Piiperö heräilee uuteen aamuun. Paikallistaa itsensä maailmankaikkeudessa vilkaisemalla ikkunasta ulos. Kyllä; siellä on metsä, leikkaamaton pihanurmi niittykasveineen ja kasvimaan aita.
Käy netissä tarkistamassa kehäkolmosen sijainnin ja toteaa sen edelleen olevan usean sadan kilometrin päässä etelän suunnassa. Yrittää hetken miettiä, mikä merkitys on kehäkolmosen sijainnilla. Ei muista.
Mitä piiperö tekee niinä päivinä, jotka eivät kulu kukkahattua päähän sovitellessa ja istumalla netin ääressä uusiutumatonta energiaa tuhlaamassa, koska pitää taas pahoittaa mielensä, kun on ammuttu susi?
Piiperö ruokkii koirat ja kissat. Niitä on, koska totta kai piiperö on myös eläinaktivistihörhö. On kaksi ylijäämäkisua. Steriloitua narttua, joista toinen tuli onneksi valmiiksi leikattuna. Toimenpide on kallis. Nykyisenä yhteiskunnan elättinä piiperön on niitä vaikea kustantaa. Mutta piiperön mielestä se kannattaa, koska muutama sata kissaa jää ehkä syntymättä.
On kaksi koiraa, joista toinen ylijäämänarttu. Senkin steriloimiseen piti kaapia taskunpohjaa pitkään, mutta nyt kamulla on ehkä terveempi ja rauhallisempi loppuelämä. On mukava nousta aamuisin, kun keralla on joku, jolla on aina paras päivä ikinä.
Piiperön hampaat on hoitamatta, mikä hiukan huolestuttaa, mutta hiukset harmaantuvat jo rauhassa ilman väriä, eivätkä ole tavanneet kampaamon tätiä vuosikausiin. Kun on omat sakset. Jep. Piiperö näyttää jonkin verran homssulta. Metsä ei välitä.
Piiperö suuntaa kylätielle toisen koiran kanssa ja ottaa työhanskat käteensä. Reitin varrella on jättipalsamikasvusto, joka uhkaa valloittaa maan. Kassi unohtui. Heittää pientareelta nyhtämänsä palsamit kovalle soratielle ja uskoo, että ne eivät lisäänny siitä. Tuntee itsensä idiootiksi. Kasvusto on hehtaarin alueella.
Palaa kotiin jossain vaiheessa ja jatkaa jälkikompostointijärjestelmän uusimista. Kompostoitavaa on paljon, koska puutarhajätteet, keittiön biojäte ja kuivikekäymälä. Piiperöä ällöttää paskoa veteen.
Piiperö yrittää kovasti elää periaatteen ”Älä osta, mitä tarvitset, vaan ainoastaan sitä, mitä ilman et tule toimeen” mukaan. Piiperö asuu onneksi kaukana kaupoista. Koska jäätelö.
Mutta kasvimaalla on ainakin herneitä, ja muutakin, joka muuttuu piiperön universumissa himoituksi herkuksi tottumuksen myötä. Vanha omenapuu ei tänä vuonna tehnyt hedelmiä. Kukkimisen aikaan oli tuulista ja kylmää. Marjapensaat ovat ikuinen lohtu.
Tomaatit seinustalla odottavat auringon kypsyttävää vaikutusta. Sitä on luvassa, mutta mahdollisesti piiperö ei saa niistä niin paljon satoa kuin kokemusta.
Mutta elämä on, niin kuin tavataan sanoa. Piiperön elämä on metsän reunalla.
—
EllaMaaret
