Suden kannanarvio nojaa Suomessa pitkälti suurpetoyhdyshenkilöiden suorittamaan vapaaehtoiseen havainnointiin ja kirjaamiseen TASSU-rekisteriin. Riistanhoitoyhdistyksen lakisääteisestä luottamustehtävästä ei kuitenkaan makseta palkkaa tai muutakaan kulukorvausta. Itseoikeutetusti “palkkiona” ahkerasta kirjaamisesta pidetään myönnettyjä kaatolupia. Järjestelmä on johtanut siihen, että yli puolet havainnoista on tarkistamattomia.
Mikäli havaintoja ei tarkisteta ja asianmukaisesti dokumentoida, voi aineistoon päätyä käytännössä mitä hyvänsä. Tämän vakavan puutteen aineistohankinnassa totesi myös kansainvälinen evaluointityöryhmä, joka antoi Luonnonvarakeskukselle raporttinsa kannanarvion menetelmästä lokakuun 2016 lopussa. Raportin mukaan Suomen menetelmä on halpa, mutta sen luotettavuus on heikko. Työryhmä kiinnitti huomionsa samaan, minkä LSL Tapiola toi esiin jo huhtikuussa 2016: puolet havainnoista on tarkistamattomia.
Havaintoaineiston epävarmuudesta oiva esimerkki on maaliskuinen episodi Virolahdelta, jonka seurauksena TASSU-rekisteriin päätyi yli 50 havaintoa koirasta. Tämä Klamilan kastroitu husky ammuttiin lopulta sutena poliisin määräyksestä,
Tapahtumasarja on mielenkiintoinen, sillä Eviran tulosten jälkeen metsästäjät ilmoittivat tienneensä koko ajan että kyseessä oli koira. Tieto ei yhtään helpota asiain tilaa TASSU-rekisterin kannalta. Siihen tulisi merkitä vain suurpetohavainnot, joihin koirahavainnot eivät suinkaan lukeudu. Jäljelle jää kaksi vaihtoehtoa: tahallinen luottamustoimen väärinkäytös ja viranomaisen (poliisin) harhauttaminen tai tietämättömyys ja puutteellinen lajintunnistus. Kumpikaan vaihtoehto ei ole hyvä silloin kun havaintoaineisto on myös osa tieteellistä tutkimusta ja perusta Luonnonvarakeskuksen antamalle kannanarviolle, minkä pohjalta myönnettiin kahtena edellisen metsästysvuonna myös kannanhoidolliset poikkeusluvat.
Henkeä uhkaavat jäljet
Viime huhtikuussa Joensuussa järjestetyssä susiseminaarissa oli poliisin edustajana Harri-Pekka Pohjolainen, joka kertoi viranomaisen ja SRVA:n yhteistyön pohjaavan keskinäiseen luottamukseen. Poliisin on syytä miettiä käytettiinkö tätä luottamusta viime keväänä Virolahdella väärin, eikä suinkaan vähiten sen vuoksi, että metsästysvuonna 2015-2016 poliisi määräyksestä poliisilain 16§ mukaisesti tapettiin 15 sutta (+ koira). Määrä on poliisin uusi ennätys.
Poliisin määräyksestä voidaan poliisilain 2 luvun, 16§ mukaisesti “ottaa kiinni ja viimesijaisena keinona lopettaa eläin, joka aiheuttaa vaaraa ihmisen hengelle tai terveydelle tai huomattavaa vahinkoa omaisuudelle taikka vakavasti vaarantaa liikennettä.” Sudenhoitosuunnitelman pihasusihankkeen mukaisesti tämä tarkoittaa seuraavaa: mikäli suden jäljet ilmaantuvat 3 kertaa viikossa sadan metrin etäisyydelle asuin- tai tuotantoeläinrakennuksesta, poliisin reagointikynnys ylittyy. Ei ole ilmoitettu miten varmistetaan, että kyseessä on edes sama eläin. Tehtävä perustuu siis “luottamukseen”.
Riistanhoitoyhdistysten lakisääteiset tehtävät
Vaikka riistanhoitoyhdistys on yhdistys, sillä on muista yhdistyksistä poiketen lakisääteisiä tehtäviä ja sen toimet ovat luottamustoimia. Yksi keskeisimpiä tehtäviä on Suomen riistavarannosta, eli luonnonvaraisista, metsästettävistä eläimistä huolehtiminen. Metsästyksen tulee olla kestävää, turvallista ja eettisesti hyväksyttävää.
Luottamustoimeen hyväksytyn metsästäjän tulee lain mukaan olla:
1) täyttänyt 18 vuotta;
2) täysivaltainen; ja
3) tunnettu rehelliseksi ja luotettavaksi ja henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan tehtävään sopivaksi.
Ote Suomen riistakeskuksen petoyhdyshenkilöiden koulutusmateriaalista 2015:
Mitä tämä on osoittautunut olevan käytännössä?
Törkeästä metsästysrikoksesta lokakuussa 2016 tuomion saanut henkilö on edelleen Suomen riistakeskuksen yhteystietoluettelossa merkitty ampumakokeen vastaanottajaksi Kannonkosken- Kivijärven riistanhoitoyhdistykseen. “Rehellisenä, luotettavana ja henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan tehtävään sopivana”.
Syyttäjän mukaan kyseessä ei ollut metsästys, vaan silkka tappaminen. Palautetaan samalla mieliin riistanhoitoyhdistysten tehtävät: “kestävän, turvallisen ja eettisesti hyväksyttävän metsästyksen edistäminen”. Ilveksen savustaminen ja bensiinillä polttaminen ei sitä ole.
Aikaa tuomiosta on kulunut liki kuukausi.
Seuraavassa kommentteja pääasiassa Facebookin avoimesta keskusteluryhmästä, joka keskittyy lähinnä vihaamaan suurpetoja, etenkin sutta. Kommentoijat edustavat riistanhoitoyhdistyksiä eri puolelta Suomea ja osa heistä toimii useissa luottamustehtävissä, petoyhdyshenkilöinä, ampumakokeen vastaanottajina, metsästyksen valvojina ja riistanhoitoyhdistysten hallituksissa. Avainsanat: “neutraali”, “luotettava”, “oikean tiedon jakaja”, “henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan tehävään sopiva”.
