Alkuviikolla sosiaalisessa mediassa käytiin kiivasta keskustelua Ilomantsin susihavainnoista. Paikallinen Petoyhdyshenkilö ja sudenpyyntiluvanhakija Ari Turunen ilmoitti sosiaalisessa mediassa alueelta löytyneen 17-19 suden jäljet, mikä on alueen koko huomoiden melkoinen määrä. Luonnonsuojeluliitto Tapiola sai tietoonsa, että alueella ovat käyneet myös Luonnonvarakeskuksen suurpetoasiantutijat, eikä Turusen esittämää susimäärää ole pystytty varmistamaan. Asiasta kirjoitti myös sanomalehti Karjalainen.
Luonnonsuojeluliitto Tapiolan Kanta-Häme -Uusimaan piirin puheenjohtaja Reija Laurila kyseenalaisti Rengon paikallisessa Fecebookryhmässä metsästäjien esittämän väittämän asiasta ja mainitsi myös Luonnonvarakeskuksen käyneen paikalla ja erheellisesti tietonsa olevan Luonnonvarakeskuksesta lähtöisin. Tästä metsästäjät vetivät johtopäätöksen, että Luonnonvarakeskuksen henkilökunta raportoisi susitilanteet suoraan Tapiolalle. On selvää, että väite on täysin absurdi ja täysin vailla totuuspohjaa.
-”Susitilanne joillain alueilla on siksi kuuma peruna, että tieto esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen henkilökunnan pistäytymisestä alueella kiertää kulovalkean tavoin läpi koko pitäjän ja nykyaikana kun ei enää olla kirjekyyhkyjen varassa nämä tiedot kyllä tavoittavat varsin nopeasti myös Tapiolan. Tapiola ei ole Ilomantsin susitilanteesta tai suoritetusta katselmuksesta käynyt Luonnonvarakeskuksen henkilökunnan kanssa minkäänlaista keskustelua tai tiedonvaihtoa. Se, että asiasta on syntynyt tällainen mielikuva, johtuu aivan puhtaasta väärinkäsityksestä minun ja LSY Tapiola Kanta-Häme-Uusimaan puheenjohtajan Reija Laurilan välillä” toteaa asiasta LSL Tapiola ry:n puheenjohtaja Leena Iivonen.
-”Luonnollisesti metsästäjillä on intresi mahdollisimman suuren susimäärän kirjaamiseen, koska se voi tietää suurempaa määrää kaadettavaksi päätyvia susia, mutta se, että omilla laskennoilla kyseenalaistetaan kerta toisensa jälkeen esimerkiksi viralliset arviot ymmärtämättä sitä tosiasiaa, että tietylle alueelle ei vaan mahdu määrättömästi susia, ei johda mihinkään muuhun kuin eripuran syvenemiseen. Metsästäjien tulisi nyt itsensä istua alas ja syventyä suden biologiaan ja elinalueisiin turhan kiukuttelun sijaan. Ainoastaan tämä mahdollistaa sen, että asiassa joskus löytyy yhteisymmärrys” Iivonen jatkaa.
