Tapakasvatusta tappamalla?


Katsaus suden kuolinsyihin, väestöllisiin olosuhteisiin ja kuolleiden susien ikä-ja sukupuolirakenteisiin metsästysvuosina 2010/2011-2017/2018 Luontodirektiivin IV liitteen vaikutusalueella.

 

Johdanto

Johdannoksi voidaan tarkastella suden kannanhoidon merkittävimmäksi noussutta teemaa. Sutta pitää metsästää, että ihmisarkuus säilyy, haitat vähenevät ja sietokyky tämän kautta lisääntyy. Asian looginen tausta avautuu hyvin seuraavista virallislähteiden lainauksista. Suojelunäkökulmana laillisen metsästyksen on katsottu vastaavaan paremmin yksilöinnin tarpeeseen, jolloin tappaminen on laitonta tappamista paremmin kohdennettavissa yksilöihin, joiden menetys on kannan säilymisen kannalta vähäisempi.
  
”On kuitenkin huomattava, että tämän lisäksi suurpetoja voidaan metsästää myös silloin, kun ne eivät ole aiheuttaneet vahinkoa. Tällaiset kannanhoidollisella perusteella myönnettävät luvat ovat tarpeen kannan säätelemiseksi ja eläinten arkuuden säilyttämiseksi” [1]

”Susien erilaiset karkotukset sekä ihmisasutuksen läheisyydessä toistuvasti vierailevien susien tappaminen nousevat tällöin tärkeiksi toimenpiteiksi, joiden avulla myös suden ihmisarkuutta voidaan lisätä. Susien tuomien haittojen ja vahinkojen määrä, sekä se miten joustavasti ja tehokkaasti viranomaiset ja kansalaiset voivat tilanteissa toimia, on suoraan yhteydessä siihen, miten susien läsnäoloon paikallisesti suhtaudutaan. Susireviirillä asuvat ihmiset tarvitsevat keinoja, joilla voidaan viranomaistoimista riippumatta puuttua asutuksen läheisyydessä haittaa tuottaviin yksilöihin.”[2]

 

Aineisto ja menetelmä

  • Suomen riistakeskus: Susien tunnettu kuolleisuus tilastotaulukko
  • Tilastokeskus: väestöruutuaineisto 5km*5km vuosi 2016

 

Tarkasteluväli: Metsästysvuodet 2010/2011-2017/2018

Aineistosta on suodatettu tarkasteltavaksi poronhoitoalueen ulkopuolella kuolleet sudet  n=216.

Tieto on luokiteltu siten, että ikää ja sukupuolta kuvaavia erityisiä luokkia on viisi:

  • Aikuinen naaras n=39
  • Nuori naaras n=53
  • Aikuinen uros n=56
  • Nuori uros n= 58
  • Jonkin ikää tai sukupuolta kuvaavista tekijöistä on tuntematon n=10

 

Kuolintavat kuvataan kolmella luokalla.

  • Laiton tai pakkotila
  • Luontainen kuolema
  • Luvallinen pyynti.

Laiton tai pakkotila sisältää nimensä mukaiset tapahtumat.  Olen päätynyt kyseiseen luokitukseen siksi, että laittoman ja pakkotilassa tapahtuneen suden tapon yhteinen piirre on se,että toimenpiteelle ei ole hankittu laillista oikeutta etukäteen.

Luontainen sisältää kaikki ne kuolintavat, joissa kuolema ei ole varmuudella tarkoituksellinen tai ihmisestä lainkaan riippuvainen. Tähän luokkaan kuuluvat mm. liikennekuolemat, hirvenpotkut, kuolleena löydetyt, joista ei ole aloitettu rikostutkintaa tai kuolinsyy on tuntematon.

Luvallinen pyynti pitää sisällään kaikki ne tarkoitukselliset tapot missä on viranomaisen valtuutus ennalta.Tällaisia ovat mm. Suomen riistakeskuksen eri perustein myöntämät poikkeusluvat ja poliisin poliisilain nojalla antamat poistomääräykset.

Väestötiedon tarkastelussa on käytetty 5*5km väestötietoruudukkoa vuodelta 2016. Tämä ei anna kaikille tarkasteluvuosille eksaktia väestömäärää, mutta kuvaa väestötiheyttä riittävällä tarkkuudella kyseisellä tarkasteluvälillä. Väestötiheys on jaettu seitsemään luokkaan.

  • Ei asutusta,
  • alle 20 asukasta
  • 21-50
  • 51-100
  • 101-200
  • 201-500
  • yli 500.

Luokitus erittelee kohtalaisesti erilaisia haja-asutusalueiden väestöolosouhteita. Keskusta-alueet ja taajamat ovat pääsääntöisesti luokassa yli 500 asukasta. Muut tajaaman tyyppiset alueet sopivat luokkaan 201-500. Mainittakoon ihan esimerkinomaisesti vaikkapa Lieksan kaupunki, missä on keskustassa asukastiheys n.3500 henkilöä per tarkasteluruutu. Joensuussa tiheys on reilut 11 000 ja Helsingin keskustassa lähes 50 000. Lestijärvelläkin päästään taajamassa 380 asukkaaseen per 25km2

Väestötieto ja kuolintilasto on yhdistetty paikkatieto-ohjelmistossa spatial join menetelmällä jonka jälkeen suoritettu ristiintaulukointi excelissä.Taulukoinnin keskeisistä havainnoista on liitteenä graafit.

Koska tarkastelun pohjana on yksinkertainen prosenttiosuuksien laskenta konkreettiseen aineistoon, pitäisi virhemarginaalin olla jokseenkin nolla.  Paino sanalla pitäisi.

Havainnot

Nuoren uroksen kohtaloksi yleisimmin koituu tarkasteluruutu, missä ole lainkaan asutusta. Tilaston nuorista uroksista  24% on kohdanut loppunsa tällaisella alueella. Yleisin kuolinsyy on Luvallinen pyynti. 64% aineiston nuorista uroksista on kuollut luvallisen pyynnin seurauksena 28% luontaisesti ja 9% tavoilla, joihin ei ole ollut ennalta haettua valtuutusta.[3]

Nuorten naaraiden kohdalla luvallinen pyynti on koitunut 74% kohtaloksi,luontaisesti kuolleita on 26%. Yleisimmin (30%) tämä tapahtuu alueella missä asutusta on alle 20 henkeä per 25km2. 11% kuolemista on tapahtunut alueilla missä ei ole lainkaan asutusta.[4]

Aikuisista uroksista suurin osa (32%) on kuollut alueella missä asutusta on alle 20 henkeä tarkasteluruudulla. Asumattomilla alueilla on kuollut 23%. Vain 25% kuolemista on tapahtunut alueilla missä asukkaita on yli 50 henkeä per tarkasteluruutu. Luvallinen pyynti on kuolinsyistä yleisin(66%). Luontaisesti kuolleita on 29% ja laittomasti tai pakkotilassa tapettuja 5%.[5]

Aikuisista naaraista merkittävin osa (46%) on kohdannut loppunsa niinikään alueilla missä on alle 20 henkeä per tarkasteluruutu. 15% on kuollut alueella missä ei ole asutusta lainkaan ja 13% alueilla missä on yli 50 henkeä 25km2 alueella. 85% on kuollut laillisen pyynnin seurauksena, 10% luontaisesti ja 5% laittoman tai pakkotilassa tapahtuneen teon seurauksena.[6]

Susia joiden ikä tai sukupuolitieto on puutteellinen on ryhmänä niin vähäisesti, että prosentuaalisten osuuksien laskeminen ei ole mielekästä. Näistä neljä on kuollut laittoman tai pakkotilassa tapahtuneen teon seurauksena, kolme luontaisesti ja kolme laillisen pyynnin seurauksena. Koska laittomasti tapetun tietoon tuleminen tapahtuu useinkin aikojen kuluttua itse tapahtumasta, on itsestään selvää, että juuri tässä statukseltaan epäselväksi jääneiden joukossa kuolinsyy suhteessa korostuu.

Kuolintapaluokittain tarkasteltuna laiton tai pakkotilassa tehty sudentappo löytää useimmin kohteekseen nuoren tai iältään tuntemattomaksi jääneen uroksen. Näitä on 50% kyseisen kuolinsyyn omaavista.[7]

Luontaisesti kuolleina löytyy yhtä usein sekä nuori, että aikuinen uros (30%). Nuoria naaraita hiukan vähemmän(26%). Sen sijaan aikuisia naaraita on luontaisen kuoleman kohdanneina löytynyt melko harvoin. Vain 8%. Statukseltaan tuntemattomaksi jääneitä on 6%.[8]

Luvallisen pyynnin ikä/sukupuolijakauma on varsin tasainen. Nuori uros 25%, nuori naaras 26%, aikuinen uros 25%,aikuinen naaras 22%. Niin absurdia kuin se onkin, tilasto tuntee myös laillisesti tapettuja susia, joiden ikäluokka ei ole tunnettu. Näiden osuus on 2%.[9]

 

Metsästyvuosittain kuolleisuus jakaantuu seuraavasti:

  • 2010-2011    4%
  • 2011-2012    7%
  • 2012-2013    9%
  • 2013-2014    4%
  • 2014-2015    14%
  • 2015-2016    32%
  • 2016-2017    22%
  • 2017-2018    8%

 

Johtopäätös

Silmiin pistävää on kahdeksan tarkasteltavana olevan metsästysvuoden  ajalta tunnetun kokonaiskuolleisuuden painottuminen vuoden 2015 alussa (sis. mv. 2014/2015) voimaan astuneen kannanhoitosuunitelman kolmelle ensimmäiselle vuodelle.

Suden päätyminen luvallisesti tapetuksi näyttäytyy seikkana mikä ei ole riippuvainen suden iästä tai sukupuolesta. Elinympäristönä asumattomat ja hyvin harvaan asutut seudut ovat tämän aineiston valossa niitä, missä tämä suurimmalla todennäköisyydellä tapahtuu. Tämä muodostaa ristiriidan sen keskeisen tappamista perustelevan argumentin kanssa, että luvallisella tappamisella voitaisiin ”jalostaa” susikantaa ihmisaremmaksi sen  logiikan mukaisesti, että laillisesti tapetuksi päätyisivät yksilöt, jotka liikkuvat asutuksissa ja näin ollen mennettely vähentä myös ihmisten sutta kohtaa kokemaa turvattomuuden tunnetta.

Luvallinen tappaminen on merkittävin kuolinsyy kaikissa ikä- ja sukupuoliluokissa ja tunnetun kuolleisuuden osalta määrät ovat moninkertaisia luontaiseen kuolleisuuteen tai laittomaan metsästykseen nähden. Asiassa on toki annettava merkitystä etenkin kuolinsyiden keskinäistä suhdetta tarkasteltaessa myös sille, että luvallisesti tapetuista 100% on tunnetun kuolleisuuden viitekehyksessä. Muissa kuolintapaluokissa todellisista määristä voidaan esittää vain valistuneita arvauksia tai pitäytyä siinä mitä varmuudella on tiedossa. Tämä on omiaan nostamaan luvallisen tappamisen suhteellista osuutta tämän kaltaisessa aineistossa. Laittoman tappamisen tietoon tuleva osuus on arvioitu n.10% suuruiseksi.

Tarkastelun valossa vuoden 2015 päivitetyn kannanhoitosuunnitelman kärkihankkeet kannanhoidollinen metsästys ja poliisin reagointikynnyksen käytännön toteutus näyttäytyvät susikannan hyvinvoinnin perspektiivistä valtavana tragediana, minkä puitteissa on tahallisesti, joskin laillisesti, tapettu susia valikoimattomasti, suuria määriä alueilta missä ei ole edes ihmisiä. 

Jos susi aiheuttaa  asumattomilla seuduilla kestämättömän konfliktin, mikä ei ratkea muutoin kuin tappamalla, missä niiden olisi tarkoitus elää?

 

[1] MMM Muistio Dnro 1723/01.03/2016  

[2] Suomen susikannan hoitosuunnitelma 2015 s.12

[3] Graafit: kuvat 1 ja 2

[4] Graafit: Kuvat 3 ja 4

[5] Graafit: Kuvat 5 ja 6

[6] Graafit: Kuvat 7 ja 8

[7] Graafit: Kuva 9

[8] Graafit: Kuva 10

[9] Graafit: Kuva 11

Graafit:

Kuva1

Kuva 2

Kuva 3

Kuva 4

Kuva 5

Kuva 6

Kuva 7

Kuva 8

Kuva 9

Kuva 10

Kuva 11