyperventiloimaan siitä, että Luonnonvarakeskus luovuttaa henkilötietoja. Ei luovuta. Luonnonvarakeskuksesta saatu aineisto sisälsi ainoastaan excellmuotoisena kentät joista ilmenee itse havaintoon liittyvät tiedot, ei tietoa kirjaajasta, havainnontekijästä tai kirjatusta lisätiedosta. Näitä muitakin tietoja Tapiolalla on toki joistain havainnoista käytössään, mutta ne eivät ole sisältyneet Luonnonvarakeskuksen tietoluovutukseen.
Ojala kirjoitti blogissaan myös seuraavaa: ”Susi toi myös tullessaan ns. susiturismin alueelle. Joukossa on kyllä niitä lainkuuliaisiakin kansalaisia, jotka noudattavat lakeja ja hyviä tapoja niin kuin pitää. Mutta joukossa on myös ilkivaltaa harrastavia ja mistään piittaamattomia ihmisiä. Esimerkkeinä huonoista turisteista mainittakoon riistakameroista varastetut muistikortit, pelloilla ajelut ilman maanomistajan lupaa ja pihapiireihin suunnatut käynnit yö-aikaan.
Yhteinen nimittäjä näillä ikävillä tapauksilla on Tassuun kirjattu havainto joko riistakameran kuvia susista tai jälki/näköhavainto sudesta.”
Tämä sama väite esiintyi vuoden 2015 propagandasodan yhteydessä. Väitteillä pahanteosta pyrittiin oikeuttamaan omaa kiukuttelua ja osoittamaan tietoluovutus jollain tavoin haitalliseksi.
Kiivaimman polemiikin aikaan, nämä kiistanalaiset tassutiedot ovat olleet minun hallussani vain ja ainoastaan. Minä olen, kuten Ojalakin varmasti tietää, istunut nenä tiukasti monitorissa kiinni analysoimassa tuota kyseistä aineistoa ja laatimassa muutamia lausuntoja riistaviranomaisille sen sijaan, että olisin laukkonut pitkin Rengon pusikoita. Myös pari julkaistavaa karttaprojektia oli työn alla.
Niin ikään minä olen ihan julkisesti siellä riivatun sosiaalisessa mediassa ilmoittanut useammin kuin kerran, että mikäli Tapiolan väki kiertää susialueilla pahanteossa, tiedot siitä minulle, niin ei kierrä sen jälkeen ainakaan Tapiolan jäsenenä. Tulee nimittäin lähtö ja varsin hätäinen. Tämän kuluneen vuoden aikana tällaisesta toiminnasta ei ole toimitettu ensimmäistäkään konkreetista esimerkkiä, vaikka vihjailuita on viljelty varsin reilusti. Ruvetaan olemaan hyvin lähellä sitä tilannetta, että tämä on tulkittava totuuteen perustumattomaksi mustamaalaukseksi mikä sinällään ei aihealue huomioiden ole mitenkään yllättävää.
Vuosi 2015 lienee nyt käsitelty ja sille oivallisena jatkumona lienee se, että sama kiista jatkuu edelleen. Kovinkaan merkittävästi uusia perusteita sille ei ole ilmennyt. Sama problemattiikka, uuden numerot. Minun ajatukseni tämän ilmeisen jokavuotisen konfliktin ratkaisuksi on sellainen, että Luonnonvarakeskus jalkauttaa alueelle kenttähenkilöstöä, joka käy maastosta varmistamassa nämä eläimet. Valitettavasti niukoilla resursseilla tämä aiheuttaa varmasti päänvaivaa, mutta ei se ihan kivutonta taatusti ole näiden biologian valossa valtaisien 10+ susilaumojen kirjaaminen kanta-arvioonkaan, saati kirjata niitä sinne tätä pienempinä, mikä taatusti räjäyttää mieliharmin potenssiin kymmenen.
Loppuhuomautuksena mainittakoon, että jokainen suojelujärjestö, myös Tapiola, olisi varmasti enemmän kuin onnellinen mikäli lauman koko todellakin olisi se 10+ sutta. Tulisi edes jostain hiukan kompensaatiota kahden edellisen vuoden tolkuttoman suurelle ja väärin kohdennetulle metsästykselle, joten siinä mielessä Ojalan kristallipallo on antanut väärää tietoa siitä, että kyseinen asia olisi jotenkin vaikeasti vastaanotettava. Jos nyt otan sen poikkeuksellisen positiivisen tulokulman tähän asiaan niin ehkä minä hankin kaiken varalta konjakit tämän ilouutisen vastaanottaakseni, mikäli tämä todellakin saadaan varmistetuksi.
—
Leena Iivonen
Puheenjohtaja
Luonnonsuojeluliitto Tapiola
