Maa ja metsätalousministeriön lanseeraama suden kannanhoidollinen metsästys on kokenut vastatuulta hallinto-oikeuksissa. Kaikki luvat on asetettu eri hallinto-oikeuksien toimesta täytäntöönpanokieltoon. Ilta-Sanomien historialliseksi luonnehtima suden kannanhoidollinen metsästys ei tule alkamaan tiistaina 1.2.2022
Muutoksia päätöksiin haki ennätyksellinen määrä toimivaltaisia luonnonsuojelujärjestöjä sekä LSL Tapiolasta, että myös SLL:stä ja keskeisenä ongelmana nähdään se, että asiassa on hätiköity suhteessa suotuisan suojeluntason määrittelytyöhön. Päätöksissä ei kyetä varmistumaan siitä, että suotuisaa suojelun tasoa ei vaaranneta, koska viitearvoa koskeva tieteellinen työ on kesken. Luontodirektiivi edellyttää, että viranomainen on varmistunut siitä, että poikkekusilla ei haitata suotuisan suojelun tasoa tai sen saavuttamista.
Luontojärjestöt kautta linjan muistuttivat tästä ministeriötä jo lausunnoissaan asiaan, mutta ministeriö jätti asian huomioimatta ja jääräpäisesti ajoi metsästysasetuksen läpi. On vaikeata olla kallistumatta Helsingin sanomien pääkirjoituksen kanssa samaan johtopäätökseen. Kyse oli ministeri Lepän vaalikampanjasta.
Erityisen pöyristyttäväksi tässä metsästysepisodissa on koettu Saunajärven erämaalauman kohtalo. Lauman kaikki kahdeksan sutta oli aikomus tappaa vain siksi, että lauma viettää osan ajastaan jossain määrin venäjän puolella ja on niin sanottu rajalauma, eikä näin ollen riistakeskuksen näkemyksen mukaan vaikuta Suomen viitearvoon.
Susi on suomenpuolella ollessaan direktiivin IV liitteen laji ja sitä koskee tiukan suojelun säädökset. Riistahallinnon olisi hyvä omaksua käsitys, että kaikilla toimenpiteillä tulisi pyrkiä suden suojeluun ja siihen, että lajin populaatio saavuttaa elinvoimaisuuden. Viitearvo ei ole määre mitä edellytetään suojeltavan, joten rajalaumalla on aivan yhtä suuri arvo, ellei suurempikin geneettisesti kuin niillä joiden katoaminen näkyy viitearvossa täysipainoisesti.
Entäpä sitten se historiallisuus. Kovin kauaksi taaksepäin ei tarvitse mennä kun metsästystä edellisen kerran kokeiltiin. Silloin hanke päätyi katastrofiin ja EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisuun siitä, että direktiivin edellytykset eivät tulleet huomioiduksi. 60 sutta tapettiin riippumatta siitä, että kaikkiin päätöksiin haettiin hallinto-oikeudelta muutosta ja lupaperusteet eivät täyttäneet edellytyksiä. Historiallista on se, että ensimmäisen kerran kautta aikain tämän tyyppisten lupien lainmukaisuus päästään tarkastelemaan etupainotteisesti.
Hallinto-oikeudet ratkaisevat muutoksenhaun pääasian osalta myöhemmin.
