Luultavasti ei kukaan. Ja miksi? Koska kärpäsiä on kuin sieniä sateella eikä kärpänen lajina kaipaa erityistä suojelua. Sama koskee monia muitakin lajeja. Itseasiassa valtaosaa lajeista. Ja hyvä niin.
Suden ympärillä vellova keskustelu on sen sijaan nostanut pintaan tunteita puolesta ja vastaan. Tämä tuskin tulee kenellekään enää yllätyksenä. Ääripäiden edustajat ovat äänekkäimpiä ja näkyvimpiä, vaikka puhuttaneenkin hyvin pienestä otoksesta maamme kansalaisia.
Äänekkäimmät suden puolesta puhujat vetoavat tunteisiin. Kirjoitukset ja mielipiteet ovat hyvin voimakkaita ja niitä peilaa vahva tunnelataus. Kuvailevina sanoina vilahtavat muunmuassa kaunis, uljas ja viisas. Sudesta ja sen näennäisestä suojelusta on tullut tarkoitus elämään. Asia, jonka puolesta voi taistella urhoollisen avoimesti joka paikassa.
Samaan aikaan susia voimakkaasti vastustavat puhuvat niin ikään myös voimasanoin. Moni suden synonyymeistä näissä keskusteluryhmissä on hyvin voimakkaasti linkittynyt alatyylisiin sanoihin ja sanayhdistelmiin. ”Haters gonna hate” on viime vuosina etenkin nuorison keskuudessa ollut hyvin suosittu meemi, joka on vilahdellut sosiaalisessa mediassa kyllästymiseen asti ja kuvaa hyvin sutta kohtaan vihaa tuntevien ajatusmaailmaa. Susien lukumäärällä, teoilla tai tekemättä jättämisillä ei ole juurikaan merkitystä. Järkiperusteista kuullaan vain se, mikä sopii oikeuttamaan omaa vihantunnetta, jonka kohteeksi susi on päätynyt.
Tämä vastakkain asettelu ei sinänsä ole uutta. Poikkeuksellisen siitä tällä kertaa tekee se, että se on suden kohdalla noussut erittäin näkyväksi ilmiöksi. Tavalliselle rivikansalaiselle keskustelut ääriryhmien välillä eivät aukene eikä kummankaan ääripään edustama asia etene. Näin yleensä käy, kun järkiperäisetkin perustelut verhoutuvat liialliseen tunnepyörteeseen. Kuuntelijaa ei enää kiinnosta, kun kertojan uskottavuus kärsii.
Jotta kertomus ei susikeskustelulle uskollisena harhautuisi kerta toisensa jälkeen sivuraiteille, onkin hyvä palata perimmäiseen syyhyn suojella mitä tahansa eläin- tai kasvilajia – vähäinen esiintyvyys Suomessa.
Paras lopputulos suojelulla saavutetaan, kun kansalaiset saavat asiasta tutkittua tietoa, lajille pyritään turvaamaan mahdollisimman optimaalinen elinympäristö, pidättäydytään lajin vähentämisestä ja keskitytään jatkuvaan parantamiseen niin tiedonhankinnan kuin myös tiedon jakamisen suhteen. Näin tulisi toimia kaikkien lajien suhteen.
Jos susia olisi maassamme tuhansia, niitä voitaisiin metsästää melko huoletta eettiset ohjeet muistaen eikä erityistä suojelun tarvetta olisi.
Susikeskustelua ei olisi, koska ketään ei kiinnostaisi niinkin arkinen eläin kuin susi.
