Roskisdyykkarina karhu?

45_CDDV0098_1Kuten viimeaikaisesta uutisoinnista voimme helposti päätellä on ihmistoimintojen orgaaninen jäte erityisesti karhujen mieleen ja miksipä ei olisi jos eläin muutoinkin mielellään mureuttaa paistinsa odotellen päälle muhevaa kerrosta kärpäsentoukkia ennen kuin se on parhaimillaan aterioitavaksi. Sinällään toki jätteen päätyminen niinkin luonnollisella tavalla kierrätykseen on hyvin ekologinen vaihto, mutta tuo väistämättä mukanaan joukon muita ongelmia, joista vähäisin ei liene töistä myöhästyminen siksi, että ei tohdi lähteä tuvasta ulos kun porttipielessä röyhtäilee satakiloinen kontio. Kontion ollessa vielä varsin nokkela oppimaan mistä herkkupaloja irtoaa, ongelma helposti kumuloituu siihen, että näytelmä toistuu päivittäin ja jo viikon kohdalla voi työnantajaltakin tulla noottia jatkuvasta myöhästelystä. Mikä siis avuksi?

Suositeltu keino on se, että roskia ei ole karhun ulottuvilla. Muita käytettävissä olevia taas se, että karhua koitetaan pelotella tai karhu poistetaan muonavahvuudesta. Pureudutaan tässä haastellisempaan, joskin pitkällä aikavälillä tehokkaimpaan eli roskien pitämiseen pois karhun ulottuvilta. Toistaiseksi tyypilisin panostus tälle segmentille on ollut se, että kauhistellaan tilannetta ja roskista tonkivasta karhusta otetaan kännykkäkameralla kuva ja lähetetään se paikallislehteen. Menetelmä ei ole erityisen tehokas, vaikka luonnonvaraiset eläimet tunnetusti pysyvätkin pois näköpiiristä aina kun käsillä on jokin tallennukseen kelvollinen laite. Olisi siis syytä pohtia myös muutamia muita vaihtoehtoja.

Perinteisin on suljettava katos/aitaus roskasäiliölle. Kovin heppoista tekoa tämän ei parene olla, koska muutamalla tassun huitaisulla karhu taitavana timpurina muotoilee katoksen ruokapöydäksi. Katoksessa ei niin ikään ole karhun mielestä mitää kovin luotaan työntävää, joten tarpeen tullen se on valmis pidempikestoiseenkin uudelleensuunniteluun, joka taas puolestaan palauttaa käsille alkutilanteen. Töihin pitäisi lähteä mutta kontio herrastelee porttipielessä. Huonompi juttu.

Eläinten pitämiseksi toivotuilla alueilla ja pois sieltä missä niiden ei ole suotavaa olla on kehitelty idea jos toinenkin. Näistä ehkä kaikkein tehokkaimmaksi on aikain saatossa osoittautunut sähköpaimen (http://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/11/16/sahko-olli). Roskasäiliölle harvemmin tarvitsee laidunalaa suunnitella, eikä karhun aitaaminenkaan ole sen ensiksi toteuttamiskelpoinen ajatus. Täysin poissuljettua tämän kelpo keksinnön hyödyntäminen ei kuitenkaan ole tämänkään problematiikan ratkaisussa. Yksinkertaisimmillaan muoviseen roskasäiliöön toteutettuna hyötyfunktio saadaan aikaiseksi jo sillä, että pistetään roskapönttöön epämääräinen nippu paimenlankaa, joka on kytketty paimenen plus napaan. Tanner toimii maajohtimena kuten yleensäkin ja karhun koskiessa takatasuillaan maahan ja tunkiessaan käpälää tai kuonoa roskapönttöön tulee tälli. Paimenen tehosta riippuen kärsänpäälle rävähtää 1,6-9 joulea. Jännitteenä puhutaan tuhansista volteista. Ellei karhu omaa voimakkaita masokistisia taipumuksia se toteaa hyvin nopeasti näin ikävästi käyttäytyvän yöpalan varsin kelvottomaksi ja painelee kuono kivistäen takaisin korpeen.

Ehkä jossain määrin salonkikelpoisempi ratkaisu voisi olla sähköpaimenella hyöystetty suljettava roskakatos/aitaus.

Ekokemin kierrätysmuoviprofiilia
Ekokemin kierrätysmuoviprofiilia

Tällaisen saa varsin kätevästi aikaiseksi esimerkiksi Ekokemin valmistamista kierrätysmuoviprofiileista ja sähköä johtavasta verkosta (minkkiverkko, katistkaverkko, kanaverkko, koiraverkko, lammasverkko, betoniraudoitusverkko jne…jne..). Tehdään runko muovilankusta ja täyte verkosta, joka paimenella sähköistetään. Näppärä nikkari saa tekeleestä loistavasti taajama-alueellakin julkisivuun passelin ja hyötynäkökohdaksi voitaneen laskea myös se, että roskikseen ei enää päädy myöskään naapuruston nulikoiden virittelemiä pikkukiinalaisia. Pissata lirauttaa toki saattavat verkkoon duudsonien tai myytinmurtajien innoittamana, mutta todennäköistä on, että vain kerran.

Suunittelua ja tulevaa käyttöä helpottamaan muutama vihje:

1.) Rakenne kannattaa suunitella sellaiseksi, että verkko taittuu ylimmän “laudan” päälle ja alimman laudan alle, koska ne ovat ne kohteet mistä karhu ensimmäiseksi sisälle yrittää/käpälänsä lätkäisee.

2.) Naapurisovun ja jätehuollon työntekijöiden kassa välien säilymisen vuoksi viritykseen kannattaa laittaa sähköstä kertova kyltti.

3.) Paimenen sijoittelu ja sähkö paimenelle kannattaa pohtia niin, että sen kytkeminen päälle ja pois on mahdollisimman helppoa. Näitä on tarjolla myös akulla, ja pattereilla toimivia, jolloin voi unohtaa roikkaviritykset.

4.) Viritykseen kannattaa suunitella kahva, josta portin saa helposti avattua tilanteessa kuin tilanteesa ottamatta siitä tälliä omille kynsilleen, vaikka sähkö olisikin päällä.

Mikäli sattuu jo omistamaan laudasta tehdyn portittoman roskakatoksen, voi tätä ajatusta soveltaa yksinomaan porttiinkin.

Muuta huomioitavaa:

1.) Viritelmä aiheuttaa työtä ja kustannuksia. Suunitelmasta ja hankituista tarvikkeista riippuu se kuinka paljon. Suurella todennäköisyydella hiukan enemmän kuin halvin pokkarikamera. Luovalla ajattelulla kuitenkin vähemmän kuin mitä maksaa karhun kuvaukseen erinomainen iPhone.

2.) Ajatus ei sovi kaikille. Kuka hemmetti on saanut päähänsä, että joka ajatuksen ollakseen kelvollinen pitäisi kattaa kerralla kaikki mahdolliset ja mahdottomat tilanteet??

3.) Jos porttiin haluaa salvan lisäksi oikein lukonkin, joka sinänsä on karhun kannalta merkityksetön, kannattaa se sarjoa niin, että joku jätehuoltoyhtiön yleisavaimista käy lukkoon. Tämä muuten pätee myös sähköttömiin roskakatoksiin, mikäli ne halutaa jostain merkillisen syystä oikein lukitsemalla lukita.

4.) Vaikka ajatus saattaakin tuntua perin älyttömältä, ei ihan koko kesälomaa ei kannata käyttää sen pohtimiseen miksi tämä ajatus ei toimi. Liian intensiivinen epäsosiaalisuus voi aiheuttaa mm. hellasäröä perheellisille ja yksinäisyyden tunnetta perheettömille. Tällaisessa tapauksessa suositeltavampi vaihtoehto on sivuuttaa asia omalla kohdallaan ja siirtyä pongailemaan naapurustosta niitä pellepelottomia, jotka ajatukseen ehkä ovat tarttuneet.

Lopuksi muutama linkki

Sähköpaimenen toimintaperiaate
http://www.delaval.fi/-/Tuotteet/Aitaus/1/

Ekokemin muoviprofiilit
http://www.ekokem.fi/fi/palvelut/ymparisto-ja-jatepalvelut/uusiomuovituotteet

Ajattelin laittaa tähän vielä linkin sähköpaimeniin, mutta kohtalaisen laajan valikoiman johdosta se on hiukan hankalaa. Paimenia kuitenkin myydään lukuisissa verkokaupoissa, rauta-ja maatalouskaupoissa jne.. osto- ja myyntipalstoilta voi löytää erinomaisen hinta/laatusuhteen omaavia käytettyjä. Yhtäkaikki tämäntyyppisessä ratkaisussa ei tarvita paimenta joka polttaa kasvillisuuden altaan tai toimii kymmenien kilometrien aitauksissa. Jo se heikoinkin teho täräyttää tällaisessa ratkaisussa hyvällä maadoituksella sen verran reippaasti, että kahta kertaa ei tarvitse testata.

Vielä pieni varoituksen sana… helteellä rakennustöihin on syytä varata riittävästi juotavaa. Oikeanlaiset tarjottavat voivat tuoda rakennuspaikalle myös talkooväkeä, jolloin hankkeesta saadaan koko asuinyhteisön sosiaalinen tapahtuma. On mahdollista, että myös tällä on karhuja karkottava vaikutus jatkuessaan pitkään aamuyöntunneille, etenkin jos nikkaroinnin väliajalla innostutaan laulamaan karaokea  😉