Miksi susia halutaan tappaa- katsaus poikkeuslupateemoihin

147.screenshotLapsi, koira metsäpeura, piha, havainto … nämä ovat usein toistuvia sanoja siinä retoriikassa millä perustellaan tarvetta susien tappamiseen. Hoitosuunnitelmapäivityksen myötä 2015 lanseerattiin käsite siitä, että metsästämällä susia saadaan lisättyä lajin kadonnutta ihmispelkoa. Tarkastelen seuraavassa varsin pintapuolisesti sitä miten nämä termit ovat esiintyneet viimeisten seitsemän vuoden aikana lupapäätöksissä.

Otin tarkasteltavaksi Suomen riistakeskuksen aikavälillä 2012-2018 käsittelemät 311 poikkeuslupahakemusta, joista on annettu päätös ja tein tarkastelun nimenomaan päätöksiin. Aineisto kattavuudeltaan tarjoaa mahdollisuuden varsin huolelliseenkin analyysiin. Tyydyin kuitenkin vain tekemään yksinkertaiset sanahaut näillä merkittävimillä termeillä ja tarkastelemaan niiden prosentuaalista esiintymistä suhteessa toisiinsa. Katsauksella ei ole tieteellistä evidenssiä, eikä se täytä edes varsinaisen tekstianalyysin standardeja.

Vuotuisessa koko maan kattavassa tarkastelussa kiistatta merkittävin teema on havainto. Piikki asettuu vuoteen 2016, jolloin kannanhoidollisen metsästyksen yhteydessä lupahakemuksia pyrittiin nimenomaan perustelemaan havainnoin. Sen lisäksi, että tästä voidaan vetää löyhä johtopäätös siitä, että linjausten ohjausvaikutusta ei voi poissulkea, voidaan suuntaa-antavasti päätellä, että suden esiintyminen sinänsä on seikkka, joka muodostaa ihmisten mielestä perusteen sen tappamiselle.

Seuraavaksi merkittävin on teema koira. Piikit osuvat vuosille 2012 ja 2014, mutta suosio on säilynyt korkealla koko tarkastelujakson. Ilmiö on mielenkiintoinen, eikä vähiten siksi, että suhteutetaan se oikeastaan mihin tahansa  koiraan tai koirametsästyksee liittyvään seikkaan, ovat esimerkiksi koiravahingot määrällisesti varsin marginaalisia. Yksinomaan hirvenmetsästyksen yhteydessä on kirjattu aikavälillä 2010-2017 reilusti toista miljoonaa (1 124 678) koiratyöpäivää. Samalla aikajaksolla on kirjattu riistavahinkolain mukaan korvatuksi 312 koiraa. Vuotuisen määrän vaihdellessa 26-50 välillä.

Suurta yhteiskunnallista merkitystä koirateemalle on vaikea löytää vahinkojen määrän puolesta siinä kuin myös sen kautta tarkastellen onko vahingoilla ollut merkitystä esimerkiksi hirvikannan säätelyyn. Tilastojen valossa sellaista ei ainakaan laajemmassa mitassa ole osoitettavissa vaan koirakäyttöpäivät korreloivat muihin seikkoihin.

Kolmanneksi merkittävämmäksi teemaksi nousi piha. Selkeät piikit tämän teeman osalta osuvat vuosiin 2013 ja 2018. Tämän teeman ajallinen vaihtelu antaa varsin vahvat viitteet siihen, että kulloinkin kelvollisten lupaperusteiden ohjausvaikutus on merkittävä siihen millaisia ongelmia lupahakuprosessissa suden aiheuttamaksi kuvataan. 2013 ministeriö antoi pihasusiasetuksen, joka antoi varsinaisen susiasasetuksen lisäksi valtuudet Suomen riistakeskukselle myöntää kymmenen ylimääräistä poikkeuslupaa nimenomaan pihoissa viihtyvien susien tappamiseen. Vuosi 2018 taas on kannahoidollisen kokeilun jälkeen ensimmäinen vuosi, jolloin on selkeästi tuotu esiin se, että pelkkä suden esiintyminen alueella ei enää lupaperusteeksi kelpaa.

Jo vuosi 2017 muutti lupaperusteet kannanhoidollisesta sosiaaliseksi, mutta ministeriön epäselvä tiedottaminen ja poikkeuslupien linjaton myöntäminen epämääräisin sosiaalisin perustein piti vielä havainnot ja esiintymisen sinänsä pihakäyntejä merkittävämpänä teemana, joskin koiran teema oli jo ohittanut.

Tuotantoeläimiin painottuvat skenaariot (lammas, nauta, hevonen) ovat kokonaistarkastelussa sijalla neljä. Metsäpeura sijalla viisi. Peränpitäjinä ovat lapsiin ja susien ihmispelkoon liittyvät skenaariot.

Erityisesti ihmispelko sanan harvalukuinen esiintyminen on varsin mielenkiintoinen ilmiö, koska käsite esiintyy lähes jokaisessa suurpetoja käsittelevässä asetusmuistiossa ja retoriikassa varsin näkyvästi. Asia käsitellään siinä valossa, että ilman metsästystä lajit menettävät luontaisen ihmisarkuutensa ja vain metsästyksellä tätä toivottua ominaisuutta kyetään ylläpitämään.  Samalla lähestymistavalla asiaa  käsitteli myös suden kannanhoitosuunnitelma. Mitään tieteellistä näyttöä argumentin taakse tokikaan ei ole milloinkaan esitetty ja tämän valossa asia näyttäytyy sellaisena, etteivät siihen kovin kattavasti usko edes ne, jotka ovat käsitteen perusteeksi nostaneet.

Yhteenvetona voisi sarkastisesti todeta, että asiakokonaisuus näyttäytyy pitkälti sellaisena, että sitä saa mitä tilaa.

L