Elokuisena iltana palasimme poikien kanssa mummolan reissulta. Terrierimme Vilma paikansi kuistin vierestä jotain liikkuvaa ja itselle tuli kiire pelastaa se jokin, sillä tuo 6 kiloinen peto olisi sen jonkun ottanut luultavasti päiviltä alta aikayksikön. Linnunpoikahan se siellä räpiköi pihakasvien seassa. Ei muuta kuin koira sisälle ja ihmettelemään mitä poikaselle tulisi tehdä vai pärjääkö omillaan. Lintu tunnistettiin pesästä pudonneeksi tervapääskyn poikaseksi, näiden pesiä oli kesällä talomme katonrajassa seinälaudoituksen takana yhteensä neljä tai viisi.
Lintu tunnistettiin pesästä pudonneeksi tervapääskyn poikaseksi, näiden pesiä oli kesällä talomme katonrajassa seinälaudoituksen takana yhteensä neljä tai viisi. Pikainen puhelu LSL Tapiolan Sarille ja lopputuloksena selvisi ettei tervapääskyn poikaset pärjää omillaan pudottuaan pesästä. Tervapääskyt lähtevät pesästä luontaisesti suoraan lentoon ja viettävät taivaalla yhtä soittoa kuukausia saalistaen ja nukkuen ilmassa. Pesästä pudonnut tarvitsisi apua ravinnon saamisessa: ruokkimisessa ja juotossa, emo kun ei sitä maassa kävisi hoitamassa. Pakkasesta löytyi onneksi jauhelihaa ja kaappiinkin oli kulkeutunut lähitilan juoksevaa hunajaa josta saisi sekoitettua linnulle hunajavettä.
Eihän siinä sitten auttanut kuin valmistella linnulle hoitolaatikko ja pyydystää poikanen siihen. Asioita selvitellessäni oli lintu paennut kuistin alle vanhojen kuivuneitten lehtien sekaan piiloon, josta se kuitenkin lopulta havaittiin ja saatiin talteen. Juotto onnistui heti ja sain vielä illasta kiinni Lohjan lintutieteellisen yhdistyksen Arvi Häglundin ja Ari Nordströmin konsultoidakseni vielä tarkemmin hoidosta ja mahdollisesta linnun kuljetuksesta lintutaloon mikäli kotihoito ei onnistuisi. Facebookissa pyöri myös sopivasti video jossa opastettiin tervapääskyn syöttöä. Pakkosyöttöä en kuitenkaan oppinut eikä onneksi ollut tarpeenkaan sillä poikanen napsi sormenpään kokoisia jauhelihapalloja ahnaasti suuhunsa lähes niellen sormen mukanaan. Hunajavesikin maistui.
Luonnonvaraisten eläinten hoitoa taitava yhdistysaktiivimme Hanne ohjeisti tarkastamaan sulkien kehitysasteen, josta voisi vähän päätellä linnun lentovalmiutta. Amatöörin silmiin näytti täydelliseltä ja lentämistä kokeiltiinkin heti seuraavana päivänä. Vielä eivät siivet muuta kuin auenneet ja lintu laskeutui liitäen nurmikolle.
Hoidosta on ainakin kahta eri koulukuntaa, mm. linnun huuhtelua vedellä suositeltiin toisaalla, kun taas Lohjan lintutalolta sanottiin että se ei välttämättä ole tarpeen, kunhan laatikosta vaihtaa sanomalehdet tarpeeksi usein. Kertaalleen kuitenkin huuhtasin sulat pintapuolisesti. Ruokinta ja juotto suoritettiin 2-3 tunnin välein päiväsaikaan. Parin päivän päästä edelliskerrasta kokeiltiin lentämistä uudelleen: vieläkään ei lähdetty lentoon, mutta poikanen oli oppinut räpyttelemään siipiään. TÖKS, vielä laskeuduttiin tantereeseen kun ei saatu riittävästi ilmaa siipien alle.
Viidentenä hoitopäivänä oli lähdön aika kun jauheliha-hunajavesi -aamupalan jälkeen koitti päivän lentoharjoitushetki. Nostatin linnun viimeisen kerran ilmaan ja niin koitti tervapääskyn vapaus! Ensin näytti siltä että käy vielä kuten edelliskerralla ja sitä edellisellä, mutta niin vain pieni hoidokki sai tuulta siipien alle ja nousi spiraalin lailla sinitaivaalle. Hetki oli hieno: Olin onnistunut hoitamaan lintua niin hyvin, että se selviytyi taivaalle saakka. Minne lie ilmojen halki sitten päätyykään, ehkä mahdollisesti palaa pesimään jonain päivänä synnynsijoilleen?
Ja mikä parasta: kokemus lintuhoidokista varmasti jäi mieleen myös 3-vuotiaalle pojalleni, joka pääsi kokeilemaan linnun juottamista ja tietenkin seurasi tiiviisti myös muita hoitotoimenpiteitä. Näin meillä kasvatetaan terveeseen luontosuhteeseen!
-Reija
