Eletään tammikuuta 2013. Talvisessa pakkassäässä pakataan autoon lippusiimoja pyssyjä, suksia, laitetaanpa koukkuun kiinni vielä peräkärry ja sinne moottorikelkka. Soitellaan kavereita kasaan. Pohjalaismiehet pääasiassa Perhosta ja Halsualta valmistautuvat sudenpyyntiin. Autojen keulat kääntyvät kohti Perhon Ahvenjärven maisemaa. Ketään ei huoleta se seikka, että lupa puuttuu. Valmisteilla on törkeän tekomuodon tunnusmerkistön täyttävä metsästysrikos.
Tähän ”ketunpyyntiin” suuntaavat miehet ovat pitkänlinjan metsästäjiä kaikki tyynni. On riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajaa, riistaneuvoston jäsentä, kunnallista virkamiestä ja pitkänlinjan kennelharrastajaa. Niitä niin sanottuja tavallisia isiä ja veljiä. Miesten päätymistä rikoksen poluille on puolusteltu milloin tarpeella suojella perheitään, milloin tarpeella poistaa luonnosta sinne kuulumattomia koirasusia. Asiassa on vain yksi pieni mutta. Miehet itse eivät ole nähneet asiaa aivan samoin. Eivät ainakaan vielä siinä vaiheessa kun poliisi on kuulustelussa etsinyt motiivia tälle oman käden oikeudelle joka toimeenpantiin ampumalla laittomasti 3 sutta .
Tekoon ryhtymistä on vallesmannin pakeilla perusteltu lähes poikkeuksetta sillä, että sudet saalistavat hirviä, käyvät metsästyskoirien kimppuun ja poikkeulupia ei saa. Lapsi ja DNA:kin on toki mainittu, mutta ei ihan siinä laajuudessa tai siinä merkityksessä kuin on annettu ymmärtää. Syitä pyritään etsimään myös yleisemmin susipolitiikasta.
Asia näyttäytyy varsin mielenkiintoisessa valossa kun tutustutaan siihen aineistoon mitä riistaviranomaisilla on hallussaan Perhon susitilanteesta tapahtumaa edeltäneiltä vuosilta. Alueelta on 2000-luvulla ilmoitettu susihavaintoja keskimäärin hiukan reilut 10kpl per vuosi kun se normaalisti susireviirialueilla on jopa satoja. Ilmoitettu vahinkokertymä kokonaisuudessaan kaikki kotieläiment mukaanlukien on 2000-luvulta 2 koiravahinkoa. Toinen vuonna 2007, toinen vuonna 2008. Näissä kuoli 3 koiraa. Poikkeuslupaa ei ole haettu kertaakaan. Kyllä, luitte aivan oikein. Ei kertaakaan.
Käräjäoikeuden istuimia tapauksen tiimoilta kuluteltiin peräti viikonpäivät loppuvuodesta 2014. Oli miestenkin mielet matkalla muttuneet kovasti julkisuudessa esiintyneiden puolustuspuheiden kaltaiseksi. Tunnustukset oli peruttu ja susia ei lain oltukaan pyydetty, josko ei kettuakaan vaan mieleen olivat muistuneet 20 vuoden takaiset koirasudet, joita seudulla oli pyydetty luvan perästä peräti 4 kappaletta- luvatta kenties jokunen enemmän. Sillä nyt ei enää tässä vaiheessa ollut mitään merkitystä, että nämä olivat jo silmämääräisestikin muistuttaneet enemmän karhukoiraa kuin sutta. Karhukoiraa toki nämä nyt tapetut eläimetkin ehkä etäisesti muistuttivat sen jälkeen kun niitä oli olutta nautiskelle kärvennetty jokunen tovi nuotiossa. Se ainokainen pakastimeen ”paistamatta” päätynyt täytti kyllä kerrassaan erinomaisesti suden ulkoiset tuntomerkit, mustia kynsiä myöten.
Tapauksen tiimoilta aktivoitui esitutkintavaiheessa myös jo pantasusi Aulin vahinkokaadon yhteydessä julkisuuteen astuneet eläkeläismiehet, jotka olivat vakuuttuneita Aulin sekarotuisuudesta. Jottei ihan höpöpuheeksi mainittaisi, kompetenssia vahvistettiin liittämällä useamman sivun mittainen CV esitutkinta-aineiston noin tuhannen muun sivun jatkoksi. Kyllä nyt kaiken muun ohella supisuomalainen professori Kiinan tasavallasta luulisi olevan riittävän painokasta kumoamaan väitteet siitä, että DNA-tuktkimuksella voidaan varsin luotettavasti erottaa susi koirasudesta, vaan toisin kävi. Useita genetiikan alan tutkimustöitä johtaneen Oulun yliopiston Professorin kompetenssi arvioitiin oikeudessa painavammaksi. Asia ei mustasta valkoiseksi muttunut, vaikka käräjäsaliin asti sitä todistelemaan nousi niin ikään eläköitynyt hirvitutkija ja samaa emeritus etuliitettä käyttävä lähinnä tietotekniikka-alalta kannuksensa ansainnut filosofian maisteri.
Sosiaalisena tapahtumana tämä episodi on varmasti ollut merkittävä. Se on koonnut edellä mainittujen lisäksi yhteisen asian pariin ainakin arkkitehdin Nousiaisista, toimittajan Riihimäeltä, metsänhoitajan Siuntiosta, entisen lentokapteenin ameriikasta. Onpa tämän tapauksen tiimoilta niin ikään eläkepäivien yksinäisyyttä oivasti onnistunut torjumaan myös aikanaan Imatralla leijonaa jahdannut entinen riista-ja kalatalouden tukimuslaitoksen petotutkijakin kaivellessaan pakastimestaan parikymmetävuotta sitten sinne hautautuneista raadoista näytteitä venäjälle lähetettäväksi. Mainittavaa tulosta ei sieltäkään tosin saatu aikaiseksi mitä tulee nykyaikaisen tutkimustyön kumoamiseen. Koirasudesta yhtäkaikki puhutaan jälleen arkikielessä varsin sujuvasti.
Tammikuun 15. 2015 Kokkolan käräjäoikeus langetti tekijöille tuomiona 1v2kk ehdollista vankeutta, 4v metsästyskieltoa ja noin 50 000€ oikeudenkäyntikuluja korvattavaksi valtiolle. Syyttäjä oli jo lähtökohtaisesti kovin pehmeällä linjalla vaatimuksineen, koska törkeästä metsästysrikoksesta maksimirangaistus on 4v vankeutta ja 10v metsästyskieltoa. Hybridihumppaa tanssatessa unohtuivat syyttäjältä jopa ML80§ mukaiset menettämiseuraamukset valtiolle vaadittavaksi. Kaikki tuomitut ilmaisivat määräajassa tyytymättömyytensä käräjäoikeuden tuomioon ja seuraava sirkus pyörähtää käyntiin Vaasan hovioikeudessa.
Lopuksi haluan kuitenkin esittää vilpittömän anteeksipyyntöni siitä, että olen joskus suuresti närkästynyt kun minulle on kerrottu susivihan ja susiin kohdistuvan metsästysrikollisuuden johtuvan saaliskateudesta. Kyllä tämän myötä on tunnustettava, että olen saattanut kerrankin olla väärässä.
Kuvien lähde: Poliisin esitutkintapöytäkirjat
Päivitys 2.5.2016:
Asia on nyttemmin käsitelty myös hovioikeudessa, joka piti käräjäoikeuden tuomion voimassa. Korkein oikeus ei myöntänyt valituslupaa. Käräjäoikeden tuomio on lainvoimainen.
Perhon kunnanhallitus on kokouksessaan 11.4.2016 tulkinnut kunnallislakia niin, että tässä asiassa annetulla tuomiolla ei ole vaikutusta kunnan teknisen johtajan Pasi Rannilan viranhoitoon. Näin ollen Rannila saa jatkaa virassaan.
