Uuden kannanhoitosuunnitelman myötä toimenpidevalikoimaan susikonfliktien ratkaisussa astui myös kannahoidollinen metsästys, joka hoitosuunnitelman mukaisesti kohdennettuna nuoreen yksilöön, ei itsessään vaaranna suotuisan suojelun tasoa. Suurimmaksi ongelmaksi muodostuu aloitusajankohta metsästyskaudelle 2014/2015, jolloin metsästys väistämättä ajoittuu suden lisääntymisaikaan. Ylimääräiset nuoret on ajettu laumoista perustamaan omia reviirejä ja laumoihin jääneiden nuorten susien erottaminen silmämääräisesti on jokseenkin mahdotonta.
Perinteisesti kaikkinainen metsästys, lukuunottamatta supikoiraa, minkkiä ja muutamia muita lähinnä loukulla tai luolasta pyydettäviä lajeja on päättynyt helmikuun loppuun. Silloin alkaa myös koirien kiinnipitoaika. Luonnossa alkaa lisääntymisrauha. Nyt myönnettyjen poikkeuslupien nojalla sudenmetsästys kuitenkin jatkuu maaliskuun puoleen väliin asti kattaen lähes kaikki suomessa olevat susireviirit. Kyseessä on seuruemetsätys ja seurueeseen voi kerralla kuulua 50 henkilöä. Häiriö alueen eliöstölle on siis ihan mainittava puhumattakaan itse sudesta, jonka pariutumisaika ajoittuu juuri helmi-maaliskuun vaihteeseen.
Ongelmallista metsästys on myös EU-luonnosuojeludirektiivin asettamista puitteista. Direktiivissä kielletään jo lähtökohtaisesti kaikki liitteen IV lajien, mihin susikin suomessa kuuluu, tahallinen tappaminen. Myös häirintä on kiellettyä. Näistä voidaan poiketa ainoastaan erityisen merkittävistä syistä. Tällaiseksi syyksi suomi on nyt tulkinnut ongelmat hallita joillain alueilla kasvanutta susikonfliktia, joka juontaa juurensa pääasiassa susireviireillä valtoimenaan juoksevien metsästyskoirien päätymisestä susien tappamaksi.
Luonnonsuojeludirektiivi on saanut kylkeensä myös tulkintaohjeen. Tässä ohjeessa määritellään lajien lisääntymisaika erityisen herkäksi kaikelle härinnälle. Lisääntymisajaksi katsotaan tulkintaohjeen mukaan parinmuodostus, parittelu, pesiminen ja pentujen hoito. Erkki Pulliainen puolestaan esittää väitöskirjassaan erilaisin tutkijaviittein suden parinmuodostuksen alkavaksi tammikuun puoliväliin, jolloin nuoret on ajettu laumoista, kosiskelun helmikuulle ja varsinaisen pariutuminen maaliskuun puolelle. Nämä kysymykset eivät ole tiedeyhteisössä edelleenkään ristiriitaisia. Ajatusta tukee hyvin myös havaintotietokannasta löytyvä merkintä Itä-Suomesta suden kiima-aikaisesta tiputtelusta 19.2.2014. Ei ole siis pienintäkään epäselvyyttä siitä, etteikö myönnettyjen lupien mukainen metsästysaika 23.2- 16.3 olisi suden lisääntymisaikaa.
Suden suotuisan suojelun minimitasoksi on uudessa kannanhoitosuunitelmassa määritetty 25 lisääntyvää paria, joka noudattaa edellisen kannanhoitosuunitelman linjaa ja on huomioinut tuoreen tutkimustiedon Vänäjältä tulevan geenivirran hiipumisesta. Luonnonvarakeskuksen tuoreimman kanta-arvion mukaan kokonaan suomen puolella on 27 laumaa, joissa tulkitaan olevan lisääntyvä pari. Arvion heikkous on siinä, että tällaisiksi laumoiksi on merkitty myös jokunen sellainen aiemmin elinvoimainen lauma, joissa ei tätä paria tällä hetkellä ole, eikä siellä ole ollut keväältä 2014 pentutuottoa. Tällainen on mm. pantasusi Karan laumana tunnettu Keruuu-Virrat-Ähtäri-Mänttä-vilppula alueen lauma. Mennään siis todellisuudessa hyvin veitsenterällä mitä tulee suotuisan suojelun minimitasoon.
Kannanhoidollisia lupia on myönnetty 24 suden kaatamiseen. Ainakin yksi luvista kohdentuu laumaan, johon kohdentuu myös vahikoperusteinen poistolupa ja yksi laumaan, jonka alfanaaraaseen kohdentuu parhaillaan eläinsuojelulain mukainen poliisin antama poistomääräys. Jos tästä kokonaistilanteesta luodaan pahin mahdollinen kauhuskenaario on se sellainen, että useammasta laumasta kaatuu tunnistamisvaikeuksian vuoksi alfayksilö ja parittelu häiriintyy niin, että naaraat eivät tiinehdy. Käsillä oleva tilanne on jokseenkin katastrofaalinen. Jos on vuonna 2014 ylletty maailmanennätystä lähentelevään susikannan kasvuun – joka muuten lähemmin tarkasteltuna voi romuttaa koko hoitosuunnitelman lähtökohdan täyssuojelun toimimattommudesta- tulee vuosi 2015 olemaan ennätyksellinen toiseen suuntaan.
Ainoa varma seikka on se, että se yleinen varovaisuusperiaate, mitä luonnonsuojeludirektiivi tiukasti suojeltujen lajien kohdalla edellyttää on nyt paiskattu romukoppaan vain siksi ”kun mä nyt haluun”. Hiven malttia ja kannahoidollisen metsästyksen aloitus 2015 loppusyksyyn olisi antanut jo huomattavasti paremmat lähtökohdat onnistua tässä kaksivuotiseksi kaavaillussa kokeilussa. Se olisi vastannut niihin tarpeisiin mitkä ovat perusteiltaan kestäviä ja vielä toteutettavissa hoitosuunnitelmassa asetettujen edellytysten mukaisesti. Nyt tämä poliittisen eläimen ympärille nivoutunut populistinen kiire, johtaa suurella todennäköisydellä ennennäkemättömään ruuhkaan maan hallinto-oikeuksissa, paperitöitä EU-virkamiehille vuosiksi eteenpäin ja pahimmassa tapauksessa edellä kuvatun kauhuskenaarion toteutumisen. Hyvä suunitelma johtaakseen toivottuun lopputulokseen vaatii myös hyvän toteutuksen. Nyt se loistaa poissaolollaan.
