Maaliskuun alussa useampi media uutisoi pantasuden ampumisesta Nurmeksessa. Poliisi tutkii tapausta tällä hetkellä törkeänä metsästysrikoksena. Tapahtuma herätti laajalti huomiota, jopa siinä määrin, että rikokseen liittyvistä vihjeistä on luvattu maksaa tuntuva palkkio.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt uutisoinnista ilmenevä, jokseenkin poikkeuksellinen tapahtumaketju, josta Karjalainen kirjoittaa seuraavasti: ”Luonnonvarakeskuksen petotutkimusta tehnyt kenttätyöntekijä teki 6.3. aamupäivällä havainnon Nurmeksessa Mujejärven lounaispuolella Kypäräjärven maastossa olleesta sudesta, tiedottaa poliisi. Susi oli pahoin loukkaantunut eikä pystynyt lainkaan liikkumaan.
Susi vietiin eläinlääkärin arvioitavaksi. Eläinlääkärin päätöksellä susi lopetettiin.”
Vastaavaa ei ole koskaan aikaisemmin uutisoitu Suomessa. Susi viedään eläinlääkärin arvioon. Sille annetaan mahdollisuus saada hoitoa, kun yleinen käytäntö on ollut tilata poliisilta eläinsuojelullisin perustein määräys eläimen lopettamiseksi. Uhanalaisen eläimen hoitoon saattamista ei ole nähty vaihtoehtona.
Muualla maailmassa luonnonvaraisia eläimiä pelastetaan ja hoidetaan jatkuvasti. Tässä videossa nähdään miten kaivoon joutunut krokotiili pelastetaan. Intiassa puolestaan on pelastettu tiikereitä. Seuraavassa videossa hoitoa saa norsu. Eläimen suuri koko tai sen potentiaalinen vaara ihmiselle eivät ole estäneet näitä toimia. Suomessakin on perinteisesti hoidettu luonnonvaraisia lintuja, kuten tätä maakotkaa, joka videolla vapautetaan.
Eläinsuojelulain 14§ mukaan ”Sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan. Jos eläin on kuitenkin sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan, eläin on lopetettava tai on huolehdittava siitä, että se lopetetaan.” Maaliskuussa uutisoidussa tapauksessa susi jouduttiin lopettamaan, tosin vasta eläinlääkärin arvion jälkeen. Arvion teki kuitenkin alan koulutuksen saanut asiantuntija, ei poliisi, palomies, nosturinkuljettaja, hitsaaja tai trukkikuski, vaan henkilö, jolla on koulutus kyseiseen tehtävään. Susi voidaan siis kuljettaa maastosta tutkimuspöydälle, jossa sen arvioi alan asiantuntija. Oma osuutensa tapahtumien kulkuun lienee silläkin, että alkujaan eläimen löytänyt henkilö oli luonnonvarakeskuksen henkilökuntaa, joka pystyi tunnistamaan avun tarpeessa olevan eläimen.
Oma lukunsa on tietysti tapahtumien kulku ennen eläimen tarvetta päästä hoitoon. Kannanhoidollinen metsästys ei näytä juuri lisänneen suden sosiaalista hyväksyntää saati sen arvoa riistaeläimenä. Kuluvan metsästysvuoden aikana on uutisoitu jo kolme salametsästystapausta, joista viimeisin tuli ilmi maaliskuun lopussa. Jokseenkin irvokasta on sekin, että samaan aikaan kun eläinlääkäri arvioi yhden suden tilaa, riistakeskuksen päätöksellä oli tapettu 6.3. mennessä 26 sutta. Nurmeksen pantasuden tarinan loppuosuus on se, mistä kannattaa puhua: eläimiä, myös sutta on mahdollista hoitaa, se tiedetään nyt.
Seuraava sukupolvi kenties pystyy jo näkemään luonnon ja sen eläimet jonain muunakin kuin hyötynä tai haittana ihmiselle ja koostamaan luonnosta kokonaisvaltaisempaa kuvaa. Ainakin nyt on osoitettu, että se on mahdollista, kun uhanalainen eläin saa vihdoin arvoisensa kohtelun: sitä yritetään auttaa.
